Nopeasti pilattu yksityiskohta vessassa!

Viime aikoina olemme pääsuunnittelijan kanssa ryhdistäytyneet ja saattaneet ”jokin aika sitten” toteutetun ison remontin viimeistelyjä päätökseen. Tähän kuului mm. vessan oven sisäpuolen viimeistely, eli smyygi- ja peitelistojen paikalleen asettelu ja maalaus. Joku siellä ajattelee, että ”puolen tunnin homma”. Voin paljastaa, että ei muuten ole jos hakee smyygilistan (pituus 2,7 metriä) julkisilla Ruoholahdesta Käpylään tuliaisviinat repussa (lähdimme rautakauppaan suoraan risteilyreissulta, tietysti!). Listahomma tuli kuitenkin valmiiksi ja viimeistelykin saatiin kuntoon – nämä listat ovat nimittäin KULTAISET, kuten Türkish bathroom -teemaan kuuluukin.

Listat mallikkaasti paikallaan,
(naulanreiät vielä peittämättä).

Maalattuani naulankannat piiloon vesiväripensselin ja mukiin ruiskutetun kultamaalin avulla jäi maalia yli. Vessassa on yhä yksi kromin värinen yksityiskohta, joka on häirinnyt visuaalista silmääni jo pitkään. Vessanpöntön vetonuppi. Pesin nupin tärpätillä, suojasin reunan teipillä ja maalasin nupin samalla pensselillä ja kultamaalilla, joilla olin peittänyt naulankannat listoista.

Maali tarttui huonosti muoviosiin ja käyttäytyi omituisesti metalliosissa. Laitoin lisää väriä. Ei muuten näyttänyt ihan samalta kuin spray-maalattuna, näytti ihan hirveältä. Kysyin pääsuunnittelijalta, mitä mieltä hän oli aikaansaannoksestani. Oli kuulemma ”rustiikkinen”. Kouluarvosanaksi sain 8-. ”Entä jos olisit itse maalannut tämän, minkä arvosanan antaisit lopputulokselle?” Ei vastausta. Onneksi tärpättiä on vielä tallella, voi sitten sen kanssa ryhtyä pelastustoimiin...

Kaukaa vielä menettelee...

...mutta läheltä totuus on julma. Uuh, ihan susiruma!

Kato äiti, pilasin ihan ite vessanpöntön nupin!

Kato äiti, tein työpöydän!

Viime kesänä (!!) pantiin vireille pitkään muhinut projekti, joka sai innoituksensa eräästä leikkimökkiprojektista Turussa. Leikkimökin runko leikattiin valtavasta CLT-elemementtilevystä, josta jäi hukkapaloja. Yksi hukkapaloista sahautettiin sen kokoiseksi, että siitä olisi mahdollista rakentaa koko seinän levyinen työpöytä "ison remontin" jälkeen romuvaraston virkaa toimittaneeseen pikkuhuoneeseen. Poikkileikkauskuvasta näkyy pöydän (ja leikkimökin) pääsuunnittelijana toimineen arkkitehdin älynväläys – 6 cm paksu levy on ohennettu molemmista pitkistä reunoistaan. Näin se ei näytä raskaalta, vaikka onkin ns. täyttä tavaraa.

Pöytälevy lähtötilanteessa. Pituutta yli 2 metriä, syvyyttä 60 cm ja painoa riittävästi.

Kotona levyä lyhennettiin reippaasti (pieni mittausvirhe…) ja kulmat hiottiin ronskein ottein. Erityisesti etureuna sai hellää hiekkapaperihuomiota, sillä näin sieluni silmin sukkahousujen repeilevän karhean puulevyn reunaan, yhä uudestaan ja uudestaan. Pintakäsittely toteutettiin vanhoilla maalijämillä. Pohjamaaliksi sudittiin nopeasti kuivuvaa sellakkaa joka vähentää maalin läpi tunkevia oksankohtia ja pintaan sudittiin pikkuhuoneen lattiamaalia, Betolux Aquaa. Betolux on varmasti riittävän kestävä valinta työpöytään, mutta maali valuu helposti. Kieli keskellä suuta sutien tästäkin selvittiin ja lopputulos oli muutaman maalikerroksen ja välihiontojen jälkeen oikein passeli!

Pöytälevy maalausurakan jälkeen.

Kokonaisuus viimeisteltiin ruuvaamalla alle Ikean halvimmat pukkijalat. Niiden kokoamiseen meni yhtä kauan kuin koko muuhun hankkeeseen yhteensä, mutta olipahan halvat. Samaa ei muuten voi sanoa tästä meidän pöydästämme, sillä Turun-reissumme jälkeen pakun kytkin oli mennyt sököksi ja sen korjaaminen ei ollutkaan mikään puolen tunnin homma.

Uuden pöytälevyn innoittamina seinälle saatiin myös kierrätyskeskuksesta ja sukulaisten nurkista pelastetut Artekin hyllyt ja työpaikan muutossa roskalavalta ongitut Luxon pöytävalaisimet. Toimistolle onkin sen valmistumisen jälkeen ollut käyttöä ja siellä käydään tekemässä pisnestä aina alakerrasta asti ;)

Pikkuhuoneen metamorfoosi romuvarastosta vakavastiotettavaksi työhuoneeksi. Toimii!!

Jos ollaan ihan tarkkoja, tämä pöytähanke ei käsityöosastolla ole (POIKKEUKSELLISESTI) mikään ällistyttävä taidonnäyte, mutta loppuunsaatettu projekti kuitenkin. Jälleen kerran on siis aihetta pullisteluun – kato äiti, tein ihan ite (tai siis yhdessä pääsuunnitelijan kanssa) pöydän ja kiinnitin kaksi hyllyä seinään!