Näytetään tekstit, joissa on tunniste puuvillafrotee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puuvillafrotee. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pumpuliviherpiiperryksen loppuhuipennus

Edellisen, jälleen kerran keskeneräistä työtä esittelleen postauksen morkkiksen jälkimainingeissa sain itseni ängettyä alakertaan vieraisille ja ompelukoneen ääreen. Tavoitteena oli saattaa päätökseen parempi ihminen -projekti nimeltä kestovanulaput. Kuten aiemmin tunnustin, joka ikinen lappu oli koekäytetty ja todettu sopiviksi. Nyt kiikutin (likaiset) laput alakertaan ja ryhdyin ompeluhommiin.

Koska en kangaskaupassa ollut juuri mittaillut totesin, että näitä ei "kannata" ommella yhteen kaikilta kanteiltaan. Syitä oli kaksi.

1) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumoja ei käännetä sisäpuolelle, on lapun reunoissa kovat lankasaumat joilla ei halua pyyhkiä naamaansa.
2) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumat käännetään sisäpuolelle piiloon, tulee lapuista mikroskooppisen pieniä.

Näin ollen päätin, että hurautan kiinni vain yhden sauman, jolloin paloista tulee yksisaumaisia tötteröitä, jotka sitten käytössä liiskataan neliöiksi. Nerokasta! Ompeluhommat sujuivatkin mukavasti ja sain kaikki palat taiteiltua valmiiksi. Huolellinen kun olin, ompelin jokaisen sauman kahdesti, ettei nyt ihan heti purkaudu. Samalla hurautin (melkein) valmiiksi kestopumpulien pesupussin. Tästä uroteosta lisää myöhemmin!




Kun kaikki palat oli ommeltu, lykkäsin vanulaput uudenkarheassa pesupussissa pyykkkoneeseen kunnolliseen pesuun. Pesuohjelman päätyttyä hain hilpeänä pyykit ja kaivoin esiin vanulappuni. Odotin kuohkeita tötteröitä, jotka kuivuisivat nopeasti nokkelan rakenteensa ansiosta. Olin väärässä.

Houkuttelevien tötteröiden sijaan pyykkikoneesta palasi mytty yhteen tarkertuneita kökkäreitä, sillä lappujen huolittelemattomat reunat olivat lähteneet purkautumaan ja palat olivat tarttuneet kiinni toisiinsa. Päädyin irroittelemaan laput toisistaan saksilla ja muotoilemaan ne yksitellen pöydälle kuivumaan. Mikäli tämä prosessi joudutaan toistamaan jatkossa kaikkien pesujen jälkeen, eivät lappuni suinkaan ole ikuisia. Leikkelen ne lanka kerrallaan palasiksi, kunnes pesukeikalta palaa pelkkä lankamytty. Jos näin pääsee käymään, aloitan koko ruljanssin alusta ja teen kerralla vähän isompia paloja, joiden koko mahdollistaa reunojen huolittelun.


Jotta projektini ei kuulostaisi täydeltä epäonnistumiselta on todettava, että pesun, leikkelyn, muotoilun ja kuivauksen jälkeen laput toimivat jälleen erinomaisesti (niin kätevää!). Tosin lappujen imukyky oli hieman parantunut pesukeikan myötä, joten kasvoveden kulutus lisäntynee myös hieman. Uskon silti vahvasti, että projektini jää plussan puolelle kun hyvä ihminen -pisteitäni ynnätään joskus jossain. Joten, on aika kiljahtaa - kato äiti, vanulappuni ovat nyt (aika) kestäviä (mutteivät suinkaan huoltovapaita...)!

---

Kestovanulappujen matkan 1. osa esiteltiin aiemmassa postauksessa

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Kato äiti, viherpiiperrän myös kylppärissä!

