Kato äiti, pääsin eroon banaanikärpäsistä!

Yksi varma syksyn merkki on meidän taloudessa banaanikärpäspopulaation räjähdys. Näitä pirulaisia on sitten yritetty torjua erilaisilla liemillä ja extreme-tempauksilla, kuten bioastian tyhjentämisellä useita kertoja viikossa (!!!). Tänä vuonna testasin kikkakomboa, joka ainakin meillä toimi erinomaisen hyvin. Että mikäli siellä vielä joku taistelee banaanikärpästen kanssa, niin ei muuta kun askartelemaan!!

1)      Rakenna kärpäsille ansa. Laita lautaselle (pieni käy hyvin) houkutinliemi jossa on vettä, balsamicoa, mehua ja pieni tippa tiskiainetta. Lisää liemeen pala tai kaksi kärpästen herkkua, itse laitoin siivun banaania. Pingota lautasen päälle kelmu ja töki siihen haarukalla reikiä. Kärpäset menevät rei’istä sisään herkkujen perässä, mutta eivät löydä enää ulos. Saippualiemi sinetöi karun kohtalon. Itse myös liiskasin kelmun alla vaeltavia kärpäsiä lautasen reunaa vasten niiden kärsimysten nopeaksi lopettamiseksi (tämä onnistuu joustavan kelmun läpi). Sijoita lautanen hedelmäkulhon viereen ja/tai kompostiastian luokse.

Ansa valmiina ja kärpäsiä satimessa

2)     Tyhjennä kompostiastia ja tarkista ettei hedelmäastiassa ole liiskaantuneita tai rikkinäisiä hedelmiä. Yksi liiskaantunut viinirypäle purkin pohjalla on riittävä kimmoke pitämään yllä järkyttävän kokoista populaatiota. Meillä kompostiastia on kärpästen suuri suosikki ja siellä ne myös sikiävät. Kompostiastian tyhjentämisen jälkeen jynssää astia huolella niin, että mahdolliset kompostiastiaan kiinnittyneet banaanikärpästen munat irtoavat (kyllä, ne ovelat paholaiset todella munivat kompostiastian seinämiin, jolloin pelkkä astian tyhjennys ei välttämättä tuo pitkäaikaista helpotusta). Munat ovat vaaleanruskeita, vähän banaanikärpästä pienempiä ja tiukahkosti kiinni esim. muoviämpärin reunassa.

3)      Mikäli mahdollista, toteuta sekä vaiheet 1 että 2 perjantaina ja lähde viikonlopuksi mökille. Mikäli et ole jättänyt kärpäsille muita sikiämis- ja herkuttelupaikkoja, tilanne pitäisi olla sunnuntaina ns. hallussa!

Kato äiti, banaanikärpäset ovat enää muisto vain!! (Vai oliko syy sittenkin se, että ulkona ilmat viilenivät...mene ja tiedä.)

Kato äiti, rikkinäiset ja käytetyt alusvaatteet saivat uuden elämän!

Ringettekamojen tuunaus on yksi tämän blogin kestoaiheita. Se onkin loputon tuunailukohde, sillä kamat kuluvat eikä kenelläkään ole aikaa, intoa tai rahaa laitettavaksi urheiluvarusteisiin kun samalla rahalla voi ostaa rautakaupasta esim. vääränväristä maalia.

Noniin. Tällä kertaa fiksailuun päätyi kaksi paria hikipuvun housuja sekä alasuoja, jonka edesottamuksia onkin aiemmin seurattu yllätysvärjäyspostauksessa.

Vuonna 1998 ostettu violetilla tuunattu alasuoja on yhä ihan toimiva. Ainoastaan kuminauhat lopettivat yhteistyön noin 15 vuotta sitten. Tätä puutetta paikkasin solmimalla vyötärökumppariin lenkin, jolla ”pilurit” pysyivät menossa mukana viimeiset vuosikymmenet. Olin ihan ok tyytyväinen, KUNNES kuvaan astui sisko, joka oli näppäränä likkana ottanut talteen miehensä rikkinäisten kalsareiden vyötärökumpparin jota hän suositteli alasuojien pelastajaksi - ja sehän sopi tähän hommaan kuin nakutettu.

Lähtötilanne. "Kiristyslenkki" rajautuu pois ylänurkasta.

Vanha lörpsähtänyt kumppari leikattiin poikki ja uusi, oikeaan mittaan leikattu kalsarikumppari ommeltiin tilalle. Ompeluhommat tehtiin käsin (ehkä viimeistelen vielä koneella siskon luona jos/kun ompeleeni pettävät). VALMIS!! Niin on toimiva ja tietysti tyylikäs!

Lähikuvaa upeasta ompelutyöstä.

Valmis! WAUUUU!!!! JA pysyy päällä.

Koska kumpparia jäi yli ja hengettömiä kuminauhoja löytyi ringettekamoista enemmänkin, laitoin yli jääneen kalsarikumpparin palasen kiristämään hikipuvun housujen vyötäröä. Ihan hyvä idea, mutta olisi ehkä kannattanut vähän mittailla, sillä nämä housut ovat edelleen vyötäröltä liian väljät. Toki takapuolelle tulee jo tällä mitoituksella näyttävästi lörpsöttävä kangaspussukka. Oikein hyvä tai ainakin näyttävä ratkaisu!

Pieni kiristyspussukka. Melkein täydellinen ratkaisu!

Jotta tämä vahvasti kiusallisen puolelle lipsuva alusasukavalkadi jatkuisi tyylipuhtaana, seuraavaksi kuvaan astuvat rintaliivit. Siivotessani alusvaatelaatikkoa roskikseen oli nimittäin päätymässä pari rintaliivien irto-olkaimia. Nekin oli muuten saatu siskolta, joka oli lahjoittanut ne minulle joitakin vuosia sitten (käytettyinä, tietysti). Roskiksella mietin vielä, että eikö näille tosiaan ole mitään parempaa käyttöä – ja olihan niille, sillä varusteosastolta löytyy toki toinenkin pari hikipuvunhousuja, jotka eivät pysy jalassa.

Ensin ensin soljet irti - ja tietysti talteen. Mitäköhän näistä voisi tehdä...?

Leikkasin olkaimista soljet irti ja ompelin olkaimet yhteen (jälleen käsin ja tietysti kahdella erivärisellä langalla). Tämän jälkeen leikkasin uuden ”vyötärönauhan” oikeaan mittaan.

Ompelutyö lähikuvissa. Tyylipisteitä ei jaeta ja tämä upeushan jää tosiaan lopputuotteessa piiloon.

Lopuksi pujotin valmiin vyötärönauhan hakaneulan avulla hikipuvun vyötärökujanteeseen ja ompelin päät kiinni toisiinsa lenkiksi.

