Pintoja kuntoon! Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen.

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

Osa 2: PEILIKAAPIN JA ALLASKALUSTEEN EHOSTAMINEN

Kaksion kylppärissä oli kukertavien kaakeli- ja saumalaastivalintojen ohella  (kts. Osa 1, kylppärin seinät) myös toinen kosmeettinen haaste: peili- ja allaskaappien look oli ns. siististi cool 2000. Kuten lattiassa ja seinäsaumoissa, niissäkin läikehti ihana persikkainen sävy ja vetimet olivat ajalta, jolloin Nick Carter oli universumin ihanin mies. Lisäksi allaskaapin suihkua vasten oleva pääty oli ottanut osumaa: sinällään käytännöllinen ja tilava säilytyskaluste on niin leveä, että sen toinen reuna on aivan kiinni suihkussa ja lastulevy oli imaissut aikojen saatossa jonkin verran vettä ja päässyt tarpeettoman lehtevään kuntoon. Lisäksi peilikaapin sähköliitäntä oli roisin näköinen, vaikkakin ihan laillinen ja standardit täyttävä.

Allaskaappi alkuperäisasussa (vain yksi vedin irroitettu)

Tutkimme vaihtoehtoa, joissa koko komeus olisi purettu ja vaihdettu uuteen. Tämän ratkaisun osalta hintalappu oli kuitenkin nopeasti sitä luokkaa, että se hylättiin. Alustavasti tavoitteena oli maalata kokonaisuus, vaihtaa vetimet, paikata allaskalusteen lehtevä pääty ja ehkäpä vaihtaa peilikaappi johonkin toiseen, vähän simppelimpään malliin.

Lehtevä pääty lähikuvassa

Simppeli, semi-huokea ja ”uusi” peilikaappi löytyikin Tori.fi:stä jossa sovittiin kaupat ”Jonen” kanssa Merihaan parkkihalliin. ”Uusi” ja ”hieno” pelikaappi, jonka piti olla ”Bauhausin mallistoa” ja merkiltään ”Polaris”, olikin ikivanha (mutta ihan siisti) Temal.  Lieneekö syynä ollut Jonen korona-aikaan huonosti sopinut rivakka kädenpuristus, haluni uskoa etten tullut huijatuksi, onnistunut pieni tinkaus vai mikä, mutta kaappi päätyi lopulta takakonttiin ja remonttityömaalle jossa totesimme, ettei se kyllä juuri paranna nykyistä tilannetta. Kaupanteko Jonen kanssa, tai ehkä ennemmin siitä seurannut morkkis, oli niin verenpainetta nostattavaa, että jantteri pyöri pitkään mielessä päivittäin. Tämäkin saaga saatiin tosin vastikään onnelliseen päätökseensä, sillä kyseinen peilikaappi laitettiin takaisin myyntiin Toriin ja – uskokaa tai älkää – se lähti juuri uuteen kotiin uudelle omistajalleen ILMAN että meidän tarvitsi valehdella kaapin olevan uusi tai mallia Polaris. 

 

Jone ei kuulemma valehdellut, koska hän ei ollut koskaan asentanut peilikaappia omalle seinälleen. Eli se oli uusi! Nooh...

Kun peilikaappisaaga oli saatettu päätökseen, törmäsimme seuraavaan ongelmaan. Tarkempi tarkastelu osoitti, että kalusteiden maalaaminen tuskin onnistuisi: sekä peili- että allaskaapin alkuperäinen ”pinnoite” oli jonkin sortin muovikalvo jonka päälle maalaaminen olisi varmasti onnistunut mutta maali tuskin olisi pysynyt kovin hyvin. Mutta eipä hätää! Tässä kohtaa kuvaan astui meille uusi tuttavuus, DC Fix -sisustusmuovi. DC Fixin idea on, että paksun kontaktimuovin tyyppisellä muovilla voi päällystää käytännössä mitä vain. Se kestää melko hyvin kulutusta ja käyttöä ja mikä parasta – se pysyy hyvin kiinni myös muovisessa alustassa, mutta toisaalta sen voi myös irrottaa ilman pelkoa liimajäljistä, jos mieli muuttuu. Alakaapin ovet saivatkin DC Fix -käsittelyllä raikkaan valkoisen pinnan ja samaan syssyyn Nick Carter -vetimet vaihdettiin vähän ajattomampiin versioihin.

Uusia vetimiä mallaillaan. Ne olivat saman kokoiset kuin entiset, mutta silti yksi ei meinannut asettua paikalleen. Miten se on edes mahdollista?!

Sitten oli vielä se allaskaapin päätylevy. Jos kaupanteko Jonen kanssa nosti verenpainetta, rikkoo tämä säätö sitten mittarin. Ensin suunnittelimme vaihtavamme koko lehtevän päätylevyn uuteen. Helppo homma ja hyvä idea! MUTTA. Näiden p*rkeleen lastulevykaappien, tai ainakin tämän kyseisen yksilön, sielunelämä on sellainen, että niistä ei voi irrottaa yksittäisiä osia ja korvata niitä uudella. Tai jos tätä yrittää, on todennäköistä tai jopa vääjäämätöntä, että koko kaappi menee murusiksi eikä sitä sen jälkeen korjata teipillä eikä rakkaudella. Vaihtoehdoksi jäi yrittää siistiä nykyinen pääty siihen kuntoon, että se näyttäisi vähemmän kurjalta eikä imisi enää vettä. Päädyimme leikkaamaan laminaattilevystä päädyn kokoisen palan, joka päällystettiin samalla DC Fixillä kuin kaapin ovetkin. Sitten pahin lehteymä rapsutettiin irti ja laminaattinen suojalevy ruuvattiin paikoilleen. Lisäksi kaapin pääty ja alapinta suojattiin muovilla niin, ettei vesi pääsisi alakautta rakenteisiin. Lopputulos oli parempi kuin lähtötilanne, mutta silti kaihersi. Olisiko sittenkin pitänyt räjäyttää koko kaappi, budjetti sekä aikataulu ja vaihtaa koko roska eikä räpeltää jotakin tällaista, noloa, väliaikaista ja sanoinko jo noloa? Onkin hyvin mahdollista, että tähän projektiin palataan vielä uuden allaskaapin kera, mikäli päätylevy päättää lopettaa yhteistyön ennen käynnistyvää putkiremonttia.

Lehtevät osat rapsutettiin irti ja päälle vedettiin muovia pitämään weetabix kasassa.

Päätyyn ruuvattiin muovilla päällystetty levy. Ruuvit olisi kannattanu valita paremmin ja ne vaihdettaneen paremmin maastoutuviin (kunhan viitsimme).

Ennen - jälkeen.

Viimeisenä silauksena peilikaapin sähkövienti siistittiin pinta-asennettavalla jakorasialla.

Kohonneesta verenpaineesta huolimatta lopputulos oli huomattavasti lähtötilannetta parempi! Raikastunut alakaappi ja päivitetyt vetimet pelastivat kokonaisuuden, jonka lisäksi huomattavan parannuksen teki tietysti huolella toteutettu jynssäys, joka oli tietysti se olennaisin osa tätä(kin) fiksausta. Jee! Kato äiti, tehtiin ihan ite!

Jälkeen! 

---

Katso myös muut Pintoja kuntoon –blogisarjan osat: 

Osa 1, kylppärin seinät