Paikkamateriaalin tuli tietysti olla nahkaa, vähempi ei riittäisi tämän kaunottaren pelastamiseen. Kaupan valmispaikat osoittautuivat koviksi ja paksuiksi tai tekokuituisiksi, niiden käyttö ei tullut kyseeseen. Nahkapaloja metsästettiin (huonolla menestyksellä) Eurokankaasta, jonka nahkalaari täyttyi lähinnä kiiltäväksi lakatuista ja jäykistä paloista, joiden yhteys nahan hyviin ominaisuuksiin oli onnistuttu hävittämään tehokkaasti. Vaikka palalaariin sukellettiin vasta parkatakin ja kaulaliinan riisumisen jälkeen, tuskanhiki kihosi pintaan kun tehtävän vaativuusaste alkoi paljastua.
Onneksi Helsingissä on myös erikoisliikkeitä, joista yksi pelasti tämän(kin) tilanteen. Nahkakauppa Fredalla oli härskeistä kotisivuistaan huolimatta varsinainen löytö. Palvelu oli ystävällistä ja palalaari täynnä kutkuttavia riekaleita, joista saisi pienellä askartelulla asiansa ajavat ja parhaassa tapauksessa vain vähän rumat paikat.
Koska palalaarista ei löytynyt tarpeeksi suuria paloja kahden samanlaisen kyynärpaikan tekemiseen, aloitettiin hanke suunnittelemalla ja ompelemalla paikat. Alakerran emäntä ompelukoneineen riensi apuun. Paloista mallattiin kaksi paikkaa, joista toinen ommeltiin kasaan kahdesta palasesta ja toiseen tehtiin symmetrian vuoksi yhtäläinen tuplaraita keskelle. Kaava askarreltiin tuttuun tyyliin sanomalehtipaperista.
Kotona 2,5-kuukautisen kanssa "lomaileva" emäntä hurautti paikat kasaan aikansa kuluksi. Apurina oli tuttu elämää nähnyt Singer ja jälki oli erinomaista! Tässä vaiheessa pääsuunnittelijan olisi ehkä pitänyt tajuta ulkoistaa koko hanke, mutta kun ei. Ompelutarvikkeet pakattiin muovipussiin ja otettiin mukaan bussimatkalle kohti Luviaa.
Ensin kyynärpäähän ilmestynyt reikä piti "parsia" siten, ettei se pääsisi suurenemaan. Kashmirin ja puuvillalangan liitto oli saumaton ja jälki suoraan kuin käsityöblogista. Olosuhteet (tärinää ja pimeää) olivat yhtä heikot sekä parsintaan, ompeluun että valokuvaukseen, mutta näiden pikkuseikkojen ei annettu häiritä. 2,5h (!!!) ompelun jälkeen parsinta oli valmis ja ensimmäinen paikka kiinnitetty.
Joulu lähestyi, paikat kiinnitettiin ja irroitettiin sen seitsemän kertaa kunnes oli pakko todeta, että tämä lienee parasta mihin näillä taidoilla ja kokemuksella on mahdollista päästä. Ohut villapaita yhdistettynä nahkaan tarjosi haastetta kokeneemmallekin räpeltäjälle. Villaneulos jousti helposti työn tuoksinassa, jolloin nahkapaikka meni ruttuun paikan vihdoin ollessa kiinni. Koska purkaminen ja uusintakierrokset eivät tuoneet tilanteesen toivottua helpotusta, oli uusintakierrosten kanssa luovutettava aattoillan lähestyessä. Paketointivaiheessa molemmat paikat olivat kuitenkin kiinni paidassa ja jälki oli lähes tyydyttävä.
Jotta lahjanantajan tuska olisi täydellinen, paljastui kalkkiviivoilla, että lahjan saajan kaapista löytyi myös toinen, lähes identtinen musta villapoolo. "No mut sit se ei hei haittaa, et pilannutkaan sen ainoaa mustaa villapooloa", lohdutti sisko. Totta! Täytyy ajatella positiivisesti. Toivotaan, että käytössä paikat näyttävät yhtä hyvältä kuin tuntuvat ja tämä tuskien taival osoittautuu vielä hyödylliseksi.