Pujotuksessa apuna perinteinen hakaneulakikka. Toimii aina!

Taakse leikattiin pieni reikä, josta hakaneulan ja kuminauhan sai pujotettua kujanteeseen.

Vyötäröltä lähti tällä kikalla ihan hetkessä 20 senttiä. Kiinnostuisikohan painonvartijat?!

Nyt on kyllä! Jos ei tästä irtoa kiertotalouspalkintoa, niin ei sitten mistään. Tyylipisteistä emme ole kiinnostuneita.

Kato äiti, miten lankomiehen rikkinäiset kalsarit ja siskon vanhat rintsikoiden olkaimet antoivat lisävuosia (= vuosikymmeniä) alasuojalle ja hikipuvunhousuille!!

Kato äiti, heijastinspray näkyy sekä pimeällä että valoisassa!

Muistatte varmaan, kun maalasin viime talvena polkupyöräni ja kypäräni läpinäkyvällä heijastinspraylla? Heti maalaamisen jälkeen pohdin, että olikohan tämä ihan fiksua. Pyörä oli uusi ja kallis - ja niin oli uusi tuttavuus tuo spraymaalikin, eli varmuutta sen läpinäkyvyydestä ei silloin ollut.  Mutta nyt on.

Tiedoksi kaikille. LÄPINÄKYVÄ HEIJASTINSPRAY EI OLE LÄPINÄKYVÄÄ. Alla kuva pyörästäni. Tuunaajansa näköinen!

Läpinäkyvä heijastinspray...

...EI OLE LÄPINÄKYVÄÄ.

Ja niin, heijastinefekti on sekin heikko suhteessa ns. oikeaan heijastimeen. Nyt ei menny ihan nappiin :/

Pintoja kuntoon! Osa 5, vihdoin ne pinnat kuntoon!!

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

OSA 5. PINNAT KUNTOON!

Nyt kun blogissa on esitelty pieteetillä vessan ja keittiön remontti, on aika laittaa homma pakettiin ja viimeistellä muu asunto. Siinä missä kontaktimuovilla tuli nopeasti valmista ja laattasaumojen tussaus eteni kuin Remontti-Reiskan videoilla konsanaan, oli tämä muun asunnon pintaremonttiosuus sitä itseään.

Koko kämppä oli nimittäin tapetoitu, eikä ihan millä tahansa tapetilla, vaan kohokuvioisella tapetilla, joka irvisteli saumoistaan. Toisin sanoen, tapetin päälle ei voinut suoraan tapetoida uudestaan tai maalata eikä sitä voinut jättää seiniinkään. Se piti poistaa. Tästä seurasi kesän harvoihin hellepäiviin osunut jumalaton jynssäys, jossa hiki lirisi ja kohokuvioinen tapetti antautui neliösentti kerrallaan. Aseinamme pesusieni, suihkepullo, vesi ja metallilasta kävimme tapetin kimppuun vuota kerrallaan. Tekniikka hioutui matkan varrella. Kastele yksi vuota huolellisesti ja irrota sillä välin aiemmin kostutettu naapurivuota. Kun olet valmis, kastele seuraava, ja irrota vettymässä ollut tapetti. Homman juju on aika: vastakostutettu tapetti ei irtoa millään, kun taas rauhassa vettynyt tapetti lähti aika-ajoin jopa kokonaisena - ilman myrkkyjä, höyrystimiä tai muita erikoisvälineitä.

Ai että. Tällaista tapetinpoiston pitäisi olla aina!!

Katonrajasta paljastui yllätys - toinen tapetti joka oli poistettu MELKEIN kokonaan ja jonka päälle oli paklattu. Perus!

TOKI tapetin alta paljastui aika-ajoin toinen tapetti, jonka päälle oli sudittu tasoitetta ja muuta mukavaa, mutta hei – jynssäämäänhän tänne oli tultu ja pala kerrallaan tapetti antautui. Mitään vuosikymmenten tapettikatalogia seinistä ei kuitenkaan löytynyt. Seiniin pinttyneet taulujen ääriviivat vihjasivat, että tämä kohokuvioinen tapetti oli palvellut pitkään ja hartaasti, kuten myös alta löytynyt kukertava versio. Lopuksi seinät käytiin läpi pakkelin ja lastan kanssa ja pahimmat kolot paklattiin umpeen.

Makuuhuoneen tapetti ja listat irtosivat ilman suurempaa taistelua.

Olohuoneessa päästiin jynssäyksen makuun. Ja erityisesti katonrajassa, koska siellä työskentely on kaikista kivointa :)

Eteisen seinällä oli kohokuvioisen tapetin lisäksi myös palapeili, joka sekin sai lähteä. Palapeili on tällä hetkellä niin ei-trendikäs, että viiden vuoden kuluttua (tai ehkä jo aiemmin) se on varmasti kuuminta hottia. Vellihousuina emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä odottelemaan palapeilin uutta tulemista, vaan laitoimme omamme kiertoon Tori.fi:n kautta. Se haettiin pikaisesti osaksi jotakin askarteluprojektia, täydellistä! Lisäksi eteisen lakattu mäntyinen puolipaneeli (panelointi = nyt jo kuuminta hottia) jynssättiin maalarinpesulla ja maalattiin valkoiseksi, sillä kapea ja pimeä eteinen kaipasi lisää valoa.

Eteisen paneeli ja seinät maalattiin. Yleisvaikutelma silti yhä aika pimeä!
(Lamppu ehkä auttaisi asiaa?)

Jynssäyksen jälkeen suuntasimme seinämaalikaupoille. Kaupasta ostettiin mukaan valtava pönikkä pohjamaalia sekä pintamaalia värissä Bungalow, jonka muistelin olevan se vihreään taittava valkoinen, jota olin aiemminkin käyttänyt seinämaalin sävynä. Myyjä oli sitä mieltä, että Bungalow on juurikin vihreään taittava valkoinen ja että tästä tytöille mukaan laadukas ja helposti maalattava seinämaali ÄSSÄ20. Sävytettynä se maksoi yli 120 euroa (KYLLÄ!!!) ja tonkassa oli maalia huikeat 18 litraa.

Tyttöjen laadukas, riittävän iso ja hintava maalipönikkä.

