Tiedättekö tunteen: päällä pieni kuume, huomenna
sydänkäpysen syntymäpäivät ja illalle sovittu pitkään odotettu ravintolailta
ystävien kanssa. Näissä tunnelmissa polkaistiin käyntiin tämänkertainen
askartelu. Idea nahkaisesta DIY-hiirimatosta oli saatu ihan oikeasta ”elämä on
ihanaa ja käsityöni onnistuvat” -blogista, mutta oikeassa elämässä homma eteni
muutaman mutkan kautta. Tarve hiirimattoon sen sijaan oli aito, sillä hiirimaton
virkaa toimitti läppärisuojus – ei todellakaan mikään blogikodin ratkaisu hei.
Ja jos jonkun mielestä hiirimatto on tosi ysäriä niin tiedoksi vaan, että ysäri
on nyt in ja että meidän pöydällä ei hiiri toimi ilman alusta.
Ensimmäinen ongelma oli ajoituksellisesti hankala työreissu jota ryyditti mehukas sairastelu. Valmistautuminen siis lykkääntyi viime
metreille – ja johti lopulta siihen että lahja luovutettiin saajalleen
reippaasti myöhässä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja sitä paitsi,
pääsinpäs antamaan lahjan jota EI ollut synttärisankarin hengästyttävän pitkässä
toivelahjalistassa. Voitto sekin?
Materiaalihankinnoille suuntasin jälleen Fredan nahkakaupan
palalaarille. Hyllyssä oli toki valmiitakin hiirimattoja, mutta hei, no way
Jose, ei todellakaan mitään semmoista tänne. Harmillisesti palalaarista ei
löytynyt yhtään tarpeeksi suurta palaa, jotta olisin voinut toteuttaa
suunnitelman A, jossa pyöreä hiirimatto olisi tehty elegantisti yhdestä
nahanpalasta. Nahkapalalaarin äärellä kuumehuuruissa kirkastui kuitenkin suunnitelma B,
jossa hiirimatto koottaisiin kahdesta palasta. Ajatuksena oli ostaa kaksi palaa
jotka liimataan kolmannelle. Nahkakaupassa ei kuitenkaan ollut myynnissä
nahkaliimaa ja ravintolavaraus läheni kovaa vauhtia. Unohdin liimat ja
aluspalat ja poistuin ns. pääainekset mukanani.
 |
| Esittelyssä pääainekset. Sakset antamassa mittakaavaa. |
Syntymäpäivien jälkeen pääsin palaamaan lahjan pariin.
Leikkasin ensin molempien palojen toisen reunan tasaiseksi yhteensovittamista
varten. Pääsuunnittelijan erinomaisten askarteluvälineiden ansiosta tästä
työvaiheesta selvittiin kunnialla.
Tämän jälkeen tein rohkean valinnan. Hylkäsin ajatukset nahkaliimasta
ja takapalasta ja kaivoin kätköistäni keltaista rakennusteippiä, joka on
toiminut luottovarusteenani aiemminkin, ja teippasin nahkapalat yhteen. Ajatuksena tietysti väliaikainen ratkaisu
teemalla ”jouluksi pakettiin”. Tämän jälkeen käänsin teipatun nahan juhlapuoli ylöspäin, mallasin sopivan kokoisen lautasen kohdilleen ja leikkasin
hiirimaton irti terävällä askarteluveitsellä lautasen reunaa pitkin. Irrottaessani teippiä
ylijääneestä nahasta totesin sen olevan melko tiukassa. Ja kun jälkikin oli
ihan ok, niin päätin jättää teipin takapuolelle ja palata liimaushommiin myöhemmin
jos tarvetta ilmenisi (sure yeah, Jane!!).
Luottamukseni teippiin ei ollut aivan vankkumatonta, joten
viimeistelin hiirimaton vielä muutamalla käsintehdyllä pistolla molemmista
reunoista. Oli aika testata lopputuotoksen toimivuus: tärisevin käsin asetin
hiiren matolle ja rullailin menemään – TOIMI! Toimi erinomaisesti myös
kohdassa, jossa nahkapala vaihtuu sekä siinäkin kohdassa, jossa joku on käynyt
hirven kylkeen ja nahkaan on jäänyt pieni arpi.
 |
| Kaunotar tositoimissa! |
Kato äiti, tein ihan ite hiirimaton! Ja armaalleni tiedoksi,
että lupaan sinulle joululahjaksi jotain joka tulee ajoissa ja on oikeasti
tärkeää ja hyödyllistä!
