Kato äiti, pikatuunasin itselleni halkolaatikon!

Ostin toissa kesänä  huutokaupasta neljä puista Elannon laatikkoa. Itse asiassa joku muu huusi ne (ja hirveän kasan muuta tavaraa) mutta olin vähän kyttäillyt noita laatikoita ja saapastelin uuden omistajan pakeille seteli kourassa - ja poistuin neljän laatikon omistajana. Nappisuoritus!

Ajatuksenahan tietysti oli, että näistä voi tehdä vaikka mitä kivaa! Käytännössä ne ovat siis tönöttäneet kahdessa pinossa, ja niihin on ollut helppo lykätä tavaraa, jolle ei ole mitään muutakaan paikkaa. Suunnitelmissa on kuitenkin ollut, että ainakin yksi laatikoista olisi takan vieressä halkolaatikkona. Nyt se on toimittanut suunnilleen samaa virkaa, ryönälaatikkona.

Puoli vuotta sitten tehdyllä IKEA-reissulla silmiin osuivat nämä tason alle ruuvattavat pyörät. Hinta oli kohtuullinen ja halkolaatikkoajatus muistui mieleen. Nyt sain sitten otettua poran ja ruuvimeisselin esiin ja lainattua alakerrasta nipun about sopivia ruuveja omieni loputtua kesken - ei muuta kun toimeen!

Mallailin pyörät paikoilleen, merkkasin reikien paikat kynällä ja surauttelin poralla ja pienellä terällä valmiit reiät ruuveille. Koska kukaan ei näe laatikon alle ja koska liian lähelle reunaa laittamani ruuvit tahtoivat halkoa vanhaa rutikuivaa puuta, pistin osan pyöristä vähän vinkkeliin - tärkeintä, että olivat tukevasti kiinni.

Sitten ei muuta kun laatikko ympäri. Ihan näppärä vehje! Nyt vaan niitä halkoja hakemaan, ja kunhan saan hankittua sen kipinäpellin, niin takkaakin voi alkaa käyttää. Ensi syksyä odotellessa... No, siivotessa tämä uusi rullaava boksi on ainakin kätevämpi siirrellä kun se vanha laatikkopino.



Kahden vuoden projekti on näin saatettu päätökseen (tai siis, ainakin 1/4 projektia, sillä kolme laatikkoa odottelee vielä inspiraatiota...). Kyllä sitä välillä miettii, että pitikö tämän toteuttamista todellakin makustella 2 vuotta. Ehkä! Joka tapauksessa, projektin valmistumista täytyy juhlistaa ja sillä täytyy elvistellä - ainakin äidille, joten eipä tässä sitten kai muuta, kun...kato äiti, tein ihan ite ryönälaatikosta rullattavan halkolaatikon!

Kato äiti, ripustin kattoon kukkaruukun!

Muu elämä on viime aikoina vienyt salakavalasti aikaa käsityöpuuhastelulta. Onneksi aina on kuitenkin aikaa käydä (kolme kertaa kahden viikon sisään) kierrätyskeskuksessa. Nyt sieltä tarttui mukaan tämä retroupea amppeli! Näitähän nyt vilkkuu blogissa jos toisessa, kyseessä on siis oltava kuuluisa blogiamppeli. Uuh, Kato äiti, tein ihan ite on niin blogiskenen ytimessä.

Makutuomari sohvalla. "Amppeli?! Sä sisustat kun mun mutsi. Tästä tulee mummola."

Kämppä tursuaa viherkasveja, joten kaikille ei käytännössä ole ollut järkeviä sijoituspaikkoja. Uusi amppelikeksintö tietysti helpottaa tilannetta, kun enää ei tarvitse metsästää aina yhtä muodikkaita kukkapöytiä vaan kukat voi ripustaa kattoon tai seinälle.

Jälkeen ja ennen amppelin

 

 

 

 

 

Ja nyt vielä se tee-se-itse -osuus. Kaivoin ehtymättömästä nippelilaaristani valkoisen ruuvikoukun, väänsin sen pelkällä lihasvoimalla kiinni kattoon (puutalon etuja!) ja ripustin amppelin perään. A-vot, valmista! Tämä onnistuu lahjattomaltakin puuhastelijalta. Kato äiti, tein kämpästäni viidessä minuutissa blogiamppelikodin!

 

Ja niin, ihan lopuksi on vielä kerrottava, että lopputuloksen nähdessään makutuomari heltyi. "Se on sittenkin tosi hieno, perun kriittiset puheeni", tunnusti etukäteen penseästi suhtautunut makutuomari. SE lämmitti, ehkä vielä enemmän kuin katosta roikkuva kukkaruukku.

Kato äiti, kunnostin tuolin!

Nyt on vuorossa hard core -askartelua. Hard core siksi, että tähän on käytetty sekä käsityöaikaa, matka-aikaa, rahaa että asiantuntemusta.

Ostin arviolta vuonna 2012 vanhan keinutuolin. Keinutuolin myyjällä on kokonainen vaja täynnä rojua (MIKÄ TAIVAS!!) enkä tietenkään voinut poistua pelkän rikkinäisen keinutuolin kanssa vaan haalin auton täyteen tavaraa. Mukaan lähti myös tämä "lähes Tanskalaiselta designilta näyttävä" tuoli (tämä oli myyjän, koodinimi "Romurami", kuvaus).

Tuoli oli käytössä muutamia vuosia ilman fiksailuita ja odotteli inspiraatiota. Se iskikin, mutta tunnin purkuhommien jälkeen tajusin, että tällä kertaa ei riitä pelkkä innokkuus ja ilmoittauduin työväenopiston verhoilukurssille - ja siellä pistettiin kuulkaa tuulemaan!

Nyt seuraa pitkä ja huolellinen sepustus. Kiireinen lukija katsoo alla olevan ennen -kuvan ja postauksen lopusta jälkeen -kuvan.

Lähtötilanne alla. Autenttisen fiiliksen lisäämiseksi tuolille on lastattu remonttia piilossa olevia tärkeitä tavaroita, kuten jääkaapin lasihyllyt ja pari valaisinta. Hieman repsottavan verhoilun lisäksi satulavyöt olivat löystyneet, tuolissa ei käytännössä ollut pehmusteita ja puuosien liitokset nauroivat.

Kurssilla aloitettiin purkamisesta. Vanha päällyste (ja kaikki muukin) oli kiinnitetty tuoliin nauloilla. Niitä oli satoja ja niiden purkamiseen meni käytännössä ensimmäinen 4 tunnin sessio. Ja seuraavalla tunnilla päästiin aloittamaan reikien paikkauksella (!) - runkoon iskettiin hammastikun palasia jotta puuhun olisi mahdollista kiinnittää tulevat kankaat, vyöt ja muut härpäkkeet.

Satulavöiden pingottamisen jälkeen tuoliin viritettiin säkkikankaat ja ainelangat, joiden avulla kiinnitettiin haapalastupatja, eli lastuvilla. Tämän tuolin pehmusteena on siis puuta! Tässä kohtaa on pakko mainita, että olin niin taitava lastuvillanpöyhijä, että opettajakin kehaisi. Että jos joku tarvitsee lastuvillanasettelijaa, niin ei muuta kun viestiä tulemaan.

Lastuvillatyyny kuorrutettiin harmaalla vanulla ja sen päälle pingotettiin lakanakangas. Vaikka verhoiluhomma toteutettiin perinteisin materiaalein ja menetelmin, fuskasin vähän enkä laittanut satulavöitä tai kankaita kiinni nauloilla, vaan niittipyssyllä. Siinä onkin kuulkaa sellainen ase, että olen vieläkin vähän hämmästynyt etten vahingossa sokeuttanut yhtään kurssikaveriani tai joutunut kaivelemaan niittejä omista raajoistani. Tosin onhan tässä vielä muutama tunti jäljellä, joten ehkä ei pitäisi vielä tuuletella...

Verhoilukankaaksi valikoitui Orient Occidentin villakangas. Suurin ongelma oli värin valinta. Ensimmäinen valinta, villi oranssi, vaihtui varmaan harmaaseen - jos kynsinauhat veressä verhoillun tuolin liian rohkea värivalinta olisi alkanut jurppia puolen vuoden sisään, se olisi ollut liikaa.

Tuolin selkäpuolelle tuli pahvi, jonka yli päälikangas vedetään. Ja sivusaumat ommellaan. Tässä vaiheessa alkoivat käsityöihmeen kädet täristä - en ole niin sanotusti ompeluihmisiä. Kärsivällisen opettajan ohjauksessa sukeutui vanhasta saha ja vasara -käsityöläisestä kuitenkin ihan mukiinmenevä piilopistoilija.

Kotona odotti vielä tuolin runko, jonka tiivistin nitkumattomaksi puupuristimen ja vesi-liimaseoksen avulla (kuulostaa dynaamiselta - oikeasti puristuspiste oli pystyssä keskellä olohuonetta kaksi viikkoa). Hiekkapaperia, petsiä ja lakkaa...valmista!

 

Valmis työ sai kotiväessä aikaan huokauksia. "Sehän on hieno! Siis mä en ois ikinä uskonut, että sä saat sen valmiiksi! Siis noin nopeesti, mä tarkotan..." Jännä reaktio! Taisin päästä yllättämään ns. "housut kintuissa".

Mutta nyt se tärkein: Kato äiti, kunnostin tuolin ihan ite!

Viimeinen ruutupostaus (LUPAAN!)

Viikonloppu kolkuttelee taas ovella - jee! Viime sunnuntain harmaa keli suosi sisäpuuhastelua ja sain vihdoin päätökseen lattioiden ruudutusoperaation. Innokkaalle (pelokkaalle?) lukijakunnalle tiedoksi, että ihan hetkeen en lähde ruudutushommiin. Toisaalta, tuollahan se vain puoliksi pilattu leivänpaahdin vielä odottelee toisen kyljen maalaamista...noh, joka tapauksessa. Lattiaprojekti on nyt saatu päätökseen!

Sen enempiä selittelemättä, saanko esitellä, uusi lattiani:

 

Ja koska tosibloggaaja kytkee tämän toistaiseksi lähietäisyydeltä tarkastellun hullunkurisen yksityiskohdan tietysti kokonaisuuteen, tarjolla vielä kuva josta näkee miten tämä nyt noin niinkun oikeasti toimii. Ja toimiihan se! Siitä on hyvä kävellä yli ja sitä on mukava pyyhkiä mopilla - jes :)

 

Lauantain ohjelmassa on visiitti kierrätyskeskukseen, saas nähdä millaisia tuunausaihioita sieltä löytyy...nyt on kuitenkin hyvä nauttia hetki valmiista aikaansaannoksista ja huikata: Kato äiti, tein ihan ite!