Pohjamaalaus sujui kuin ammattilaisilta. Yksi Remppa-Pirkko keikkui jakkaralla katonrajassa rajaamassa seinän ja katon liitoskohtaa, kulmia sekä pistorasioiden ympäryksiä pensselin kanssa, toinen maalasi isoja pintoja tela lätisten ylitasoitusmestari Skytzin maalausopit mielessään. Valmiin näköistä pintaa syntyi hyvää tahtia. Pohjamaalin kuivuttua (kuivuvat muuten todella nopeasti nämä modernit seinämaalit!) avasimme kovin odotuksin elämää kalliimman seinämaalin. Se ei ollut vihreään taittavaa. Se oli siniharmaata ja sävy oli sama kun meikäläisen lattioissa. VOIHAN PÄRSSSSSINE!!! Vaikka sävy oli sinällään hieno, ei siitä ollut kämpän yleismaaliksi.

Pikainen puhelu rautakauppaan vahvisti, että kyseessä oli tietysti oma vika ja että persiilleen meni. Sillä että palvelutiskillä sanotaan ”kyllä taittaa vihreään” ei tietenkään ole mitään merkitystä jos painokkaasti tilaa Bungalowia. Eipä muuta kuin takaisin rautakauppaan lompsa levällään ja mukaan uusi ämpäri sävytettyä maalia. Tällä kertaa ei tilattu muistinvaraisesti koodinimellä vaan valittiin huolella värikartasta hyvä sävy. Se oli tällä kertaa hienovaraisesti keltavihreään taittava Lootus.

Lootusta seinään!!

Sävytetty ja iskemätön Bungalow laitettiin myyntiin Purkutavarakirppikselle, mutta kukaan ei halunnut sitä. Onneksi se sopi hyvin harmaansävyiseen keittiöömme ja loput lahjoitimme Töölön työmaalle, josta olimme noutaneet laatikoston. Tarina ei kerro, mitä maalille kävi. Odotukset eivät ole kovin korkealla, sillä meille raportoitiin että ”rouvat ovat mieltyneet vitivalkoiseen”. Noniin. Ehkäpä jossain kellarikomeron uumenissa (tai Sortti-asemalla) on tällä hetkellä 15 litraa sävytettyä laatumaalia, jota kukaan ei halua. Surullista!

Seinien siistimisen lisäksi myös sähköosastolla oli tarpeita, sillä muutaman valaisinkytkimen ja pistorasian kansi oli haljennut. Näitä alkuperäisiä 70-luvun sähköosia ei saa enää kaupasta, mutta Purkutavarakirppikseltä saa! Luomulaatuiset korvausosat saapuivat postissa ja ne sujahtivat paikoilleen kuin valettu. Ihanaa!! Nämä ovat kyllä elegantit, ihan toista maata kuin nykyajan maadoitetut rumilukset.

Osa alkuperäisistä sähköosista oli mennyt ajan saatossa rikki.

Luomulaatuiset korvaavat sähköosat oli kääritty wc-paperiin matkan ajaksi.
Nyt on meininkiä meidän makuun!

Tähän postaukseen voisi tehdä vielä kolmisivuisen lisäosan, jossa kertaamme lattialistojen irrotuksen (ja lopulta paikalleen jättämisen) vaiheita, epätoivon ja nestehukan hetkiä jynssäyksen lomassa, arvioisimme montako kiloa itse seinää irtosi tapetin rapsutuksen lomassa, kuvailisimme kuinka lattioiden ja listojen suojaamiseen meni yhtä kauan kuin itse maalaamiseen ja sitten lopuksi vielä arvioisimme montako kuutiota suklaanmakuista proteiinivanukasta söimme ”lounaaksi” remonttityömaalla. Koska Pintoja kuntoon! -blogisarjan maaliviiva häämöttää ja puristus on ollut tälle blogille aivan ennennäkemätön, tyydymme raportoimaan, että 1) seinät tuli maalattua, 2) olohuoneen listoja ei saatu irti ja että niiden alle saattoi jäädä vähän tapettia, 3) eteisessä maalasimme lopulta nuutuneina kohokuvioisen tapetin päälle ja että 4) lopputulos oli kokonaisuudessaan oikein hyvä. Ja tietysti vielä se, että 5) Lootus, se se vasta on kunnollinen sävy seinämaaliin ja että 6) 120 euroa kankkulan kaivoon on ihan perusjuttu.

Valmista pintaa olohuoneessa. Wautsiwau!!

Kiitos kaikille lukijoille, että olitte matkassamme tämän uskomattoman pintaremonttireissun! Pintoja kuntoon! -blogisarja tulee nimittäin tämän kirjoituksen myötä päätöksensä. Kunhan vettä on virrannut riittävästi Oraksen helvetin kalliista ja melko rumista hanoista, päässemme raportoimaan, miten tekemämme ratkaisut mm. kaakelinmaalauksen, saumojen tussauksen ja kaappien muovituksen osalta ovat kestäneet aikaa.

Sitä odotellessa blogissa sitä perinteistä tee-se-itse –tarinaa ja ennakkoluulottomia ratkaisuita vaihtelevin budjetein ja lopputuloksin. Pysykää kuulolla!

Lopuksi kuitenkin tärkein: Kato äiti, saimme remontin valmiiksi ja lopputulos on niin hieno!!! Eniten harmittaa se, ettei meillä ollut kunnollista kameraa jolla saisi oikeasti toimivia kuvia joista näkisi eron lähtötilanteen ja lopputuloksen välillä. Ehkä ensi kerralla…

---

Katso myös muut Pintoja kuntoon! –blogisarjan osat:

Osa 1, kylppärin seinät

Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen

Osa 3, keittiön kaapit

Osa 4, pakastin ja astianpesukone

Pintoja kuntoon! Osa 4, astianpesukone ja pakastin.

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

OSA 4. ASTIANPESUKONE JA PAKASTIN

Siinä vaiheessa, kun keittiön pintaremontti oli valmis, oli homma nähdäksemme paketissa. Harmillisesti nykymaailman ihmiset ovat niin hel*etin laiskoja, että vaikka keittiössä on erinomaisesti toimiva tuplatiskiallas(!!) oli tuleva asukas sitä mieltä, että tiskikone olisi kiva ja nykyaikaa. JAAHAS. Ja kuulemma pakastimellekin olisi käyttöä.

Sattumalta tiskipöydän vieressä oli 60 cm leveä kaappi, johon täysikokoinen tiskikone mahtuisi täydellisesti. Eipä siis muuta kuin ruuvari käteen ja tori.fi laulamaan. Täysikokoisia, vähän käytettyjä tiskikoneita oli saatavilla Torissa pilvin pimein ja Remppa-Pirkko no. 2 laittoi linjat kuumiksi muutamankin "vähän käytetyn" koneen suuntaan. Myös siistejä Oraksen astianpesukoneventtiilillä varustettuja hanoja oli torissa myynnissä valittavaksi asti ja yksi niistä kotiutuikin meille 40 eurolla. Minä suuntasin työmaalle ruuvari ja sorkkarauta kädessäni ja irrotin alakaapin. Kaapin sisältä paljastui kaksi yllätystä.

