Kato äiti, tein ite aterinlaatikon sisustan!

Viikonloppuna paistanut aurinko herätti henkiin kauan kylmää ja pimeää sängyn alla piileskelleen puusepän. Oli taas aika kaivaa saha esiin ja ryhtyä hommiin. Työn alle ei suinkaan otettu kaksi vuotta keittiön kaapin päällä säilytyksessä olleita kattolistoja tai vessan ovenkarmien viimeistelyä, vaan jotain paljon tärkeämpää – tee se itse aterinlaatikko! Kuten tosifanit jo tietävätkin, näppärää tuunaa sotkuisen aterinlaatikon toimivaksi ihan käden käänteessä. Jos edellinen blogissa raportoitu aterinlaatikkotuunaus oli mallia quick and dirty, nyt linjaksi valittiin slow and semi-dirty. Aloitetaan juttu jälleen spoilaamalla ja paljastetaan heti lopputulos - TADAA!



Lähtötilanteessa haarukat ja veitset olivat purkissa keittiön tason päällä ja muut tavarat sikin sokin laatikossa. Päivänä, jolloin puuhastelu sai ylivallan palkkatöistä, uuden laatikon rakenne heräsi henkiin power-point -esityksessä. Ja kaikille arkkitehdeille joiden mielestä Google SketchUp on jotenkin helppo tai parempi suunnitteluohjelma vastaan, että saattaa olla, mutta itse kiroan mieluummin saha kädessä kuin teen oikeasti toimivia tai hienoja suunnitelmia kunnollisilla ohjelmilla.

Suunnitelma. Made by me, powered by Power Point.

Noniin. Suunnitelma siis oli. Se jätettiin työpaikalle ja hommiin ryhdyttiin vahvojen muistikuvien ja tukevan aamupalan turvin ja työpiste pystytettiin pihalle kevätaurinkoon. Mukaan varattiin käsisaha, jiirisaha, puukko, hiekkapaperia, mittoja ja kynä, sekä tietysti muutama sovitusesine. Puutavaraa haalittiin ympäri asuntoa sijaitsevista jemmoista. Kämpän koloset on ängetty täyteen erityyppisiä vanerinpaloja – koska eihän sitä ikinä tiedä mihin niitä tarvitsee!


Aterinlaatikon pikkulokeroiden väliseinät sahasin käsisahalla vanerista – ihme juttu, että niistä ei tullut ihan tasalevyisiä, vaikka piirsin huolellisesti lyijykynällä viivat vaneriin (He he). ”Näitä voi sitten tasoitella puukolla ja hiekkapaperilla.” (He he, jälleen.)

Työpiste, työkalut ja materiaalit.

Lähes yhtä leveät vanerisuikaleet valmiina väliseiniksi

Paksummasta vanerista leikattiin väliseinä, jonka tavoite oli jämäköittää rakenne ja kestää kovempaa ryskytystä. Jo toisella sahauskerralla mitta saatiin oikein, mutta pieni yllätys oli, että laatikon pohja oli niin kovera, että veitset livahtivat palan ali. Noniin, nyt sitä puukkoa sitten… Rauhankyyhkyjen visertäessä rattoisasti viheltelevä puuseppämme vuoli vanerinpalan muotoon niin, että veitset eivät enää mahtuneet (ainakaan ihan kokonaan) ali.

Kukas se sieltä kurkistaa?

Lisää kuvateksti

Ajatuksena oli tehdä laatikon sisukset siten, että ne saisi irrotettua siivousta varten. Aterinlaatikon siivous ei ole (ainakaan tässä taloudessa…) ihan jokaviikkoinen homma, mutta jos puisia väliseiniä ei saa irti, on varmaa että laatikkoon kaatuu viikon sisällä esimerkiksi pullo mehutiivistettä. Pääsuunnittelija vihjaili jotain urista ja upotuksista – joo, varmasti tyylikäs vaihtoehto mutta näillä välineillä (ja taidoilla) turhan hidas ja haastava. Lisäksi en halunnut lähteä pilaamaan muokkaamaan laatikon runkoa. Ratkaisuna kehitin pop-up-urat, joihin väliseinät istutettiin. Ne askartelin samasta vanerista kuin väliseinätkin ja hioin pahimmat tikut pois. Sama hiontakäsittely annettiin myös väliseinille.



