Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!
OSA 3. KEITTIÖN KAAPIT
Edellisessä pintaremonttisarjan osassa raikastimme kylppärin allaskaappin dc fix -sisustusmuovilla, joka nousikin sitten erinäisten fiksailujen myötä ratkaisijan rooliin. Keittiön kohdalla tilanne eskaloitui ja siirryimme muovitusosastolla senteistä metreihin. Kylppärin lisäksi asunnon keittiö kaipasi runsaasti rakkautta ja huolenpitoa (eli siis kontaktimuovia).
Keittiön pohjaratkaisu on hyvä – tilavaan keittiöön mahtuu ruokapöytä ja tasotilaa on mukavasti, mutta estetiikka- ja toiminnallisuusosastolla oli muutama ongelma.
1)
Kaapit
oli päällystetty muovisella puujäljitelmäkalvolla ja viimeistelty
koristelistoilla. Puiset vetimetkään eivät miellyttäneet.
2)
Laatikoston
toisen leikkuulaudan etulevy oli rikki
3)
Keittiön
tapetti oli mennyt rähjäiseksi (eikä tuplaboordi sitruunakuosilla ollut meidän
mieleen)
Suunnitelmamme
oli seuraava. Kaapinovista poistetaan koristelistat, ovet joko maalataan tai päällystetään
ja niihin vaihdetaan vetimet. Laatikosto joko korvataan uudella tai vaihtoehtoisesti
rikkinäinen etulevy korjataan. Sitruunatapetti poistetaan ja seinä maalataan.
Ja ei kun hommiin!!
Tikkurilan maalilinjan kanssa keskusteltuamme päätimme, että ovia ei maalata vaan nekin päällystetään tuolla uudella ihanalla tuttavuudellamme, eli DC Fixillä! Kaapit oli siis alkujaankin ns. ”muovipussitettu”, eli niitä peitti kauttaaltaan joustava muovikalvo, jonka maalaaminen olisi kyllä varmasti onnistunut, mutta jopa maalilinjalla epäiltiin, ettei lopputulos olisi kovin kestävä. Valintamme erinomaisuus realisoitui myöhemmissä työvaiheissa myös muilla tavoin: uusi muovikalvo peitti nätisti alleen pienet koristelistojen niiteistä sekä vedinten vaihtamisesta syntyneet reiät.
Kesäloman lähestyessä toisen puuhaduolaisen työkalenteri tyhjentyi merkinnöistä ja oli aikaa kaivaa esiin se kaikkien aikojen paras suunnitteluohjelma, eli Paint! Tuolla 90-luvun ihmeellä keittiölle mallattiin uusi ilme, jossa alakaapit olisivat harmaat ja yläkaapit valkoiset. Timanttinen suunnitelma vakuutti molemmat puuhastelijat ja tarpeelliset kalvot (ja vähän enemmänkin koska laskimme väärin) haettiin Baukkarista.
 |
| Tilanne ennen toimenpiteitä vs. Paintilla tehty suunnitelma |
Myös keittiön osalta aloitimme käytännön työt huolellisella jynssäyksellä. Ensisilmäyksellä puhtaalta näyttäneet kaapinovet paljastuivat lähemmässä tarkastelussa törkyisiksi. Erityisesti kaappien alareunat olivat likaiset – niitä peitti paksu musta töhnäkerros, johon ei pelkkä mikrokuituliina tepsinyt. Kaikki kaapinovet ja niiden vetimet irrotettiin ja ovet kuurattiin maalarinpesunesteellä. Yläkaappien osalta ovista irrotettiin myös koristelistat, jotka olikin kiinnitetty oviin ovelilla ”niiteillä”. Listat irtosivat pienellä sorkkaraudalla ja niitit saatiin irti pihdeillä nyppimällä ilman, että kaapit kokivat sen suurempaa vauriota. Jo yksi fiksattu kaapinovi antoi hyviä viboja: ilmeetön tasavärinen kaapinovi nosti keittiön zenin uudelle tasolle verrattuna lähtötilanteeseen.
 |
| Yksi testiovi muovitettu. Olimme ällikällä lyötyjä. Mitä ihmeellistä tästä vielä tuleekaan?! |
 |
| Lähikuvassa koristelistojen niittejä ja alkuperäinen puujäljitelmämuovitus. |
Testioven jälkeen muovitusprosessi laitettiin kuitenkin vielä hetkeksi jäihin ja katseet kiinnitettiin kylppärirempan jälkihöyryissä välitilan laatoitukseen – ja ennen kaikkea sen ruskeaan saumalaastiin. Vessan seinien saumatussauksesta oli jäänyt yli sen verran väriä, että myös keittiön välitilan kaakeleiden sauma sai ns. huvila ja huussi –kyytiä, eli valkoista väriä pintaan. Muutoin kaakelipinta ja sitä kiertävä puulista päätettiin jättää ennalleen (pl. armoton jynssäys).