Ensimmäinen yllätys oli kolme rullaa vanhaa (elokuva) filmiä, joiden kehitä ennen -päivämäärä oli vuonna -82. Olikohan iskemättömät filmit laitettu tahallaan vai vahingossa tiskipöydän sokkeliin, emme tiedä. Sen sijaan saimme tiedon, että tämä kama saattaisi kiinnostaa jotakuta ja tästä voitaisiin ihan maksaakin. Pikaisella googlauksella selvisi, että joku israelilainen oli joskus myynyt ebayssa samaa kamaa hintaan 20€/rulla. Dollarinkuvat silmissämme laitoimme filmin myyntiin. Lopputuloksena toistaiseksi yksi vittuiluviesti alan harrastajien foorumilla ja nolla yhteydenottoa ebayssä. Että jos joku on tästä filmistä eikä vittuilusta kiinnostunut, niin viestiä vaan tulemaan tänne suuntaan!

Kaapin sokkelista löytyneitä aarteita! Anyone?

Toinen yllätys oli vähän ikävämpi. Kaapin sokkelissa luikerteli nimittäin rautainen vesiputki. Se oli sen verran korkealla ja tuli sen verran ulos seinästä, että 60 senttiä leveä tiskikone ei mahtunut sen eteen, päälle eikä viereen. Tai siis, tiskikone olisi tullut reippaasti yli rosteritason päädystä. Myöskään 45 cm leveä kone ei olisi mahtunut tason alle. Lisäksi molemmissa vaihtoehdoissa putken kohdalle olisi jäänyt jännittävä 20-senttiä leveä ja tekemistä vaille valmis kaappi.

Sokkelin yllätys nro 2, rautainen vesiputki
hankalassa sijainnissa. EIKÄH!!

Lisähavainnollistus. Tuhma, tuhma vesiputki värjätty punaisella, vihreällä 60 cm leveän ja vaaleanpunaisella 45 leveän tiskikoneen ääriviivat.

Käytettyäni illan (tai viisi) tutkiskelemalla mm. venäläisten laatimia tiskikonekartoituksia ja nuohoten saksalaisia kodinkonekauppoja, vaihtoehdot rajautuivat kahteen:

1)      60 cm leveä tiskikone, joka tulee tyylikkäästi 25 senttiä yli rosteritason päädystä.

+ Hyvän koneen saisi halvalla

+ Kunnon kokoinen tiskikone eikä mikään minilousku josta olisi iloa myös putkiremontin jälkeen

- Koneen ja jäävän kaapiston väliin jäisi 20 senttiä leveä kaappi joka pitäisi rakentaa

- Osa pesukoneesta tulisi rosteritason yli. Eli rosteritaso pitäisi vaihtaa TAI päätyyn nikkaroida jatkolevy. (Voisikohan sellaisen tehdä kontaktimuovista?!)

- Vanha kaapisto on sen verran matala, että kaikki normikokoiset tiskikoneet eivät mahdu sen alle, eli tarkkana pitäisi olla (ei kuulu vahvuuksiimme)

2)      Kaappiin asennettava 60*60 cm erikoistiskikone mallia Klarstein

+ Mahtuu annettuun tilaan eikä vaadi kaapin muokkausta tai rakentelua

- Maksaa yli 400 euroa. Onko mitään järkeä ostaa 400 euron pientä tiskikonetta kun asuntoon on tulossa viiden vuoden sisään putkiremontti?

Pitkien iltaisten googlemaratonien jälkeen tulimme siihen tulokseen, että silmät kiinni ja lompsa auki on tässä kohtaa paras ratkaisu. Emme myöskään halunneet rakennella mitään erikoisen kokoisia välikaappeja, ottaa sitä riskiä, että tiskikone ei mahtuisikaan tiskitason alle, emmekä ainakaan fiksailla pöytälevyjä ja/tai liimailla niitä pesukoneen päälle (viritys joka olisi varmasti hivellyt sekä silmää että ollut vakuutusyhtiön mieleen). Lisäksi annoimme itsellemme ymmärtää, että puulevyn liimaaminen tiskikoneen päälle ei täytä ”tason alle asennettavan” tiskikoneen standardeja. Päädyimme siis vaihtoehtoon 2 ja klikkasimme verkkokaupasta itsellemme reilun 400 euron hintaisen mustan pikkutiskarin, laitoimme irroittamani kaapin takaisin paikalleen ja porailimme kaapinrunkoon rasiaporanterällä reiät sähköjohtoa ja putkivientejä varten. Päästyämme ostosten tekemisen makuun, pistimme samaan syssyyn tilaukseen myös minipakastimen, joka sekin oli teknisesti helpoin ratkaisu kun toisena vaihtoehtona oli koko kaapin purkaminen uuden jääkaappi-pakastimen tieltä. Pikanttina yksityiskohtana pakastinpohdintojen osalta voidaan mainita mm. suoraan alakaappiin johdetut tuloilmaventtiilit (miten kätevää), joiden uudelleen järjestelyä emme halunneet alkaa tässä kohtaa miettiä, saatikka toteuttaa.

Kaapin runkoon surautettiin reiät johdolle sekä putkille. Kukaan ei kuollut eikä edes loukkaantunut, vaikka rasiaporanterän kanssa touhuaminen on aina yhtä jännittävää! Lopputulos viimeisteltiin maalaamalla porauspinta valkoisella.

Putkiasentaja saapui paikalle aurinkoisena perjantaina. Heti kättelyssä hän totesi, että meille myyty ”suoraan käytöstä poistettu” hana oli siinä kunnossa, että siihen olisi pitänyt vaihtaa ainakin yksi tiiviste. Tiivisteen hinta 50 €. Työn hinta 60 € tunti. Ja päälle vielä maininta siitä, että tuskin riittäisi, että tuo yksi tiiviste vaihdetaan, koska hana oli jo 11 vuotta vanha. Onnekkaasti putkarilla oli autossaan varahanoja ”huokeaan” 220€ hintaan. Uusi tiskikone 400 € + hana 220 € ja asennus 150 €. Voihan pärsssssinen sentään! No, muhkean kiroilun (Asentaja siis kiroili!! Minä lähinnä nyyhkytin naapurihuoneessa...) saattelemana hana kuitenkin vaihtui ja uusi tiskikone saatiin käyttökuntoon. Jes! Myös Matsuin minipakastin sujahti nätisti sille varattuun kaappiin ja sen osalta köyhdyimme satasen.

Integroitu pakastin.

