Kato äiti, tein naamiaisasun!

Rakkain harrastukseni tuunauksen ohella on ehdottomasti teemabileet! Ehkä myös siksi, että niihin tulee aina askarreltua jotain pientä asun tynkää.

Teemana oli tällä kertaa unelmien paljuasu! Pitkän pohdinnan jälkeen päätin olla paljun oma Ariel muutamalla lisäkilolla ja promillella.

Tie vei Eurokankaan alelaareille: ostin erikoistrikookangasta ja turkoosia tylliä. Unohdin TAAS ostaa nuppineuloja, joten pingotin kankaan vain itseni ympärille ja yritin muistaa mistä kohtaa leikataan ja ommellaan. En suosittele tätä taktiikkaa kokemattomille ompelijoille tai yhtään kenellekään.
Tästä työvaiheesta ei ikävä kyllä ole kuvamateriaalia sen vaikeuden vuoksi. Merenneidon pyrstön hameosuus oli sillä valmis, seuraavassa työvaiheessa lisättiin helmaan tylliä, jolla saadaan siihen sitä pyrstöfiilistä.

Pyrstön hameosan pingotus onnistui ja ompelu suoritettu. Lisätään helmaan tylliä.

Ennen ompelutyön aloittamista olin käynyt läpi Pinterestin kuvia hakusanoilla: DIY, mermaid ja tail. Löysin alla olevan kuvan ja jotain tämän suuntaista lähdin siis toteuttamaan:

Lähde

Tyllin ompelu oli suht helppoa, ja yritin jopa saada muutamia laskoksia (???) tehtyä. Pidemmittä puheitta lopputuloksen esittelyyn. Nuo ihanat muoviset simpukkabikinit ovat Punanaamiosta.

Itse bloggarikin kuvassa! 

Olen positiivisesti yllättynyt kuinka lähelle mallikuvaani pääsin, lähikuvista voisi ehkä paljastua muutamia epämääräisiä yksityiskohtia, joten ei laiteta niitä tänne.
Kato äiti, tein ihan ite merenneitoasun!

Kato äiti, meille räätälöity televisio-ohjelma!

Parikuperkeikan puuhaduoa hämmästytti tässä taannoin seuraava MTV3:n ilmoitus: "Tunnetko sinä jonkun innokkaan, mutta taidoiltaan suorastaan surkean remontti-intoilijan? Löytyykö hänen kotoaan enemmän aloitettuja kuin loppuunvietyjä projekteja tai eivätkö tehdyt uudistukset ole aina parannuksia? Tapetointijälki enemmänkin kauhistuttaa kuin kaunistaa, kesämökille suunniteltu laituri pysyy juuri ja juuri pinnalla ja siitä ihan-itse-tehdystä postilaatikosta ei tullutkaan naapuruston näyttävintä?

Ei hätää, Juuso Mäkilähteen juontama sarja jatkaa Surkeimman kuskin mallia. Ohjelmaan valitut surkeat nikkarit pääsevät aisapareineen harjoittamaan taitojaan huippuasiantuntijoiden avustuksella."

Siis mitä - meitä ja kaltaisiamme varten on pistetty pystyyn televisio-ohjelma! Kotijoukot tosin osasivat vetää oikeista naruista, sillä makutuomari ilmoitti ohjelmasta kuullessaan, että "oot liian hyvä tohon ohjelmaan". Haaste vastaanotettu - meillä on taatusti rahkeita olla huonompiakin, jos se mahdollistaa harjoittelun huippuasiantuntijoiden kanssa.

Noniin ystävät, sukulaiset ja rakkaat lukijat - ilmiantoja kehiin MTV3:n sivuilla.

Ja sitten ei muuta kun käsiä ristiin ja toivomaan, että tulevaisuudessa pääsette lukemaan postauksen aiheesta "Kato äiti, pääsin sössimään televisioon!".

1/2 bloggaajaa tositoimissa

Kato äiti, tein vaatesäilytysratkaisun eteiseen!

Bloginpitäjillä on riittänyt kiirettä vanhojen tuunausten korjailuissa. Blogipostaukset aiheista "Kato äiti, vessan ovi menee jälleen kiinni" ja "Kato äiti, kylppärin alakaapin saranat ovat oikeissa kohdissa", jätettiin kuitenkin tekemättä. Yksi toistaiseksi vähän puolitiehen jäänyt ratkaisuyritelmä on kuitenkin vielä esittelemättä.

Minulla on todella pieni eteinen. Lattiapinta-alaa on noin neliö, tilassa on takki- ja kenkäsäilytys, kaksi ovea ja siitä lähtee portaat. "Eteisen kannattaa olla siisti ja toimiva, niin kotiin on aina mukava tulla." Jepskukkuu, aina sitä on tyytyväinen jos eteisen lattialla on sen verran tilaa, ettei tarvitse seistä kenkien ja lattialle tipahtaneiden hanskojen päällä kun kiskoo takkia niskaan...