Tiukan sahaus-hionta-liimaus-session jälkeen alkoi laatikon etuosa hahmottua. Tunnelmat olivat turhankin tutut – suoraan ala-asteen puutyötunnilta. Tsiisus. Ja tästä piti tulla se vähän hienompi käsityötaidonnäyte! Laatikon takaosaan päätinkin testata upotettua uraratkaisua, olihan valoisaa aikaa jäljellä vielä monta tuntia. Jälkikäteen tuli tietysti mieleen monta helpompaakin tapaa tehdä ura, mutta tässä hankkeessa mentiin mallilla saha-saha-puukko-hiekkapaperi – ja alusta. Ristikkäiset vanerit sovitettiin yhteen sahaamalla (ja hiomalla ja vuolemalla…) niihin urat ja sovittamalla palat yhteen. Mitoitus oli kaikilta osin sen verran napakka, että lisätukea ei takaosaan tarvittu. Ja kas - yhtäkkiä laatikko olikin valmis! Kun vielä valmistusvaiheessa oli tajuttu mitata laatikot siten, että aterimet ja muut mahtuivat niille varatuille paikoille, ei riemulla ollut rajaa. Kato äiti, tein ihan ite aterinlaatikon sisukset! Ja ne aterimet mahtuvat vielä sisäänkin! Jos ratkaisu miellyttää vielä vähän ajan päästäkin, on nyt vain liimalla kiinnitetyt pop-up-urapalat mahdollisuus tykittää niiteillä kiinni – ja ehkä jopa maalata koko komeus (rapusta jäi vähän maalia yli)! Noo, katellaan sitä sitte ens kesänä.

Tunnelmia koulun teknisen työn tunneilta.

Kokonaisuus kasassa!

Ps. Tarkkaavaiset lukijat saattoivat huomata, että ennen-kuvassa näkyvät puolentoistakilon veitset eivät mahtuneet tähän nyt nikkaroituun laatikkoon. Niiden kohtalo on myös käsissäni. Asiaan palataan kunhan SIRKKELI on viritetty toimintakuntoon ja seuraava PowerPoint-suunnitelma on valmis!

---

Summary for our international reader. Yes, you can buy the insides of a drawer for 0.99 from IKEA or solve the problem with no time and very little effort (as we have already shown), but that is not my style, at least not today. My style is slow and semi-dirty and this is how it turned out. It is the easy to clean, totally removable, 100% wood, mixed method, and surely DIY drawer organizer! Feel free to copy and congratulate, because…look mama, I made a drawer organizer, all by myself!

Kato äiti, maalasin porraskäytävän!

Nyt saa juhlia! Reilu vuosi sitten aloitettu projekti alkaa nimittäin olla loppusuoralla! Työn alla on ollut hurmaava porrashuoneeni, jonka persikanväriset seinät yhdistettynä lohenpunainen&kameli –portaisiin feat. mustat liukuestetarrat antoivat jokaiselle tulijalle varmasti lähtemättömän ensivaikutelman. Yhdistetään kokonaisuuteen vielä pieni mutta sitäkin täydempi eteinen ja kokonaisuus syöpyy tulijan tajuntaan kuin puoli litraa asetonia. Päästetään lukijat välittömästi piinasta ja tykitetään heti alkuun ennen ja jälkeen kuva. Jukopliuta, tätä päivää en uskonut näkeväni ennen muuttoa

Ennen ja jälkeen!

 Rapun kunnostus aloitettiin raikastamalla seinät. Maalina Tikkurilan ”sponsorin” kautta saatu maalarinvalkoinen täysmatta sisämaali. Parhaimmillaan neljä metriä korkeat seinät yhdistettynä rappusiin haastoivat ”kokeneemmankin” maalarin. Apuun haettiin telarajaaja(?!) sekä nurkkien maalaamiseen tarkoitettu nurkkatela. Myös perustelat piti uusia, sillä edelliset oli kääritty huolellisesti muovipusseihin joihin ne olivat kuivahtaneet. Neljä reissua rautakauppaan ja reilu satanen (riittääköhän edes?) köyhempänä maalaushommiin. Onneksi vanhat jatkovarret olivat sentään yhä käyttökelpoiset (kunhan niitä vähän fiksaili jesarilla).