Integroitu tiskikone. Huomaa tiskikoneen alta pilkottava ylivuotokaukalo jonka jouduimme itse puukolla ja  (oranssilla) teipillä kaventamaan, sillä se oli hintsun verran liian leveä. Kätevää!

Näiden kodinkoneiden myötä keittiö on – ei ainoastaan siisti, vaan myös suorastaan nykyaikainen! Jes! Kyllä nyt kelpaa. Kato äiti, keittiö on nyt hieno ja moderni!!

Loppuun vielä pieni tuumaustuokio liittyen ankariin pihistelyponnisteluihimme. Rehellisyyden nimissä on nimittäin pakko todeta, että tori-ostokset eivät tässä remontissa ole menneet ihan nappiin. Käytännössä ne ovat vain lisänneet kustannuksia, vaivaa ja turhia murheita. Aina ei ole helppoa olla säästäväinen ja mukana kiertotalouden kuumissa pyörteissä! Toki matkaan mahtuu onnistumisiakin, kuten keittiön hienot retrovetimet sekä se, että pääsimme "annetaan" -palstan ansiosta helposti eroon esim. eteisen palapeilistä. Myös keittiöstä toimivana irroitettu hana (siis se, jossa ei ollut apk-liitäntää) laitetaan myyntiin, kunhan ehditään ja jaksetaan. 

Seuraava postaus viimeistelee tämän Pintoja kuntoon! –blogisarjan. Keittiön ja kylppärin lisäksi hellää huolenpitoa saivat nimittäin myös eteinen, olohuone ja makkari, jotka molemmat oli tapetoitu kauttaaltaan kohokuvioisella tapetilla. Voi kyllä! 

---

Katso myös muut Pintoja kuntoon! –blogisarjan osat:

Osa 1, kylppärin seinät

Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen

Osa 3, keittiön kaapit

Pintoja kuntoon! Osa 3, keittiön kaapit.

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

OSA 3. KEITTIÖN KAAPIT

Edellisessä pintaremonttisarjan osassa raikastimme kylppärin allaskaappin dc fix -sisustusmuovilla, joka nousikin sitten erinäisten fiksailujen myötä ratkaisijan rooliin. Keittiön kohdalla tilanne eskaloitui ja siirryimme muovitusosastolla senteistä metreihin. Kylppärin lisäksi asunnon keittiö kaipasi runsaasti rakkautta ja huolenpitoa (eli siis kontaktimuovia). 

Keittiön pohjaratkaisu on hyvä – tilavaan keittiöön mahtuu ruokapöytä ja tasotilaa on mukavasti, mutta estetiikka- ja toiminnallisuusosastolla oli muutama ongelma.

1)      Kaapit oli päällystetty muovisella puujäljitelmäkalvolla ja viimeistelty koristelistoilla. Puiset vetimetkään eivät miellyttäneet.

2)      Laatikoston toisen leikkuulaudan etulevy oli rikki

3)      Keittiön tapetti oli mennyt rähjäiseksi (eikä tuplaboordi sitruunakuosilla ollut meidän mieleen)

Suunnitelmamme oli seuraava. Kaapinovista poistetaan koristelistat, ovet joko maalataan tai päällystetään ja niihin vaihdetaan vetimet. Laatikosto joko korvataan uudella tai vaihtoehtoisesti rikkinäinen etulevy korjataan. Sitruunatapetti poistetaan ja seinä maalataan. Ja ei kun hommiin!!

Tikkurilan maalilinjan kanssa keskusteltuamme päätimme, että ovia ei maalata vaan nekin päällystetään tuolla uudella ihanalla tuttavuudellamme, eli DC Fixillä! Kaapit oli siis alkujaankin ns. ”muovipussitettu”, eli niitä peitti kauttaaltaan joustava muovikalvo, jonka maalaaminen olisi kyllä varmasti onnistunut, mutta jopa maalilinjalla epäiltiin, ettei lopputulos olisi kovin kestävä. Valintamme erinomaisuus realisoitui myöhemmissä työvaiheissa myös muilla tavoin: uusi muovikalvo peitti nätisti alleen pienet koristelistojen niiteistä sekä vedinten vaihtamisesta syntyneet reiät.

Kesäloman lähestyessä toisen puuhaduolaisen työkalenteri tyhjentyi merkinnöistä ja oli aikaa kaivaa esiin se kaikkien aikojen paras suunnitteluohjelma, eli Paint! Tuolla 90-luvun ihmeellä keittiölle mallattiin uusi ilme, jossa alakaapit olisivat harmaat ja yläkaapit valkoiset. Timanttinen suunnitelma vakuutti molemmat puuhastelijat ja tarpeelliset kalvot (ja vähän enemmänkin koska laskimme väärin) haettiin Baukkarista.

Tilanne ennen toimenpiteitä vs. Paintilla tehty suunnitelma

Myös keittiön osalta aloitimme käytännön työt huolellisella jynssäyksellä. Ensisilmäyksellä puhtaalta näyttäneet kaapinovet paljastuivat lähemmässä tarkastelussa törkyisiksi. Erityisesti kaappien alareunat olivat likaiset – niitä peitti paksu musta töhnäkerros, johon ei pelkkä mikrokuituliina tepsinyt. Kaikki kaapinovet ja niiden vetimet irrotettiin ja ovet kuurattiin maalarinpesunesteellä. Yläkaappien osalta ovista irrotettiin myös koristelistat, jotka olikin kiinnitetty oviin ovelilla ”niiteillä”. Listat irtosivat pienellä sorkkaraudalla ja niitit saatiin irti pihdeillä nyppimällä ilman, että kaapit kokivat sen suurempaa vauriota. Jo yksi fiksattu kaapinovi antoi hyviä viboja: ilmeetön tasavärinen kaapinovi nosti keittiön zenin uudelle tasolle verrattuna lähtötilanteeseen. 

Yksi testiovi muovitettu. Olimme ällikällä lyötyjä. Mitä ihmeellistä tästä vielä tuleekaan?!

Lähikuvassa koristelistojen niittejä ja alkuperäinen puujäljitelmämuovitus.

Testioven jälkeen muovitusprosessi laitettiin kuitenkin vielä hetkeksi jäihin ja katseet kiinnitettiin kylppärirempan jälkihöyryissä välitilan laatoitukseen – ja ennen kaikkea sen ruskeaan saumalaastiin. Vessan seinien saumatussauksesta oli jäänyt yli sen verran väriä, että myös keittiön välitilan kaakeleiden sauma sai ns. huvila ja huussi –kyytiä, eli valkoista väriä pintaan. Muutoin kaakelipinta ja sitä kiertävä puulista päätettiin jättää ennalleen (pl. armoton jynssäys).

