Lomani alkoi rappukäytävän freesauksella. Seinät saivat maalia ja samassa yhteydessä irrotin vihdoin nuo korit ja polkaisin TI-tarvikkeeseen hakemaan koreille uuden lookin. Sieltä halvimpien maalien osastolta löytyi mattamustaa autosprayta - se lähti mukaan.
Sprayn lisäksi valmistelin niille uudet kiinnityskoukut, jotka olivat aiemmin olleet kiinni rappusissa matonpidikkeinä. Ne oli tietysti maalattu ja liotin niitä hetken maalarin pesunesteessä ja hinkkasin sitten maalit irti puutikulla. Lopuksi suojasin kierteet teipillä.
Alkuvalmistelujen jälkeen etsin tuulettoman, mutta hyvin tuulettuvan maalauspaikan ja päädyin pihan perälle, käytännössä pensasaidan sisään. Sattui muuten olemaan se sama paikka, jossa kaljaa kitanneet tuparivieraat olivat viikkoa aikaisemmin rampanneet epäilyttävän tiheästi, varmaan puhumassa puhelimeen (koska eihän kukaan sivistynyt nyt meidän PIHALLE kusisi!!). Levitin alle sanomalehtiä ja aloin suihkia. Ohjeistus kuului: "ohuita ristikkäisiä kerroksia". Suihkin villisti menemään ja vasta kun huomasin, että korit lilluvat maalissa ja tarttuvat kiinni sanomalehteen, hidastin tahtia. Maalauspaikaksi valittu kusinurkkaus toimi muuten yllättävän hyvin, aion hyödyntää sitä myös jatkossa vastaaviin hommiin. Lopputulokseen oli kiinnittynyt vain yksi kärpänen, ja sekin oli todella pieni.
Kun maali oli (mielestäni) kuivunut, kannoin korit sisään, ruuvasin koukut seinään (se oli vielä rapunmaalaussession jäljiltä märkä...heheh) ja ripustin korit paikoilleen. Jo tässä vaiheessa huomasin, että maali lähti huolestuttavan helposti irti kumipäällysteisistä koreista. Paskempi juttu. Onneksi ne ovat kohta niin täynnä tunnetusti tyylikästä pipo- ja lapasosastoa, että pieni kirjavuus tuskin haittaa. Tähän kohtaan on myös pakko ihmetellä, että miksi silloin kun MINÄ yritän irrottaa maalia, täytyy käyttää runsaasti aikaa, helvetillisiä liuottimia ja hinkata kätensä rakkuloille jotta haluttu lopputulos saavutetaan. Onhan se toki mukava tietää, että omien projektien maalausjäljen saa hävitettyä ihan vaan vessapaperilla pyyhkimällä. Heh heh.
No, takaisin asiaan. Kokonaisuuden viimeistelin ruuvaamalla korien alle koukut, joihin voi ripustaa vaikka pyöräilykypärät tai avaimet, jotka tuppaavat pyörimään lattialla tai olemaan aina hukassa. Kuvassa nuo näyttävät olevan pahasti vinkurassa. Ehkä ne vähän ovatkin, ostin ne jännästä romukaupasta rapakon takaa.
Nyt täytyy kyllä olla tyytyväinen, sillä tämän ponnistuksen myötä tämä jo kerran vaiheeseen jätetty projekti on saatettu päätökseen ja pääsen kiljahtamaan: Kato äiti, tein itselleni lähestulkoon tyylikkäät säilytyskorit eteiseen! (Katellaan sitä tyylikkyyttä uudestaan sitten, kun tavarat on paikoillaan ja osa maaleista irronnut.)
