Kato äiti, rikkinäiset ja käytetyt alusvaatteet saivat uuden elämän!

Ringettekamojen tuunaus on yksi tämän blogin kestoaiheita. Se onkin loputon tuunailukohde, sillä kamat kuluvat eikä kenelläkään ole aikaa, intoa tai rahaa laitettavaksi urheiluvarusteisiin kun samalla rahalla voi ostaa rautakaupasta esim. vääränväristä maalia.

Noniin. Tällä kertaa fiksailuun päätyi kaksi paria hikipuvun housuja sekä alasuoja, jonka edesottamuksia onkin aiemmin seurattu yllätysvärjäyspostauksessa.

Vuonna 1998 ostettu violetilla tuunattu alasuoja on yhä ihan toimiva. Ainoastaan kuminauhat lopettivat yhteistyön noin 15 vuotta sitten. Tätä puutetta paikkasin solmimalla vyötärökumppariin lenkin, jolla ”pilurit” pysyivät menossa mukana viimeiset vuosikymmenet. Olin ihan ok tyytyväinen, KUNNES kuvaan astui sisko, joka oli näppäränä likkana ottanut talteen miehensä rikkinäisten kalsareiden vyötärökumpparin jota hän suositteli alasuojien pelastajaksi - ja sehän sopi tähän hommaan kuin nakutettu.

Lähtötilanne. "Kiristyslenkki" rajautuu pois ylänurkasta.

Vanha lörpsähtänyt kumppari leikattiin poikki ja uusi, oikeaan mittaan leikattu kalsarikumppari ommeltiin tilalle. Ompeluhommat tehtiin käsin (ehkä viimeistelen vielä koneella siskon luona jos/kun ompeleeni pettävät). VALMIS!! Niin on toimiva ja tietysti tyylikäs!

Lähikuvaa upeasta ompelutyöstä.

Valmis! WAUUUU!!!! JA pysyy päällä.

Koska kumpparia jäi yli ja hengettömiä kuminauhoja löytyi ringettekamoista enemmänkin, laitoin yli jääneen kalsarikumpparin palasen kiristämään hikipuvun housujen vyötäröä. Ihan hyvä idea, mutta olisi ehkä kannattanut vähän mittailla, sillä nämä housut ovat edelleen vyötäröltä liian väljät. Toki takapuolelle tulee jo tällä mitoituksella näyttävästi lörpsöttävä kangaspussukka. Oikein hyvä tai ainakin näyttävä ratkaisu!

Pieni kiristyspussukka. Melkein täydellinen ratkaisu!

Jotta tämä vahvasti kiusallisen puolelle lipsuva alusasukavalkadi jatkuisi tyylipuhtaana, seuraavaksi kuvaan astuvat rintaliivit. Siivotessani alusvaatelaatikkoa roskikseen oli nimittäin päätymässä pari rintaliivien irto-olkaimia. Nekin oli muuten saatu siskolta, joka oli lahjoittanut ne minulle joitakin vuosia sitten (käytettyinä, tietysti). Roskiksella mietin vielä, että eikö näille tosiaan ole mitään parempaa käyttöä – ja olihan niille, sillä varusteosastolta löytyy toki toinenkin pari hikipuvunhousuja, jotka eivät pysy jalassa.

Ensin ensin soljet irti - ja tietysti talteen. Mitäköhän näistä voisi tehdä...?

Leikkasin olkaimista soljet irti ja ompelin olkaimet yhteen (jälleen käsin ja tietysti kahdella erivärisellä langalla). Tämän jälkeen leikkasin uuden ”vyötärönauhan” oikeaan mittaan.

Ompelutyö lähikuvissa. Tyylipisteitä ei jaeta ja tämä upeushan jää tosiaan lopputuotteessa piiloon.

Lopuksi pujotin valmiin vyötärönauhan hakaneulan avulla hikipuvun vyötärökujanteeseen ja ompelin päät kiinni toisiinsa lenkiksi.

Pujotuksessa apuna perinteinen hakaneulakikka. Toimii aina!

Taakse leikattiin pieni reikä, josta hakaneulan ja kuminauhan sai pujotettua kujanteeseen.

Vyötäröltä lähti tällä kikalla ihan hetkessä 20 senttiä. Kiinnostuisikohan painonvartijat?!

Nyt on kyllä! Jos ei tästä irtoa kiertotalouspalkintoa, niin ei sitten mistään. Tyylipisteistä emme ole kiinnostuneita.

Kato äiti, miten lankomiehen rikkinäiset kalsarit ja siskon vanhat rintsikoiden olkaimet antoivat lisävuosia (= vuosikymmeniä) alasuojalle ja hikipuvunhousuille!!

Kato äiti, heijastinspray näkyy sekä pimeällä että valoisassa!

Muistatte varmaan, kun maalasin viime talvena polkupyöräni ja kypäräni läpinäkyvällä heijastinspraylla? Heti maalaamisen jälkeen pohdin, että olikohan tämä ihan fiksua. Pyörä oli uusi ja kallis - ja niin oli uusi tuttavuus tuo spraymaalikin, eli varmuutta sen läpinäkyvyydestä ei silloin ollut.  Mutta nyt on.

Tiedoksi kaikille. LÄPINÄKYVÄ HEIJASTINSPRAY EI OLE LÄPINÄKYVÄÄ. Alla kuva pyörästäni. Tuunaajansa näköinen!

Läpinäkyvä heijastinspray...

...EI OLE LÄPINÄKYVÄÄ.

Ja niin, heijastinefekti on sekin heikko suhteessa ns. oikeaan heijastimeen. Nyt ei menny ihan nappiin :/

Pintoja kuntoon! Osa 5, vihdoin ne pinnat kuntoon!!

Intro: Tässä postaussarjassa esittelemme kaksion make-overin, jossa pienellä pintaremontilla raikastettiin pintoja ja asunnon ilmettä. Pintaremonttiin päädyttiin, sillä taloyhtiöön on tulossa tulevien vuosien aikana putkiremontti ja osakkaita on kehotettu välttämään suurempia remontteja. No hei, onnistuu!

OSA 5. PINNAT KUNTOON!

Nyt kun blogissa on esitelty pieteetillä vessan ja keittiön remontti, on aika laittaa homma pakettiin ja viimeistellä muu asunto. Siinä missä kontaktimuovilla tuli nopeasti valmista ja laattasaumojen tussaus eteni kuin Remontti-Reiskan videoilla konsanaan, oli tämä muun asunnon pintaremonttiosuus sitä itseään.

Koko kämppä oli nimittäin tapetoitu, eikä ihan millä tahansa tapetilla, vaan kohokuvioisella tapetilla, joka irvisteli saumoistaan. Toisin sanoen, tapetin päälle ei voinut suoraan tapetoida uudestaan tai maalata eikä sitä voinut jättää seiniinkään. Se piti poistaa. Tästä seurasi kesän harvoihin hellepäiviin osunut jumalaton jynssäys, jossa hiki lirisi ja kohokuvioinen tapetti antautui neliösentti kerrallaan. Aseinamme pesusieni, suihkepullo, vesi ja metallilasta kävimme tapetin kimppuun vuota kerrallaan. Tekniikka hioutui matkan varrella. Kastele yksi vuota huolellisesti ja irrota sillä välin aiemmin kostutettu naapurivuota. Kun olet valmis, kastele seuraava, ja irrota vettymässä ollut tapetti. Homman juju on aika: vastakostutettu tapetti ei irtoa millään, kun taas rauhassa vettynyt tapetti lähti aika-ajoin jopa kokonaisena - ilman myrkkyjä, höyrystimiä tai muita erikoisvälineitä.

Ai että. Tällaista tapetinpoiston pitäisi olla aina!!

Katonrajasta paljastui yllätys - toinen tapetti joka oli poistettu MELKEIN kokonaan ja jonka päälle oli paklattu. Perus!

TOKI tapetin alta paljastui aika-ajoin toinen tapetti, jonka päälle oli sudittu tasoitetta ja muuta mukavaa, mutta hei – jynssäämäänhän tänne oli tultu ja pala kerrallaan tapetti antautui. Mitään vuosikymmenten tapettikatalogia seinistä ei kuitenkaan löytynyt. Seiniin pinttyneet taulujen ääriviivat vihjasivat, että tämä kohokuvioinen tapetti oli palvellut pitkään ja hartaasti, kuten myös alta löytynyt kukertava versio. Lopuksi seinät käytiin läpi pakkelin ja lastan kanssa ja pahimmat kolot paklattiin umpeen.

Makuuhuoneen tapetti ja listat irtosivat ilman suurempaa taistelua.

Olohuoneessa päästiin jynssäyksen makuun. Ja erityisesti katonrajassa, koska siellä työskentely on kaikista kivointa :)

Eteisen seinällä oli kohokuvioisen tapetin lisäksi myös palapeili, joka sekin sai lähteä. Palapeili on tällä hetkellä niin ei-trendikäs, että viiden vuoden kuluttua (tai ehkä jo aiemmin) se on varmasti kuuminta hottia. Vellihousuina emme kuitenkaan uskaltaneet jäädä odottelemaan palapeilin uutta tulemista, vaan laitoimme omamme kiertoon Tori.fi:n kautta. Se haettiin pikaisesti osaksi jotakin askarteluprojektia, täydellistä! Lisäksi eteisen lakattu mäntyinen puolipaneeli (panelointi = nyt jo kuuminta hottia) jynssättiin maalarinpesulla ja maalattiin valkoiseksi, sillä kapea ja pimeä eteinen kaipasi lisää valoa.

Eteisen paneeli ja seinät maalattiin. Yleisvaikutelma silti yhä aika pimeä!
(Lamppu ehkä auttaisi asiaa?)

Jynssäyksen jälkeen suuntasimme seinämaalikaupoille. Kaupasta ostettiin mukaan valtava pönikkä pohjamaalia sekä pintamaalia värissä Bungalow, jonka muistelin olevan se vihreään taittava valkoinen, jota olin aiemminkin käyttänyt seinämaalin sävynä. Myyjä oli sitä mieltä, että Bungalow on juurikin vihreään taittava valkoinen ja että tästä tytöille mukaan laadukas ja helposti maalattava seinämaali ÄSSÄ20. Sävytettynä se maksoi yli 120 euroa (KYLLÄ!!!) ja tonkassa oli maalia huikeat 18 litraa.

Tyttöjen laadukas, riittävän iso ja hintava maalipönikkä.

Pohjamaalaus sujui kuin ammattilaisilta. Yksi Remppa-Pirkko keikkui jakkaralla katonrajassa rajaamassa seinän ja katon liitoskohtaa, kulmia sekä pistorasioiden ympäryksiä pensselin kanssa, toinen maalasi isoja pintoja tela lätisten ylitasoitusmestari Skytzin maalausopit mielessään. Valmiin näköistä pintaa syntyi hyvää tahtia. Pohjamaalin kuivuttua (kuivuvat muuten todella nopeasti nämä modernit seinämaalit!) avasimme kovin odotuksin elämää kalliimman seinämaalin. Se ei ollut vihreään taittavaa. Se oli siniharmaata ja sävy oli sama kun meikäläisen lattioissa. VOIHAN PÄRSSSSSINE!!! Vaikka sävy oli sinällään hieno, ei siitä ollut kämpän yleismaaliksi.

Pikainen puhelu rautakauppaan vahvisti, että kyseessä oli tietysti oma vika ja että persiilleen meni. Sillä että palvelutiskillä sanotaan ”kyllä taittaa vihreään” ei tietenkään ole mitään merkitystä jos painokkaasti tilaa Bungalowia. Eipä muuta kuin takaisin rautakauppaan lompsa levällään ja mukaan uusi ämpäri sävytettyä maalia. Tällä kertaa ei tilattu muistinvaraisesti koodinimellä vaan valittiin huolella värikartasta hyvä sävy. Se oli tällä kertaa hienovaraisesti keltavihreään taittava Lootus.

Lootusta seinään!!

Sävytetty ja iskemätön Bungalow laitettiin myyntiin Purkutavarakirppikselle, mutta kukaan ei halunnut sitä. Onneksi se sopi hyvin harmaansävyiseen keittiöömme ja loput lahjoitimme Töölön työmaalle, josta olimme noutaneet laatikoston. Tarina ei kerro, mitä maalille kävi. Odotukset eivät ole kovin korkealla, sillä meille raportoitiin että ”rouvat ovat mieltyneet vitivalkoiseen”. Noniin. Ehkäpä jossain kellarikomeron uumenissa (tai Sortti-asemalla) on tällä hetkellä 15 litraa sävytettyä laatumaalia, jota kukaan ei halua. Surullista!

Seinien siistimisen lisäksi myös sähköosastolla oli tarpeita, sillä muutaman valaisinkytkimen ja pistorasian kansi oli haljennut. Näitä alkuperäisiä 70-luvun sähköosia ei saa enää kaupasta, mutta Purkutavarakirppikseltä saa! Luomulaatuiset korvausosat saapuivat postissa ja ne sujahtivat paikoilleen kuin valettu. Ihanaa!! Nämä ovat kyllä elegantit, ihan toista maata kuin nykyajan maadoitetut rumilukset.

Osa alkuperäisistä sähköosista oli mennyt ajan saatossa rikki.

Luomulaatuiset korvaavat sähköosat oli kääritty wc-paperiin matkan ajaksi.
Nyt on meininkiä meidän makuun!

Tähän postaukseen voisi tehdä vielä kolmisivuisen lisäosan, jossa kertaamme lattialistojen irrotuksen (ja lopulta paikalleen jättämisen) vaiheita, epätoivon ja nestehukan hetkiä jynssäyksen lomassa, arvioisimme montako kiloa itse seinää irtosi tapetin rapsutuksen lomassa, kuvailisimme kuinka lattioiden ja listojen suojaamiseen meni yhtä kauan kuin itse maalaamiseen ja sitten lopuksi vielä arvioisimme montako kuutiota suklaanmakuista proteiinivanukasta söimme ”lounaaksi” remonttityömaalla. Koska Pintoja kuntoon! -blogisarjan maaliviiva häämöttää ja puristus on ollut tälle blogille aivan ennennäkemätön, tyydymme raportoimaan, että 1) seinät tuli maalattua, 2) olohuoneen listoja ei saatu irti ja että niiden alle saattoi jäädä vähän tapettia, 3) eteisessä maalasimme lopulta nuutuneina kohokuvioisen tapetin päälle ja että 4) lopputulos oli kokonaisuudessaan oikein hyvä. Ja tietysti vielä se, että 5) Lootus, se se vasta on kunnollinen sävy seinämaaliin ja että 6) 120 euroa kankkulan kaivoon on ihan perusjuttu.

Valmista pintaa olohuoneessa. Wautsiwau!!

Kiitos kaikille lukijoille, että olitte matkassamme tämän uskomattoman pintaremonttireissun! Pintoja kuntoon! -blogisarja tulee nimittäin tämän kirjoituksen myötä päätöksensä. Kunhan vettä on virrannut riittävästi Oraksen helvetin kalliista ja melko rumista hanoista, päässemme raportoimaan, miten tekemämme ratkaisut mm. kaakelinmaalauksen, saumojen tussauksen ja kaappien muovituksen osalta ovat kestäneet aikaa.

Sitä odotellessa blogissa sitä perinteistä tee-se-itse –tarinaa ja ennakkoluulottomia ratkaisuita vaihtelevin budjetein ja lopputuloksin. Pysykää kuulolla!

Lopuksi kuitenkin tärkein: Kato äiti, saimme remontin valmiiksi ja lopputulos on niin hieno!!! Eniten harmittaa se, ettei meillä ollut kunnollista kameraa jolla saisi oikeasti toimivia kuvia joista näkisi eron lähtötilanteen ja lopputuloksen välillä. Ehkä ensi kerralla…

---

Katso myös muut Pintoja kuntoon! –blogisarjan osat:

Osa 1, kylppärin seinät

Osa 2, peili- ja allaskaapin ehostaminen

Osa 3, keittiön kaapit

Osa 4, pakastin ja astianpesukone