Saumat ennen ja jälkeen tussauksen. Toimii!

Kun suunnittelu- ja testausvaihe oli paketissa, nosti meikäläinen kytkintä ja jätti toisen remonttiriitan yksin rikkinäisissä kalsareissaan taistelemaan ”kätevän” muovikalvon kanssa. Tositoimissa huomattiin nimittäin, että yläkaappien messevä korkeus (110 cm!!) tarjosi leukaperiä kiristäviä muovitushaasteita. Parhaiten tunnelmaan pääsee muistelemalla miten ”helppoa” oli aikanaan kontaktimuovilla päällystää koulukirjoja ilman, että 1) kalvon alle tuli kuplia, 2) kalvon alle jäi pölyä tai muuta roskaa, tai 3) kalvo meni vinoon ja nämä kaikki yhdessä. PLUS että 4) muovitettava pinta on yli metrin korkuinen… Onneksi toinen remonttiriitta on erityisen sitkasta tekoa ja kun meikämandoliino palasi lomalaitumilta työmaalle, oli kaikki ovet päällystetty. Kas näin helppoa se on!

Muovittamisen jälkeen kaappien vetimet vaihdettiin. Kiihkeän lomailun ohessa Purkutavarakirppikseltä (Facebookin paras osto- ja myyntiryhmä!) ostetut metallivetimet löysivät paikkansa keittiöstä. Yläkaappeihin asennettiin kromatut nuppivetimet ja alakaappeihin lankavetimet. Molemmat mallit taattua 70-lukua, kuten koko kämppä.

Mites tuo surullinen laatikosto? Voisikohan senkin korjata kontaktimuovilla, kuten tässä blogissa on ollut tapana tehdä?

Sitten käsittelyvuoroon otettiin rikkinäinen laatikosto. Tutkittuamme uusien mekanismilaatikostojen hintoja, aloimme varovasti kallistua vessan allaskaapin päätylevyn veroiseen ”kato äiti, fiksasin ihan ite” –korjausviritykseen. Kriittisellä hetkellä korviimme kiiri kuitenkin tieto, että kummisedän remonttityömaalla pyöri ylimääräiseksi jäänyt laatikosto. Hah!! Töölöläinen laatukaluste mekanismilaatikoilla oli huima parannus omaan laatikostoomme – ihan vaan siitäkin syystä, että tässä töölöläisessä valioyksilössä ei ollut YHTÄÄN leikkuulautaa. En tiedä kuka niitä hankalasti pestäviä laatikostoleikkuulautoja enää nykyään käyttää tai keittiöönsä haluaa – emme me ainakaan. Pohdimme hetken vedinten vaihtamista ja laatikoston muovitusta mutta totesimme, että lienee parempi jättää jo valmiiksi siisti laatikosto rauhaan - erityisesti kun muissa alakaapeissa käytetyt vetimet olivat eri kokoiset kuin laatikoston omat vetimet. Mielestämme laatikosto sointui riittävän hyvin kokonaisuuteen ja erityisesti keittiön ikilevy-tasoon. Laatulaatikoston löytymisen ohella suuri ihme tapahtui myös siinä, että ihan itse mittaamamme ja rakentamamme sokkeli oli jetsulleen oikean korkuinen ja laatikoston asentaminen ja sokkelin rakentaminen sujui kuin tanssi! Tadaa!! 

Töölön työmaalta saapunut mainoskuva vakuutti. Tämä me otetaan!!

Kun kaapit oli käsitelty, oli muun keittiön vuoro. Maalipinnalla olevat seinät ja listat pestiin ja maalattiin uudestaan. Päätyseinän sitruunaboordilla kruunattu tapetti rapsuteltiin irti. Alta paljastunut ärhäkkä vihreä seinä oli hieno mutta reikäinen ja sekin päätettiin haikein mielin maalata "vähän" neutraalimpaan siniharmaaseen sävyyn. 

Seinän alkuperäinen sävy. Kieltämättä upea!

Raikastettu keittiö oli mielestämme hieno. Vetimet olivat aikakauteen sopivat ja värit sopivan neutraalit (olisiko sittenkin pitänyt säilyttää se sitruunatapetti tai maalata seinä jälleen vihreäksi ja päällystää alakaapit harmaan sijaan keltaisella muovilla?!). Keittiö näytti siistiltä ja uuden laatikoston ansiosta se oli astetta käytännöllisempi kuin ennen pintaremonttia!

Ennen - jälkeen. 

Olimme aivan todella tyytyväisiä lopputulokseen ja niin olisi varmasti ollut äitikin, joka ei ole vielä päässyt näkemään valmista lopputulosta vaan pääsee ihastelemaan sitä nyt blogin kautta. Kato äiti, teimme ihan ite!!

Seuraavassa osassa keittiöön asennetaan tiskikone (”helppo homma”) ja pakastin (”helppo homma”). Pysykää kuulolla!

---

Muut Pintoja kuntoon –blogisarjan osat:

Osa 1, kylppärin seinät

Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen  

Pintoja kuntoon! Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen.

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

Osa 2: PEILIKAAPIN JA ALLASKALUSTEEN EHOSTAMINEN

Kaksion kylppärissä oli kukertavien kaakeli- ja saumalaastivalintojen ohella  (kts. Osa 1, kylppärin seinät) myös toinen kosmeettinen haaste: peili- ja allaskaappien look oli ns. siististi cool 2000. Kuten lattiassa ja seinäsaumoissa, niissäkin läikehti ihana persikkainen sävy ja vetimet olivat ajalta, jolloin Nick Carter oli universumin ihanin mies. Lisäksi allaskaapin suihkua vasten oleva pääty oli ottanut osumaa: sinällään käytännöllinen ja tilava säilytyskaluste on niin leveä, että sen toinen reuna on aivan kiinni suihkussa ja lastulevy oli imaissut aikojen saatossa jonkin verran vettä ja päässyt tarpeettoman lehtevään kuntoon. Lisäksi peilikaapin sähköliitäntä oli roisin näköinen, vaikkakin ihan laillinen ja standardit täyttävä.

Allaskaappi alkuperäisasussa (vain yksi vedin irroitettu)

Tutkimme vaihtoehtoa, joissa koko komeus olisi purettu ja vaihdettu uuteen. Tämän ratkaisun osalta hintalappu oli kuitenkin nopeasti sitä luokkaa, että se hylättiin. Alustavasti tavoitteena oli maalata kokonaisuus, vaihtaa vetimet, paikata allaskalusteen lehtevä pääty ja ehkäpä vaihtaa peilikaappi johonkin toiseen, vähän simppelimpään malliin.