Itse maalauspuuhat sujuivat kivuttomasti ja kaksi päivää aloituksesta valkopesu oli valmis. Hermoja kiristelivät perinteiset pakolliset hommat, kuten suojapapereiden virittely, listojen piiloon teippailu, seinien pesu (olivat ”aika” likaiset), välineiden hankinta ja huolto sekä riittämättömät tai liian myöhään syödyt eväät.

Maalausmenestyksestä huumaantuneena riuhdoin portaista irti myös liukuestetarrat. Siinä meni 5 minuuttia. Harmi vain, että tarrojen liima jäi kiinni portaisiin, ja sen irrottaminen olikin sitten vähän toisenlainen homma. Puoli litraa puhdasta asetonia ja neljä tuntia huuruista hinkkausta – valmista! Sitten portaiden huolellinen kuuraus maalarin pesunesteellä - ja hanskat tiskiin vuodeksi.

Lohenpunainen&kameli -portaat alkuperäisasussaan ja unohtumattomien asetonipöllyisten hinkkaushetkien jälkeen.

Sitten tapahtui kevään 2016 ihme. Kaivoin esiin puhdistusvälineet, pesin ja hioin portaat (uudestaan, jee!) sekä kaiteen ja ryhdyin pohjamaalaushommiin. Kaiteen osalta täytyy paljastaa, että se piiloon jäänyt ruskea kaistale ei ollutkaan edellisen maalarin huolimattomuutta vaan vuosikymmenien aikana kertynyttä LIKAA. Kaide oli niin p*skainen, että pelkästään sen ansioksi voidaan laittaa talon asukkaiden kohtalaisen hyvä vastustuskyky. Rakkaat kanssaihmiset, muistakaa siis jynssätä kaiteistanne myös se piiloon jäävä puoli – siellä ne rasvaiset nakkisormet nimittäin tekevät tuhojaan!

Ensin koko komeus maalattiin valkoisella liuotinohenteisella tartuntapohjamaalilla. Tämä aivosolut tappava ihanuus piti toteuttaa kahdessa vaiheessa, sillä maalin kuivumisaika oli pitkä ja portaita piti käyttää välissä. ”Kätevä” joka toisen portaan maalaaminen olisi oikeasti kätevää, jos seuraavalla kierroksella voisi käyttää niitä jo maalattuja portaita. Mutta kun ei voinut. Maalaa porras jolla seisot – ja jäljelle jäävä läntti pari porrasta ylempää kurottaen -strategia toimi jotenkuten, mutta työturvallisuudesta ja -ergonomiasta jouduttiin hieman tinkimään.

Pohjamaalaushommia!

Pohjamaalin jälkeen asiat alkoivat edetä vauhdilla. Pintamaaliksi valittiin aiempien hyvin kokemusten perusteella Betolux Aqua, värinä mintunvihreä "Capri". Vaikka listojenpäällisten taiteilu vesiväripensselillä saattoikin hiukan kiristää maalareiden hermoja, valmista tuli nopeasti vaikka kuivumisajan kanssa jouduttiinkin ottamaan pieniä riskejä. (”Moi, tervetuloa. Joo, siis me just maalattiin nää portaat. Ne pitää juosta ylös.”) Aiemmin huolellisesti toteuttamani välihionnat jätettiin tällä kertaa puhtaasta laiskuudesta käytännöllisesti tekemättä. (”Kato juu, ku se on vaan hyvä ettei se oo ihan kiiltävä, niin ei sukat sitte liu-u niin pahasti.”)

Ensin pensselöitiin listat ja kaide (ns. artesaanihommia), vasta sen jälkeen päästiin tositoimiin!

Noniin. Tämä postaus on ollut niin kuolettavan pitkä ja asiallinen, että vain harva lukija pääsee tänne asti. Oli miten oli, nyt hehkutan. Kato äiti, yli vuosi sitten aloitettu porrashuoneen maalausurakka on VIHDOIN saatettu päätökseen! Kunhan eteisen lattiakin saadaan käsiteltyä, alkaa homma olla paketissa. Eli about vuosi vielä…

---



For our international reader. THE project that has already continued for more than a year, has now reached one very important milestone: the staircase has been painted! Yes, seriously. The walls AND the stairs now look (and are!) fresh & clean. Gone are the ugly anti slip stickers and colours that don't even have names because they're so ugly. So – let the slidin’ an’ slippin’ begin – I do LOVE my new mint green stairs – even if the ”hallway” is still tiny, impractical and packed with stuff. And look mama – once again I managed to finish something that I started – BEFORE I move out!