Kato äiti, tein pyykkipussin (ja melkein toisen ja kolmannenkin)!

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu ainakin tämän puuhaduolaisen osalta pyykinpesua. Viikon aikana koti toimii lähinnä paikkana, jossa eriasteisesti likaisia vaatteita säilytetään kasoissa, jotka sitten viikonloppuna lajitellaan uusiin kasoihin, joista ryöhnäisimmät päätyvät pesuun. Nyt kun tähän vaatesäilytysjärjestelmään lisättiin pestävät pumpulit, oli aika tuoda parannusta myös köykäiseen pesupussitilanteeseen. Ostin aikoinaan (muovista) pitsiä josta ”taiteilin” yhden lampunvarjostimen. (Toista ei ole "vielä" tehty. Aika ei ole vielä kypsä!) Leikkasin pitsistä talteen lamppuun tarvittavan suikaleen ja lopuista päätin askarrella pyykkipusseja. Kahden suuremman sijaan leikkasin kaksi pientä ja yhden suuremman, jonne mahtuu enemmänkin tavaraa jos tarve vaatii.

Itse valmistus oli (periaatteessa) helppoa. Käänsin reunat ja sen jälkeen ompelin pussin muotoonsa. Lopuksi käännettiin yläreuna johon taiteilin nauhakujan. Valmista!  Kaikki kolme pussia valmistuivat samalla kaavalla, mutta nauhaa pussin suun kiristämiseen riitti vain yhteen. Puuvillanauha toimii tässä ihan hyvin, tosin keräillessäni pumpulinpaloja pyykkikoneen pohjalta tuumin, että joku high-tech ratkaisu, kuten vetoketju tai narulukko voisi olla ihan toimiva. Ehkä se narulukko tähän ja vetoketjut niihin pieniin pussukoihin (kunhan vaan joku sopivalla vetoketjulla varustettu vaate joutaa ompelutarvikkeiksi…). 

Maestro työn touhussa. Kynsisakset kuvausrekvisiittaa.

Valmis pussi ja kaksi pientä melkein valmista pussia valmiina tositoimiin!

 

Näissä ei kauaa nokka tuhissut (no ei kai, kun en taaskaan tehnyt kuin yhden (melkein) valmiiksi!!), joten tätä voi suositella kaikille, jotka haluavat tyhjentää feikkipitsivarastojaan, kasvattaa pesupussikapasiteettiaan ja pitää työn tuottavuuden korkealla. Siispä - kato äiti, tein ihan itse pyykkipussin – ja melkein toisen ja kolmannenkin!

Pumpuliviherpiiperryksen loppuhuipennus

Edellisen, jälleen kerran keskeneräistä työtä esittelleen postauksen morkkiksen jälkimainingeissa sain itseni ängettyä alakertaan vieraisille ja ompelukoneen ääreen. Tavoitteena oli saattaa päätökseen parempi ihminen -projekti nimeltä kestovanulaput. Kuten aiemmin tunnustin, joka ikinen lappu oli koekäytetty ja todettu sopiviksi. Nyt kiikutin (likaiset) laput alakertaan ja ryhdyin ompeluhommiin.

Koska en kangaskaupassa ollut juuri mittaillut totesin, että näitä ei "kannata" ommella yhteen kaikilta kanteiltaan. Syitä oli kaksi.

1) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumoja ei käännetä sisäpuolelle, on lapun reunoissa kovat lankasaumat joilla ei halua pyyhkiä naamaansa.
2) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumat käännetään sisäpuolelle piiloon, tulee lapuista mikroskooppisen pieniä.

Näin ollen päätin, että hurautan kiinni vain yhden sauman, jolloin paloista tulee yksisaumaisia tötteröitä, jotka sitten käytössä liiskataan neliöiksi. Nerokasta! Ompeluhommat sujuivatkin mukavasti ja sain kaikki palat taiteiltua valmiiksi. Huolellinen kun olin, ompelin jokaisen sauman kahdesti, ettei nyt ihan heti purkaudu. Samalla hurautin (melkein) valmiiksi kestopumpulien pesupussin. Tästä uroteosta lisää myöhemmin!

Kun kaikki palat oli ommeltu, lykkäsin vanulaput uudenkarheassa pesupussissa pyykkkoneeseen kunnolliseen pesuun. Pesuohjelman päätyttyä hain hilpeänä pyykit ja kaivoin esiin vanulappuni. Odotin kuohkeita tötteröitä, jotka kuivuisivat nopeasti nokkelan rakenteensa ansiosta. Olin väärässä.

Houkuttelevien tötteröiden sijaan pyykkikoneesta palasi mytty yhteen tarkertuneita kökkäreitä, sillä lappujen huolittelemattomat reunat olivat lähteneet purkautumaan ja palat olivat tarttuneet kiinni toisiinsa. Päädyin irroittelemaan laput toisistaan saksilla ja muotoilemaan ne yksitellen pöydälle kuivumaan. Mikäli tämä prosessi joudutaan toistamaan jatkossa kaikkien pesujen jälkeen, eivät lappuni suinkaan ole ikuisia. Leikkelen ne lanka kerrallaan palasiksi, kunnes pesukeikalta palaa pelkkä lankamytty. Jos näin pääsee käymään, aloitan koko ruljanssin alusta ja teen kerralla vähän isompia paloja, joiden koko mahdollistaa reunojen huolittelun.

Jotta projektini ei kuulostaisi täydeltä epäonnistumiselta on todettava, että pesun, leikkelyn, muotoilun ja kuivauksen jälkeen laput toimivat jälleen erinomaisesti (niin kätevää!). Tosin lappujen imukyky oli hieman parantunut pesukeikan myötä, joten kasvoveden kulutus lisäntynee myös hieman. Uskon silti vahvasti, että projektini jää plussan puolelle kun hyvä ihminen -pisteitäni ynnätään joskus jossain. Joten, on aika kiljahtaa - kato äiti, vanulappuni ovat nyt (aika) kestäviä (mutteivät suinkaan huoltovapaita...)!

---

Kestovanulappujen matkan 1. osa esiteltiin aiemmassa postauksessa