 |
| Saumat ennen ja jälkeen tussauksen. Toimii! |
Kun suunnittelu- ja testausvaihe oli paketissa, nosti meikäläinen kytkintä ja jätti toisen remonttiriitan yksin rikkinäisissä kalsareissaan taistelemaan ”kätevän” muovikalvon kanssa. Tositoimissa huomattiin nimittäin, että yläkaappien messevä korkeus (110 cm!!) tarjosi leukaperiä kiristäviä muovitushaasteita. Parhaiten tunnelmaan pääsee muistelemalla miten ”helppoa” oli aikanaan kontaktimuovilla päällystää koulukirjoja ilman, että 1) kalvon alle tuli kuplia, 2) kalvon alle jäi pölyä tai muuta roskaa, tai 3) kalvo meni vinoon ja nämä kaikki yhdessä. PLUS että 4) muovitettava pinta on yli metrin korkuinen… Onneksi toinen remonttiriitta on erityisen sitkasta tekoa ja kun meikämandoliino palasi lomalaitumilta työmaalle, oli kaikki ovet päällystetty. Kas näin helppoa se on!
Muovittamisen
jälkeen kaappien vetimet vaihdettiin. Kiihkeän lomailun ohessa
Purkutavarakirppikseltä (Facebookin paras osto- ja myyntiryhmä!) ostetut
metallivetimet löysivät paikkansa keittiöstä. Yläkaappeihin asennettiin
kromatut nuppivetimet ja alakaappeihin lankavetimet. Molemmat mallit taattua
70-lukua, kuten koko kämppä.
 |
| Mites tuo surullinen laatikosto? Voisikohan senkin korjata kontaktimuovilla, kuten tässä blogissa on ollut tapana tehdä? |
Sitten käsittelyvuoroon otettiin rikkinäinen laatikosto. Tutkittuamme uusien mekanismilaatikostojen hintoja, aloimme varovasti kallistua vessan allaskaapin päätylevyn veroiseen ”kato äiti, fiksasin ihan ite” –korjausviritykseen. Kriittisellä hetkellä korviimme kiiri kuitenkin tieto, että kummisedän remonttityömaalla pyöri ylimääräiseksi jäänyt laatikosto. Hah!! Töölöläinen laatukaluste mekanismilaatikoilla oli huima parannus omaan laatikostoomme – ihan vaan siitäkin syystä, että tässä töölöläisessä valioyksilössä ei ollut YHTÄÄN leikkuulautaa. En tiedä kuka niitä hankalasti pestäviä laatikostoleikkuulautoja enää nykyään käyttää tai keittiöönsä haluaa – emme me ainakaan. Pohdimme hetken vedinten vaihtamista ja laatikoston muovitusta mutta totesimme, että lienee parempi jättää jo valmiiksi siisti laatikosto rauhaan - erityisesti kun muissa alakaapeissa käytetyt vetimet olivat eri kokoiset kuin laatikoston omat vetimet. Mielestämme laatikosto sointui riittävän hyvin kokonaisuuteen ja erityisesti keittiön ikilevy-tasoon. Laatulaatikoston löytymisen ohella suuri ihme tapahtui myös siinä, että ihan itse mittaamamme ja rakentamamme sokkeli oli jetsulleen oikean korkuinen ja laatikoston asentaminen ja sokkelin rakentaminen sujui kuin tanssi! Tadaa!!
 |
| Töölön työmaalta saapunut mainoskuva vakuutti. Tämä me otetaan!! |
Kun kaapit oli käsitelty, oli muun keittiön vuoro. Maalipinnalla olevat seinät ja listat pestiin ja maalattiin uudestaan. Päätyseinän sitruunaboordilla kruunattu tapetti rapsuteltiin irti. Alta paljastunut ärhäkkä vihreä seinä oli hieno mutta reikäinen ja sekin päätettiin haikein mielin maalata "vähän" neutraalimpaan siniharmaaseen sävyyn.
 |
| Seinän alkuperäinen sävy. Kieltämättä upea! |
Raikastettu keittiö oli mielestämme hieno. Vetimet olivat aikakauteen sopivat ja värit sopivan neutraalit (olisiko sittenkin pitänyt säilyttää se sitruunatapetti tai maalata seinä jälleen vihreäksi ja päällystää alakaapit harmaan sijaan keltaisella muovilla?!). Keittiö näytti siistiltä ja uuden laatikoston ansiosta se oli astetta käytännöllisempi kuin ennen pintaremonttia!
 |
Ennen - jälkeen. |
Olimme aivan todella tyytyväisiä lopputulokseen ja niin olisi varmasti ollut äitikin, joka ei ole vielä päässyt näkemään valmista lopputulosta vaan pääsee ihastelemaan sitä nyt blogin kautta. Kato äiti, teimme ihan ite!!
Seuraavassa
osassa keittiöön asennetaan tiskikone (”helppo homma”) ja pakastin (”helppo
homma”). Pysykää kuulolla!
---
Muut Pintoja kuntoon
–blogisarjan osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti