maanantai 17. elokuuta 2015

Kato äiti, verhoilin lampun joulupitsillä!

Rankkojen ja rakenteisiin kajoavien puutöiden lomassa on hyvä pitää huolta herkkyydestään hipelöimällä pitsiä. Glorian koti -eteisen jatkona on nimittäin mädäntyneen persikan värisellä maalilla maalattu portaikko, jonka seinällä on kaksi lamppua. Messinkikantaiset lamput sopivat tietysti rakennukseen kuin nenä(t) päähän ja vain toinen niistä on edellisten asukkaiden toimesta upotettu huokolevyn sisään. No mutta, kuka sitä nyt kaikkia yksityiskohtia jaksaa alkaa hinkkailla. Levyt eristää, lamput valaisee ja sitähän tässä haettiin.

Nyt kun eteistä ja rappukäytävää on ns. stailattu, myös lampunvarjostimet piti saada päivitettyä. Käytännöllisenä tavoitteena oli verhoilla varjostimet ohuella kankaalla, jotta valon määrä maksimoituisi. Esteettisellä puolella haettiin kepeyttä ja huvikumpuhenkeä (pakollinen kriteeri vähän suurpiirteisemmälle käsityöihmiselle). Budjetti oli aivan maksimissaan kolme euroa, eikä mielellään mitään uutta.

Hylättyäni ajatuksen vanhojen alusvaatteiden uusiokäytöstä ja hipelöityäni pitsejä Virossa asti, törmäsin tähän jouluaiheiseen ihanuuteen Joutsalaisella kirppiksellä. Kahden euron hinta sopi budjettiin ja liina taiteltiin mukaan. Kotona makutuomari kieltäytyi kommentoimasta löytöäni. Ihme jengiä!

Joulupitsi, uhka vai mahdollisuus?
Verhoilutyö eteni suoraviivaisesti. Edellinen verhoilu irti Fiskarsin kalasaksilla, about oikean kokoinen suikale irti liinan yläreunasta ja ompeluhommiin. (Meinasin muuten vähän stendarilla polttaa reunaa, ettei pitsi lähde purkautumaan. Jätin lopulta tämän vaiheen kuitenkin väliin - aika näyttää oliko fiksu vai tyhmä veto.) Käänsin kankaan reunan metallirungon ympäri ja tein vauhdissa laskoksia, vakaana pyrkimyksenäni edes välttävä symmetria. Lampunvarjostimen ”katon” jätin verhoilematta, paloturvallisuus- ja valaistussyistä (ei huvittanut).

Työ vaiheessa. Toinen puoli tehty, toinen jäljellä.
Laskokset mallia "en turhia reenaillut tai mittaillut".

On aika esitellä ennen ja jälkeen -kuvat. TADAA!! Nähdäkseni jouluteemaisuus ei korostu liikaa, symmetriaakaan ei ole liikaa (huvikumpua ja/tai ”tein ihan ite” -henkeä), valo tulee hyvin läpi eikä kukaan talolla käyneistä vieraistani ole huomauttanut mitään uudesta varjostimesta (tein siis toki vain toisen ja jätin toisen vielä hetkeksi odottamaan...). Rehellisesti täytyy kyllä myöntää, kun tuota alla olevaa kuvaa katsoo, etten sittenkään ole ihan varma oliko tämä tuunaukseni nyt liike parempaan suuntaan vai ei. Ainakin valoa piisaa nyt enemmän, sitä ei voi kiistää!

Valmista tuli! Viimeistelyt ovat vielä tekemättä (ja se toinen varjostin), mutta kyllä tämä asiansa ajaa.

Ja siis, irtosihan sitä ihan oikeakin kehu – makutuomari, joka suhtautui hyvin epäilevästi joulupitsivarjostinideaani totesi, että ”siitähän tuli ihan hieno”. Oliko tämä seurausta suhteellisen maltillisista odotuksista vai erinomaisesta lopputuloksesta, enpä lähde arvailemaan.

Oli miten oli, nyt pääsen jälleen lempipuuhiini, eli kiljahtamaan: Kato äiti, päällystin uudelleen lampunvarjostimen! (Tämän pääsen vielä toistamaan, kunhan saan sen toisenkin hoideltua. Ihan kohta.)