Lehtevä pääty lähikuvassa

Simppeli, semi-huokea ja ”uusi” peilikaappi löytyikin Tori.fi:stä jossa sovittiin kaupat ”Jonen” kanssa Merihaan parkkihalliin. ”Uusi” ja ”hieno” pelikaappi, jonka piti olla ”Bauhausin mallistoa” ja merkiltään ”Polaris”, olikin ikivanha (mutta ihan siisti) Temal.  Lieneekö syynä ollut Jonen korona-aikaan huonosti sopinut rivakka kädenpuristus, haluni uskoa etten tullut huijatuksi, onnistunut pieni tinkaus vai mikä, mutta kaappi päätyi lopulta takakonttiin ja remonttityömaalle jossa totesimme, ettei se kyllä juuri paranna nykyistä tilannetta. Kaupanteko Jonen kanssa, tai ehkä ennemmin siitä seurannut morkkis, oli niin verenpainetta nostattavaa, että jantteri pyöri pitkään mielessä päivittäin. Tämäkin saaga saatiin tosin vastikään onnelliseen päätökseensä, sillä kyseinen peilikaappi laitettiin takaisin myyntiin Toriin ja – uskokaa tai älkää – se lähti juuri uuteen kotiin uudelle omistajalleen ILMAN että meidän tarvitsi valehdella kaapin olevan uusi tai mallia Polaris. 

 

Jone ei kuulemma valehdellut, koska hän ei ollut koskaan asentanut peilikaappia omalle seinälleen. Eli se oli uusi! Nooh...

Kun peilikaappisaaga oli saatettu päätökseen, törmäsimme seuraavaan ongelmaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kalusteiden maalaaminen tuskin onnistuisi: sekä peili- että allaskaapin alkuperäinen ”pinnoite” oli jonkin sortin muovikalvo jonka päälle maalaaminen olisi varmasti onnistunut mutta maali tuskin olisi pysynyt kovin hyvin. Mutta eipä hätää! Tässä kohtaa kuvaan astui meille uusi tuttavuus, DC Fix -sisustusmuovi. DC Fixin idea on, että paksun kontaktimuovin tyyppisellä muovilla voi päällystää käytännössä mitä vain. Se kestää melko hyvin kulutusta ja käyttöä ja mikä parasta – se pysyy hyvin kiinni myös muovisessa alustassa, mutta toisaalta sen voi myös irrottaa ilman pelkoa liimajäljistä, jos mieli muuttuu. Alakaapin ovet saivatkin DC Fix -käsittelyllä raikkaan valkoisen pinnan ja samaan syssyyn Nick Carter -vetimet vaihdettiin vähän ajattomampiin versioihin.

Uusia vetimiä mallaillaan. Ne olivat saman kokoiset kuin entiset, mutta silti yksi ei meinannut asettua paikalleen. Miten se on edes mahdollista?!

Sitten oli vielä se allaskaapin päätylevy. Jos kaupanteko Jonen kanssa nosti verenpainetta, rikkoo tämä säätö sitten mittarin. Ensin suunnittelimme vaihtavamme koko lehtevän päätylevyn uuteen. Helppo homma ja hyvä idea! MUTTA. Näiden p*rkeleen lastulevykaappien, tai ainakin tämän kyseisen yksilön, sielunelämä on sellainen, että niistä ei voi irrottaa yksittäisiä osia ja korvata niitä uudella. Tai jos tätä yrittää, on todennäköistä tai jopa vääjäämätöntä, että koko kaappi menee murusiksi eikä sitä sen jälkeen korjata teipillä eikä rakkaudella. Vaihtoehdoksi jäi yrittää siistiä nykyinen pääty siihen kuntoon, että se näyttäisi vähemmän kurjalta eikä imisi enää vettä. Päädyimme leikkaamaan laminaattilevystä päädyn kokoisen palan, joka päällystettiin samalla DC Fixillä kuin kaapin ovetkin. Sitten pahin lehteymä rapsutettiin irti ja laminaattinen suojalevy ruuvattiin paikoilleen. Lisäksi kaapin pääty ja alapinta suojattiin muovilla niin, ettei vesi pääsisi alakautta rakenteisiin. Lopputulos oli parempi kuin lähtötilanne, mutta silti kaihersi. Olisiko sittenkin pitänyt räjäyttää koko kaappi, budjetti sekä aikataulu ja vaihtaa koko roska eikä räpeltää jotakin tällaista, noloa, väliaikaista ja sanoinko jo noloa? Onkin hyvin mahdollista, että tähän projektiin palataan vielä uuden allaskaapin kera, mikäli päätylevy päättää lopettaa yhteistyön ennen käynnistyvää putkiremonttia.

Lehtevät osat rapsutettiin irti ja päälle vedettiin muovia pitämään weetabix kasassa.

Päätyyn ruuvattiin muovilla päällystetty levy. Ruuvit olisi kannattanu valita paremmin ja ne vaihdettaneen paremmin maastoutuviin (kunhan viitsimme).

Ennen - jälkeen.

Viimeisenä silauksena peilikaapin sähkövienti siistittiin pinta-asennettavalla jakorasialla.

Kohonneesta verenpaineesta huolimatta lopputulos oli huomattavasti lähtötilannetta parempi! Raikastunut alakaappi ja päivitetyt vetimet pelastivat kokonaisuuden, jonka lisäksi huomattavan parannuksen teki tietysti huolella toteutettu jynssäys, joka oli tietysti se olennaisin osa tätä(kin) fiksausta. Jee! Kato äiti, tehtiin ihan ite!

Jälkeen! 

---

Katso myös muut Pintoja kuntoon –blogisarjan osat: 

Osa 1, kylppärin seinät

Pintoja kuntoon! Osa 1, kylppärin seinät.

Moikka!!

Intro: Tämän kirjoituksen myötä käynnistyvä postaussarja(!!!) esittelee kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. "Pelkkään" pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa lähivuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

Osa 1: KYLPYHUONEEN SEINÄT RAIKASTETAAN

Kaksiossa on mukavan kokoinen kylppäri, jossa oli selvästi tehty jonkinlaista remonttia viimeisen 20 vuoden sisään, sillä pintavesiputket olivat uudet ja kaakelointi siisti. Värivalinnat olivat kuitenkin vähän tunkkaiset. Neutraalit marmoria jäljittelevät laatat olivat saaneet kaverikseen vaaleanpunaisen saumalaastin ja komeuden kruunasi kylppärin seiniä kiertävä kirjava boordilaatta, jossa oli koukeroita, kohokuviointia ja kimalletta.

Lattialaatta oli sekin kukkean persikkainen ja saumalaastin väri terrakotta. Täällä oli asunut joku, joka piti punaisesta saumalaastista!! 

