Kato äiti, askartelen niin helvetisti mutten saa mitään valmiiksi!

Noniin, kevät on vaihtunut kesään ja kämppä on täynnä puolivalmiita projekteja, jotka aloitettiin keväisessä vimmassa ja jätettiin kesken treenien ja töiden vyöryessä ahertajan yli. Kuukausia kesken ollut lamppuprojekti TÄYTYY nyt paljastaa, ainakin osittain. En pysty enää pidättelemään!

Nämä lamppukaunottaret pelastettiin Kööpenhaminasta vanhojen tavaroiden liikkeestä. Pikku Myy Goes Pink -tyyppinen setti kutkutti, vaikkei niille varsinaisesti tarvetta tai sijaintia ollutkaan. Valot jäivät ensin kauppaan, mutta paluumatkalla huomasin, että ne olivat tehneet sydämeeni sopukan ja minun oli saatava ne mukaani.

Ja sitten siihen "tein ihan itse" osioon. Johto piti vaihtaa, koska nämä päätettiin laittaa sohvapöydän yläpuolelle niin, että johtoa olisi näkyvissä enemmänkin. Joku hieno kangaspäällysteinen piti saada ja pian löysinkin varsinaisen kangasjohtoparatiisin osoitteesta www.kangasjohto.fi. Valikoimaa piisasi! Kun väristä ei päästy yksimielisyyteen valittiin vaihtoehto "sateenkaari" - se nyt ainakin sopisi melkein kaiken (tai ainakin jonkun) kanssa!

Kangaspäällysteinen johto, väri "sateenkaari".

Johto tilaukseen ja muutamaa päivää myöhemmin hypelsin pakettia auki kotona. Lamppuja ja johtoa mallaillessani huomasin, että niissä lampuissa oli tosiaan maadoitettu johto. Ja meikäläinen, vanha ja erittäin itsevarma sähköasiantuntija oli tilannut sitä maadoittamatonta. Noh, ei muuta kun uusi johto tilaukseen. Muutama viikko ja 12 metriä johtoa myöhemmin huomasin asennustöiden lomassa, että kyllä vaan kyllä, maadoittamaton olisi sittenkin ollut se oikea. Että jos jollakulla on tarvetta 6 metrille kohtuuhintaista maadoitettua kangaspäällysteistä johtoa, niin ei muuta kun viestiä tulemaan.

Vanha johto irtosi purkamalla lampunkanta paloihin. Uusi johto piti valmistella kuorimalla päät lamppua ja katon sokeripalaa varten. Tässä kohtaa kehoitan kaikkia oman elämänsä sähköasentajia olemaan tarkkana. Liian "huolellisesti" kuoritut sähköjohdot ovat hengenvaarallisia, ne voivat aiheuttaa sähköiskun, tulipalon tai vähintäänkin sulakkeen palamisen. Johdon korvaaminen uudella on sallittujen tee-se-itse -sähkötöiden listalla, mutta ensikertalaisten kannattaa alkuun konsultoida kokeneempia osaajia.

Savun hälvennyttyä sähkötöidemme jäljiltä, uusi lamppu hilattiin kattoon. Johtoa oli varattu varmuudeksi 6 metriä (kertaa kaksi...), ja se jätettiin mallailun ajaksi kattoon roikkumaan. Korkeuden säätäminen kävi näppärästi tosi sievän pyykkipojan avulla ja katosta lattiaan asti roikkuva sähköjohtolenksu on sekä esteettinen, että turvallinen. (Tervetuloa kylään, lapsiperheet!)

Säätövaraa.

Seuraavaksi lampuille mallattiin kohta sohvapöydän yläpuolelta ja siihen ruuvattiin koukku. Jäätävän ruma sokeripalaviritys piti vielä saada piiloon. Helppo homma, paitsi että tyypillisesti sokeripalan peittävä muovikuuppa on tarkoitettu yhdelle johdolle ja tarvetta oli kahden johdon ratkaisulle. Poralla homma olisi tietysti hoitunut käden käänteessä mutta nyt hakusessa oli tyylikkäämpi ratkaisu. 

Kun asunnon kaikki kukkaruukut ja roskiksen antimet oli käyty läpi ja todettu käyttökelvottomiksi tarkoitukseen totesimme, että täytyy se tämäkin näköjään tehdä itse ja ryhdyimme muovaamaan kupua itse muovattavasta muovista. KYLLÄ, sellaistakin on olemassa! Iittalan teräskulhon design miellytti ja toimeen ryhdyttiin vappupäivän auringon siivittäminä.

Lämpömuovattavaa muovia ja kiehuvaa vettä, designerihommia!

Ohjeen mukaisesti muovirakeet peitettiin kiehuvalla vedellä ja muottina toimivaan kulhoon lirautettiin öljyä, jotta kupu irtoaisi muotistaan. Sulaneet rakeet siirrettiin muottiin, jossa massa paineltiin reunoja vasten. Ihan kaikkien rakeiden sulamista emme toki malttaneet odottaa, jolloin rakenteesta tuli mukavan rakeinen. Pääsuunnittelija vastasi muovailusta ja assistentti sai kunnian rapsuttaa muovijäämiä irti keittiötarvikkeista.

Muovailuhommia.

Öljykikka toimi hyvin, sillä kupu irtosi ilman väkivaltaa muottikulhosta - öljyisenä ja vielä lämpimänä se oli kuin vastasyntynyt tiskipöydän reunalla - oiiiih, miten shöpö! Pesun ja kuivaamisen jälkeen kupin reunalle annettiin vielä hiontakäsittely suurimpien epätasaisuuksien poistamiseksi.

Öljyinen vastasyntynyt ja valmistelu tosielämään hiontakäsittelyssä.

Kupu laitettiin kaappiin, ruuvimeisselit jätettiin pöydille lojumaan. Alkukevät muuttui loppukevääksi ja pian onkin jo kesäkuu. Katossa roikkuu yksinäinen lamppu, jonka erottaa sokeripalasta 6 metriä johtoa, joka on pyykkipojilla kieputettu kasaan. Kunhan saan tämän hankkeen päätteeseen kiljahdan äidilleni terveiset - vielä siihen ei ole aihetta. Älkää pidätelkö hengitystänne - LUPAAN silti, että tämä projekti saadaan joskus päätökseen. Mutta ei ehkä tällä viikolla!