---
English summary


As all of you international readers know, I've been busy styling my oh-so-ugly hallway and staircase lately. Therefore the next project was easy to spot: the old lamp shades in the staircase were way too dark and did not fit my vision of the bright and light looks that I’m going for. The €2 Christmas lace from a flea market was just the thing for this project – and I went for it! Out with the old fabrics, in with the new…ehhm…old fabrics! The upholstering was rather fast and as usual, I did not pay too much attention to unnecessary (or any, to be precise) details that would have slowed down my creative process. The end result is lighter and brighter than the original look, and the Christmas spirit is (almost) gone. Not quite as stylish as I imagined but practical. My style exactly! So, here I go again – look mama, I upholstered a lamp (btw, there is another one waiting…), all by myself!

maanantai 10. elokuuta 2015

Kato äiti, tein kenkätelineen!

Puuhaduon lähipiiriin kuuluu runsaasti muitakin näpertelystä innostuneita. Kaikkien onneksi yksi näistä innokkaista on myös kovan luokan hamsteri, kutsuttakoon häntä vaikka nimellä Jack-bom-bom. Jack-bom-bom osti taannoin omaan vaatekaappiprojektiinsa kasan tammipaneelia, eurolla. Se oli kertaalleen jo käytettyä, mutta irrotettua ja ”pienellä laitolla” ihan käypää kamaa mihin tahansa projektiin. Kun Jack-bom-bom oli saanut oman vaatekaappinsa valmiiksi, jäi kutkuttava jalopuupaneelikasa makaamaan halkovajaan ja odottamaan jatkokäyttöä. Kun puuhaduolle selvisi, että varastossa makaa yksinäinen pino vähän elämää nähnyttä tammipaneelia, alkoivat hihat heilua.

Ensin siitä rakennettiin sohvapöydän kansi. Sitten kukkalaatikko. Sitten lavuaarin alakaappiin hylly. Ja nyt, tee-se-itse kenkäteline jo legendaariseksi muodostuneeseen Glorian koti -eteiseen!

Glorian koti -eteinen talvella uusien säilytyskorien jälkeen.
Vanha kenkäteline melkein näkyvissä...jossain tuolla alhaalla!
Pienen eteisen toiminnallisuutta on tässä blogissa yritetty parantaa jo aiemmin, mm. ripustamalla seinille käytettyjä kylppärikoreja. Nyt kyytiä saivat kengät. Vaikka ensisijainen vinkkini siistiin kotiin on äidiltä opittu ”musta jätesäkki” -tyyli, täytyy ihmisellä saada olla eteisessä esillä ainakin viidet kengät. Tai kymmenet. Kompromissiluonteisesti eteisestä kannettiin keväällä kaksi pahvilaatikollista kenkiä kellariin, odottamaan kylmempiä kelejä.

Toistaiseksi kenkätelineen virkaa on toimittanut Ikean viiden euron puuteline. Naurettava esitys, sanon minä. Tarvittiin lisää tilaa, mittatilausteline ja tietysti jalopuusta! Erään pitkäveteisen työpalaverin tuloksena ideoin simppelin hyllyn. Seinään ruuvattaisiin kannatinpuut, joiden päälle aseteltaisiin ja kiinnitettäisiin paneelilaudat. Kaksi hyllyä ja säilytystilaa myös lattialla telineen alla. Tuumasta toimeen!

Sahaushommiin meni (jälleen kerran) runsaasti enemmän kuin oletin, sillä toki aina on mukavampi sahata kolmesti kuin mitata kahdesti. Kun käytössä oli vain käsisaha, pääsin ilahduttamaan itseäni myös villeillä ja vinoilla leikkauspinnoilla – onneksi nämä ”tekijänsä näköiset” osuudet tulevat telineessä melko lailla piiloon.

Ensimmäiset tukipuut kiinni seinässä odottamassa paneelilankkuja
Ruuvaushommien jälkeen oli aika siirtyä ulos hiomaan tammilankkua. Muurahaiset olivat tehneet pesän työpöytäni jalkaan – siirsin pöytää aika monta kertaa ja ihmettelin, miten KAIKKIALLA voi olla muurahaisia. Siirtohommien pyörteissä pöydällä ollut lauta tipahti jalalle ja työt jatkuivat jalka veressä, muurahaisten pureskellessa mehukasta telineenrakentajaa. Tunnin äheltämisen jälkeen rustiikkiset laudat olivat mielestäni valmiit uuteen tehtäväänsä.

