Tällä kertaa yritin kuitenkin olla vähän vähemmän anarkistinen ja käyttää sekä kulmamittaa että viivainta (viivaimen virkaa sai toimittaa käsisahan selkäpuoli, ei kai tosiremontoijalla nyt mitään viivainta ole...) ja hahmotella ruudukon lattiaan lyijärillä ennen tositoimiin ryhtymistä.
Ruutujen piirtely onnistuikin ihan kivasti. Ruudutettava kaistale oli reilu 2,5 metriä pitkä ja vajaan metrin leveä. Runsaasti kumittamista sisältäneet piirustusharjoitukset kestivät useita tunteja, mutta loppujen lopuksi olin varsin tyytyväinen aikaansaannoksiini.
Ruudukon valmistuttua oli aika siirtyä teippaushommiin. Ruudut olivat tällä kertaa sen verran pieniä, että päätin teipata ne kokonaan umpeen. Mattoveistä käytettiin ahkerasti ja "joitakin" tunteja myöhemmin lattia oli saanut uuden iloisenkeltaisen teippiruudukon. Lähempi tarkastelu osoittaa, ettei saha-kulmamitta -tekniikalla piirretty ruudukko ollutkaan aivan luotisuora, mutta tekijälleen se kelpasi paremmin kuin hyvin.
Ja sitten maalaamaan! Tämä oli tietysti se helpoin ja mukavin osuus. Valmista tuli nopeasti vaikka kukin ruutu maalattiin muutamaan kertaan - käytetty lattiamaali kuivuu nopeasti joten odotellakaan ei tarvinnut turhan kauaa. Eihän se tietenkään ykkösellä nappiin mennyt, mutta vääriin ruutuihin ja vaatetukselle eksyneet maalit saatiin onneksi pyyhittyä ennen suurempaa katastrofia.
Ajatuksena oli, että tämä ruudukko (toisin kuin se aiempi) "harvenee ulospäin" jolloin eriväriset lattiat ikäänkuin sulautuvat toisiinsa...jep. Ihmettelijöille tiedoksi, että olen jo ihan täysi-ikäinen ja silti tämä kuulosti mielestäni oikein hyvältä idealta.
Viimeinen osuus olikin sitten teippien poistaminen ja näkyviin jääneen lyjäriruudukon kumittaminen lattiasta. Tadaa! Valmista tuli! Teippien poiston jälkeen totesin, että samanlainen ruudutusoperaatio täytyy tehdä myös tuolle keltaiselle puolelle - nyt näyttää siltä että keltainen keittiön lattia on riehaantunut olohuoneen puolelle, vaikka ajatuksissani oli taianomainen yhteensulautuminen. Toisin sanoen, ruutuhommat jatkuvat kunhan maltan palata sorvin ääreen.
Keskeneräisyydestä huolimatta uskallan silti jo hihkaista, että "kato äiti, tein ihan ite LISÄÄ ruutuja lattiaan!"
.jpg)