Kaikki tosifanit muistavat varmasti puuhaduon jäsenen kunniakkaan osallistumisen "muoviton syyskuu" -haasteeseen, joka kulminoitui herkullisen rahkan valmistukseen. Ai että, sitä ekologista ja maukasta herkkua onkin muisteltu kieli pitkällä aina näihin päiviin! Muoviasioiden ollessa hyvin hallussa siirryin pelastamaan planeettaamme toiselta ympäristökatastrofilta - kertakäyttöisiltä vanulapuilta. Joku voisi ehdottaa, että jätä kasvoveden kanssa läträäminen niin homma ja toinenkin hoituu siinä samassa, mutta siihen en ole vielä valmis. Alkuun puolitin kulutuksen leikkaamalla pyöreät kertakäyttöiset vanulaput kahtia. Se toimi oikein hyvin ja puolikkaalla selvisi oikein mainiosti. Siinä ensimmäinen vinkki muille maailmanparannustuskasta kärsiville.

Koska puuvillan kasvatus lähentelee tietääkseni ekoterroria monillakin eri mittareilla, päätin ottaa käyttöön järeämmät aseet: kestovanulaput. Ensin meinasin hairahtaa ja ostaa niitä jonkun muun valmistamana Etsystä, mutta luoja paratkoon - osaanhan minä itsekin!!  Eipä siis muuta kuin ostoksille.

Kulmillamme on ihana kangaskauppa/ompelimo SurSur Designs jossa oli alkavan putkiremontin vuoksi huikeat alennusmyynnit. Suuntasin ostoksille ja sain naurettavaan 60 sentin hintaan 10 cm kaistaleen 100% puuvillaflanellia. Värivaihtoehdoissa ei valitettavasti ollut valkoista, joten valitsin jotain muuta. Lisäksi ostin pöytäliinakankaan ja ratsasin myös "tästä ilmaiseksi" -korin, josta löytyikin kangaspala jossa näin lupauksen uusien kestovanulappujen pesupussista. Hurja alennusmyynti meinasi tuhota lupaavasti alkaneen "en osta (juuri) mitään" -elämäni, mutta selvisin onneksi kohtalaisen pienin menetyksin.



Seuraavaksi leikkelin kankaan n. 5 cm levyisiin pätkiin. Ensin tuumin, että teen pyöreitä lappuja mutta 1) olin ostanut sen verran kapean kaistaleen, että siitä olisi tullut joko valtavan suuria tai valtavan pieniä lappuja ja 2) hävikkiä olisi tullut aivan liikaa. Varsinainen pro-tip onkin, että mikäli haaveissa siintävät pyöreät vanulaput, kannattaa tämä huomioida jo kangasta ostettaessa.

Koska ekoterroripumpulini oli päässyt loppumaan, siirryin testaamaan lappuja käytännössä. Oikaisin siis "vähän" ja jätin ompeluhommat tekemättä tässä vaiheessa, sillä pitihän materiaali testikäyttää. Testattuani jokaista(!!) lappusta totesin hyvillä mielin, että TOIMII. Lappuja riitti useaksi kuukaudeksi, jonka aikana olisi ollut hyvin aikaa ommella lapuille pesupussi tai ottaa kuva leikellyistä, ei vielä käytetyistä, kaistaleista. Ei onnistunut, ei millään! Hyvä ihminen -pisteet: 10/10, hyvä bloggaaja -pisteet: 2/10 (kaksi siksi, että testasin kuitenkin lappujen toimivuuden!).

Nyt likaiset kestovanulaput odottavat pesua vessan kaapissa (eivät toki pesupussissa), samaan aikaan katossa keikkuu teknisten hankaluuksien vuoksi kesken jäänyt lamppuviritys, kaksi kuukausitolkulla kunnostuksessa ollutta ikkunaa nököttävät pikkuhuoneessa ja minä se vaan makaan silmät ristissä sohvalla katsomassa jalkapalloa. Puhumattakaan niistä puuttuvista pinkopahveista ja laittamatta jääneistä listoista joita löytyy ihan jokaisesta huoneesta. Taitaa olla niin, että höpö-höpö-puheeni siitä, kuinka olen ihminen joka tykkää saattaa asioita päätökseen voidaan viimeistään nyt lopettaa. Alennustilan huipentuma lienee keskeneräisten töiden esittely blogissa, koska valmista esiteltävää ei ole. Ehkä seuraavan puolen vuoden sisään saan aikaiseksi postauksen jossa esittelen päätökseen tulleita hankkeitani. SE olisi upeaa! Toistaiseksi huudahdan siis vain, kato äiti, vaihdoin kertakäyttöpumpulin onnistuneesti kestopumpuliin!