Liuskoittuva, irtonainen lakka irti lastalla, viimeistely karkealla hiekkapaperilla

Pintäkäsittelyn lisäksi porasin lankkujen päihin 2,5mm reiät kiinnitystä helpottamaan. Ne tulivat todella tarpeeseen, sillä kiinnitykseen varaamani ruuvit jäivät käyttämättä ja nakuttelin laudat paikalleen pienillä nauloilla. Toinen kerros tehtiin samalla kaavalla ja projekti oli päätöksessä ennen auringonlaskua – jeeee! 

Eka kerros paikoillaan!
Huomaa vatupassi - kertoo aidoista pyrkimyksistäni rakentaa teline suoraan.
Katsotaas nyt. Ennen ja jälkeen -kuvat paljastavat, että uusi ratkaisu toimii (ainakin toistaiseksi) paremmin kuin edeltäjänsä. Lisäksi siinä on ”musta aukko” -ominaisuus: syvien hyllyjen takaosa täyttynee pomminvarmasti kengistä tai muusta lattialla pyörivästä kamasta jota kukaan ei kaipaa. Sieltä voi sitten kaapia tavaraa suoraan kirppispussiin, uff:n laatikkoon tai roskikseen.

Ennen ja jälkeen. Glorian koti, täältä tullaan!
Väsynyt, hikinen, verinen ja vasaralla sormiin hakattu remonttireiska on tyytyväinen lopputulokseen. Kato äiti, tein ihan ite kenkätelineen!

---

English summary

My old IKEA shoe rack was way too small and resulted in a very anarchistic shoe storage. Or I just had too many shoes in the hallway (what a pompous name for that small dark splotch between the front door and stairs...). The idea was simple. I was going to do a DIY shoe rack, tailored to fit the small space, using all recycled materials. The oak panel was leftovers from a wardrobe project and the 2"2" timber was left by the real timber who put my kitchen together. After several hours of blood (I dropped one panel on my foot), sweat (it was the first really warm summer day here) and tears (an ant farm IN the table I was using, topped with those ridiculously bad screws that just get round in the edges instead of doing what they're supposed to) the thing was done! I do not want to sound like a boaster..nee, what the hell - I am seriously and honestly extremely proud of my accomplishment, because...look mama, I made a shoe rack, all by myself!

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kato äiti, mä kierrätän ja säilytän!

On asioita joihin ei yksinkertaisesti raaski laittaa rahaa. Tähän kategoriaan minulla kuuluu ainakin aterinlaatikko, joka nopealla katsauksella maksaa Ikeassa jopa huimat 2€, mutta se ruma muovinen laatikko ei kuitenkaan mahdu seuraavan asunnon vetolaatikkoon. Olen elänyt ilman aterinlaatikkoa jo lähes vuoden ja hommahan on näyttänyt siis tältä...

Lähtötilanne

Luonani asui isäni vieras muutaman viikon ajan, joka oli jostain käsittämättömästä syystä liiskannut kaikki juomansa limupullot. Eikä niitä voinut enää palauttaa, joten päätin tehdä niistä aterinlaatikon. Sanottakoon nyt heti alkuun, että tässä haettiin käytännöllisyyttä, ei kauneutta.

Pesu ja leikkely

Aloitin pesemällä limupullot ja leikkaamalla niihin suuret reiät. Poltin teräviä reunoja stendarilla, etteivät sitten raapisi aina kun ottaa aterimia. Ajattelin että polttaisin pullot kiinni toisiinsa, no se ei onnistunut, joten tyydyin aina yhtä tyylikkääseen teippiratkaisuun. Homma alkaa luisua todella alkeelliselle Tee-se-itse -tasolle. Tämä ei kuitenkaan säästeliästä käsityötaituria hidastanut.


Teippiä kehiin! 

Pikkulusikoille tarvitsin vähän pienempää kokoa, mutta pientä limupulloa ei tähän hätään löytynyt, joten päätin tehdä sen (mistä lie tullut kotiini...) tyhjästä jäätelöpakkauksesta. Tässä käytettiin jo hyväksi havaittua "Leikkaa ja teippaa" -taktiikkaa.


Ja sitten parhaaseen osuuteen eli tulosten ihasteluun. Tässä vielä vähän kollaasia miten upea siitä tulikaan. Taustalla näkyvä keltainen roska on osa munakennoa, koska muuten limupullot valahtavat laatikon takaseinään. Ei kai mikään aterinlaatikko ihan täydellinen ole...



Loppuun vielä tv:stäkin tutuksi tulleet ENNEN JA JÄLKEEN -kuvat! Ero on kuin yöllä ja päivällä.

ENNEN                                                                                                            JÄLKEEN
Kato äiti, tein ihan ite aterinlaatikon!