Koska minussa on arkkitehdin(kin) vikaa, piirsin hienon pohjapiirroksen eteisestäni, joka saattaa auttaa tilan hahmottamisessa.

Olin jo aiemmin kuolannut Pinterestissä ihania säilytysratkaisuita eteiseen ja ajatuksissani siinteli jotakin tällaista:

(Lähde)

Noh, koska maailma on jo täynnä kamaa, en suostunut ostamaan Granitista löytämiäni täydellisiä seinäkoreja vaan suunnistin kierrätyskeskukseen. Ja kas - tärppäsi! Löysin kolme koria, joista kaksi irtosi toisistaan ihan pienellä väkivallalla. Alunperin ne olivat varmaan toimineet shampoopullotelineinä ja kaipasivat kunnon pesua. Kun korit kylpivät astianpesuaineessa, minä tartuin ruuvimeisseliin. Mallailin koreille hyvät korkeudet, tökkäsin seinään merkit ruuvinkärjellä ja ryhdyin hommiin.

Kiinnitin korit uraruuveilla - perinnerakentajan valinta (toisin kuin shampootelineet eteisessä).

Korit seinässä ja valmiina vastaanottamaan tavaraa!

Tässä vaiheessa olin vielä aika tyytyväinen. Ajatuksissa oli tietysti, että korit maalataan saman värisiksi, mutta koska eteisen tilanne oli kriittinen - en malttanut jäädä odottelemaan.

Nyt korit ovat olleet seinässä muutaman kuukauden ja asettuneet taloksi. On aika esitellä lopputulos ja arvioida sen toimivuutta.

TATTADAA!! Ihan kun Pinterestissä! Ja eteinenkin näyttää tosi siistiltä ja avaralta, hehehe. Eipä tässä sitten varmaan muuta, kun soittoa Dekoon.


No joo. Totuuden nimissä täytyy kaiken muun lisäksi todeta, että nuo sinällään söpöt ruuvit täytyy vaihtaa koukkuihin, jos ei halua joka toinen kerta keräillä koko korin sisältöä lattialta. No, kunhan saan 1) seinät maalattua 2) koukut ruuvien tilalle 3) korit maalattua 4) kaulahuiveille ja pyöräilykypärille omat koukut ja 5) lattian muovimaton piiloon, niin kyllä tästä ihan hyvä tulee. Tai ainakin nykyistä parempi.

Oli miten oli, idea on hyvä ja toteutuskin välttävä, joten ei muuta kun tuulettelemaan. Kato äiti, yritin ihan itse ratkaista eteisen kaaosta!

Kato äiti, verhoilin keinutuolin!

Verhoilukurssin aikana ehti hyvin kunnostaa kaksi tuolia (ja yhden rahin), kun ei turhia tuuminut vaan pisteli menemään. Lähtötilanne oli sen verran karu molempien tuolien osalta (se aikaisempi täällä), että oikeastaan mikä tahansa muutos oli muutos parempaan. Eniten pelotti arvokkaan kankaan pilaaminen ja se, että ope kattoo säälivästi. (Toinen kauhuskenaario toteutui, useasti.)

Keinutuolin verhoilu noudatteli vanhaa kaavaa, sillä sisusten osalta työ oli lähes identtinen aiemin toteutetun nojatuolin verhoilun kanssa - tosin nyt ei tarvinnut kiristellä satulavöitä, sillä tässä kiikkustuolissa oli yhä hyvässä vedossa olevat pussijouset.

Lähtötilanne. Tunnelmaa terästetty vessapaperipaalilla
ja originellilla asettelulla.

Kun ensimmäinen tuoli päällystettiin varmalla harmaalla, niin tämän kanssa revittelin ja valitsin kankaaksi Orient Occidentin magentan värisen villakankaan. Oi että, mikä herkku! Puuosat saivat tutun käsittelyn - palat irti toisistaan, liimanjämät irti ja uutta tilalle - puristin hommiin ja saumat tiiviiksi. Pintakäsittelynä hionta hiekkapaperilla, petsi ja lopuksi vielä lakkaus.

Siinä ne nyt ovat - jes! Kunnostetut kaverukset sointuvat kivasti yhteen - kyllä niillä nyt kelpaa istuskella! Kukapa olisi uskonut, että saan joskus OIKEASTI nuo vuosia keskellä olkkaria rähjänneet tuolinrämät kunnostettua. Nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä projekti onnistui jopa niin mallikkaasti, että sen raportoiminen tässä blogissa on pikkuisen tylsää. Varsinkin, kun olen jättänyt pois kaikki amatöörivirheet paljastavat lähikuvat...hehe. Joten eipä tässä muuta, kun..."kato äiti, kunnostin OIKEASTI ne tuolit, jotka uhosin kunnostavani jo kaksi vuotta sitten!"