Kriikunahilloke, joka vie kielen ja mielen mennessään!

Tämä vuosi on ollut kaikkien aikojen satoisin puutarhassamme. Vettä on satanut vähintäänkin riittävästi ja kasvimaamme pukkaa tuotosta sitä tahtia, että ei meinaa ehtiä syödä kaikkea! Myös kriikunasato on ollut hyvä ja jaankin nyt kaikkien käyttöön ohjeen uuden suosikkini kriikunahillokkeen valmistusohjeen! Hilloa tämä ei ole, koska en keittänyt tai soseuttanut sitä ja sokeriakin on niukasti.

Kesto n. 30 min.

Tarvitset:

Kriikunoita (200-300 gr)
Sokeria (1 tl-1 rkl)  (tämän voit halutessasi korvata vaikka hunajalla tai taatelisössöllä)
Chia-siemeniä (1 tl - 1 rkl) (ei-välttämätön ainesosa)

Vaihe 1. Kerää kriikunoita. Kypsiä muttei mätiä. Määrä kannattaa pitää kohtuullisena, koska tällä menetelmällä valmistettu hilloke ei säily jääkaapissa kuin muutamia päiviä.

Vaihe 2. Kalttaa kriikunat. Nakkaa kriikunat kiehuvaan veteen ja anna kiehua lyhyesti, max. 1 min. Kun huomaat että kuoret alkavat halkeilla nosta kriikunat liedeltä, kaada ne lävikköön ja siitä suoraan kylmään veteen. Kylmään veteen siksi, että muuten kypsyminen jatkuu. Viilenneet kriikunat voi sitten laittaa takaisin lävikköön jatkokäsittelyä varten.

Vaihe 3. Kuori kriikunat ja poista kivet. Laita hedelmäliha purkkiin tai lasiin jonka voit sulkea. Vinkki: voit käyttää hommassa veistä, mutta sormilla rusentelu toimii myös hyvin. Tämä vaihe on sotkuinen ja se kannattaa tehdä tiskipöydän ääressä, ei-vaaleissa vaatteissa.

Vaihe 4. Jos hedelmäliha on suurina paloina, voi koostumusta hienontaa saksilla lasissa pienemmäksi. Tämän jälkeen lisää joukkoon sokeria oman maun mukaan ja chia-siemeniä jos haluat tehdä hillokkeesta jähmeämpää (lue: coolia superfoodia). Chia tekeytyy hyytelömäiseksi noin vartissa.

VALMISTA!

Säilytä valmista satsia jääkaapissa suljetun kannen alla.  Toimii erinomaisesti esimerkiksi puuron päällä tai jugurtin ja granolan kanssa, testattu on. Syö muutaman päivän sisään - tämä herkku menee nopeasti vanhaksi!

Kaurapuuro kriikunaherkulla ja pähkinöillä. Arkiaamun juhlaa!

Makunautinnon lisäksi tästä sadonkorjuupuuhasta tulee hyvä fiilis, erityisesti sellainen "olen hyvä ihminen ja kaikki snapchat-, instagram- ja facebook-kaverini tietävät sen varmasti ladatessani seitsämättä supafuud-kuvaa", että tuskaisessa perkaushommassa ruskeaksi värjääntyvät sormet eivät haittaa yhtään. Mutta siis, ennen kaikkea HYVÄÄ. Kato äiti, olen matkalla vuoden martaksi!