Pintojen osalta suunnitelmamme oli seuraava: seinien laattasaumat tussataan valkoisiksi ja kirjava boordilaatta maalataan yksiväriseksi. Lattian päätimme tutkimustemme jälkeen jättää rauhaan. Arviomme mukaan lattian maalaaminen tai tussaaminen olisi luultavasti aiheuttanut tilanteen, jossa meillä olisi ollut puolen vuoden kuluttua käsissämme vielä jotain lähtötilannettakin kamalampaa. 

Käynnistimme kylppäriprojektin jynssäämällä kaakelisaumat. Jynssäys toteutettiin Sinin saumanpesuharjalla ja maalarinpesuliuoksella. Pesun jälkeen saumat huuhdeltiin ja sen jälkeen seinien annettiin kuivua muutama päivä.

Kylppärin seinien lähtötilanne. 

Itse tussaus oli melko nopeaa touhua, varsinkin kun tekniikka ja välineet olivat kunnossa. Saumojen tussausaine on käytännössä maalia, joka tarttuu huokoiseen saumaan mutta jonka saa helposti pyyhittyä pois kiiltävän kaakelin pinnasta. Se myös jättää sauman karkeaksi. Saumavärin mukana tuli tussausväline ja sieni, jolla ylimääräinen maali pyyhitään pois kaakeleista. Sieni oli kätevä, mutta mukana olleesta tussausvälineestä ei tositoimissa ollut juuri hyötyä. Se levitti väriä laajalle alueelle – jonka sitten joutui jälkikäteen hinkkaamaan irti. Tässä kohtaa kuvaan astuu pääsuunnittelijan askarteluvälineistö ja erityisesti akryylimaalipensseli. Tällaisella pensselillä saumojen käsittely sujui nopeasti ja maali päätyi sinne, minne pitikin. Ylimääräiset pestiin pois hankaussienen karhealla puolella.

Meillä yksi purkki Saumafixiä riitti vessan seinien tuplakäsittelyyn: harmillisesti yksi kerros ei riittänyt peittämään vaaleanpunaista sävyä kunnolla.

Seinien saumat tussauksen jälkeen

Tämän jälkeen siirryimme boordilaattojen kimppuun. Poikkeuksellisesti emme rynnänneet suoraan sutimaan, vaan maalasimme ensin yhden koelaatan, jonka avulla tutkimme sitä, miten hyvin maali pysyi kaakelissa. Tulokset olivat lupaavia ja siirryimme muiden laattojen kimppuun.

Huolellisen jynssäämisen (käytössä karhunkieli ja maalarinpesuneste) jälkeen laatat teipattiin huolellisesti. Myös laattojen välit teipattiin: emme halunneet perinteistä kaakelinmaalauslopputulosta, jossa myös kaakelisaumat peitetään maalilla ja yritetään sitten (ehkä) piirtää tussilla esiin jälkikäteen. Saumojen suojaaminen teipillä onnistuikin kohtuullisella vaivalla, kun kyseessä on ”vain” boordi – koko seinän maalauksessa tällaisesta tuskin kannattaa haaveilla. Käytännössä teippi asetettiin sauman päälle ja leikattiin oikean levyiseksi mattoveitsellä. Valmista sauman levyistä teippiä ei toki voinut leikata etukäteen, sillä jokainen sauma oli eri levyinen. Artesaanihommia! Ja jotta hommasta saatiin oikein erityistyölästä, puolitimme kaakelien ylä- ja alapuolella olevan oranssin suojateipin koska meillä oli sitä vain yksi rulla. Tässä kohtaa ei ehkä olisi kannattanut säästää rautakaupassa käydessä, vaikka tämä maalaukseen tarkoitettu erityisteippi olikin vähän maalarinteippiä hintavampaa... (Myös) kaakelinmaalaushommissa panostus kunnon teippiin kuitenkin kannattaa, sillä tämä arvokkaampi suojateippi lähtee pinnasta helposti myös silloin, kun sen päältä on maalattu, eikä maali mene sen alle yhtä helposti kuin perinteisen maalarinteipin.

Kaakeliboordi maalattu, teipit yhä seinässä

Teippauksen jälkeen kaakelit maalattiin vesiliukoisella tartuntapohjamaalilla. Tartuntapohjamaalin kuivuttua pinta hiottiin kevyesti, pyyhittiin ja maalausta jatkettiin levittämällä kaksi kerrosta Tikkurilan Luja –maalia. Luja –maali on kehitetty kestämään kovaa rasitusta, jonka lisäksi sen saa sävytettyä kaikkiin Tikkurilan värikartan sävyihin - toisin kuin perinteiset ”kaakelimaalit”. Hetken mietimmekin, olisiko pitänyt olla vähän rohkeampi, tai olisikohan persikkainen boordiraita kommunikoinut paremmin lattian kanssa, mutta päädyimme kuitenkin toistamaan seinälaatan harmaata. Boordiraidan toisen maalikerroksen vielä kuivuessa, irrotimme teipit. Teippien poisto osoittautuikin yllättävän kriittiseksi vaiheeksi prosessia: jos riuhtaisu oli varomaton, teippi repi mukanaan maalia myös kaakeleista. Muutamassa hankalammassa kohdassa näin kävikin ja nämä kohdat paikkasimme pikkupensselillä. Lopputulos viimeisteltiin maalaamalla samalla harmaalla myös seinällä ollut puunvärinen naulakko.

Teippien poistossa sai olla tarkkana.

Valmista tuli!!

Lopputulos oli siisti ja mieluinen – koko kylpyhuoneen ilme rauhoittui roimasti. Jippii!! Työtunteja tähän kaikkeen upposi arviolta 10 ja työpäiviä melkein saman verran, sillä väliin mahtui monta päivää saumojen ja maalien kuivattelua. Hinta jäi alle sataseen ja maaleja jäi yli niin paljon, että niillä voisi maalata vielä vaikka ja mitä...hehee *kuljeskelee ympäriinsä harmaa suti tanassa*

Siitä, miten saumatussi ja kaakelimaali tulevat kestämään käyttöä ja kulutusta, meillä ei ole vielä tietoa. Asunnon tuleva asukki on nimittäin omien sanojensa mukaan ”himohinkkaaja” – kukapa sitä ei tykkäisi jynssätä oikein kunnolla! Palaamme kuitenkin asiaan, kun saamme ajan kuluessa käyttökokemuksia.

Ennen - jälkeen. 

Seuraavaksi käsittelyyn otettiin vessan peilikaappi ja allaskaluste. Tästä lisää seuraavassa postauksessa!

Loppuun vielä pakollinen sotahuuto: kato äiti, saimme kuriin vessan seinien kukerruksen!