Pumpuliviherpiiperryksen loppuhuipennus

Edellisen, jälleen kerran keskeneräistä työtä esittelleen postauksen morkkiksen jälkimainingeissa sain itseni ängettyä alakertaan vieraisille ja ompelukoneen ääreen. Tavoitteena oli saattaa päätökseen parempi ihminen -projekti nimeltä kestovanulaput. Kuten aiemmin tunnustin, joka ikinen lappu oli koekäytetty ja todettu sopiviksi. Nyt kiikutin (likaiset) laput alakertaan ja ryhdyin ompeluhommiin.

Koska en kangaskaupassa ollut juuri mittaillut totesin, että näitä ei "kannata" ommella yhteen kaikilta kanteiltaan. Syitä oli kaksi.

1) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumoja ei käännetä sisäpuolelle, on lapun reunoissa kovat lankasaumat joilla ei halua pyyhkiä naamaansa.
2) Jos kaikki reunat suljetaan ja saumat käännetään sisäpuolelle piiloon, tulee lapuista mikroskooppisen pieniä.

Näin ollen päätin, että hurautan kiinni vain yhden sauman, jolloin paloista tulee yksisaumaisia tötteröitä, jotka sitten käytössä liiskataan neliöiksi. Nerokasta! Ompeluhommat sujuivatkin mukavasti ja sain kaikki palat taiteiltua valmiiksi. Huolellinen kun olin, ompelin jokaisen sauman kahdesti, ettei nyt ihan heti purkaudu. Samalla hurautin (melkein) valmiiksi kestopumpulien pesupussin. Tästä uroteosta lisää myöhemmin!

Kun kaikki palat oli ommeltu, lykkäsin vanulaput uudenkarheassa pesupussissa pyykkkoneeseen kunnolliseen pesuun. Pesuohjelman päätyttyä hain hilpeänä pyykit ja kaivoin esiin vanulappuni. Odotin kuohkeita tötteröitä, jotka kuivuisivat nopeasti nokkelan rakenteensa ansiosta. Olin väärässä.

Houkuttelevien tötteröiden sijaan pyykkikoneesta palasi mytty yhteen tarkertuneita kökkäreitä, sillä lappujen huolittelemattomat reunat olivat lähteneet purkautumaan ja palat olivat tarttuneet kiinni toisiinsa. Päädyin irroittelemaan laput toisistaan saksilla ja muotoilemaan ne yksitellen pöydälle kuivumaan. Mikäli tämä prosessi joudutaan toistamaan jatkossa kaikkien pesujen jälkeen, eivät lappuni suinkaan ole ikuisia. Leikkelen ne lanka kerrallaan palasiksi, kunnes pesukeikalta palaa pelkkä lankamytty. Jos näin pääsee käymään, aloitan koko ruljanssin alusta ja teen kerralla vähän isompia paloja, joiden koko mahdollistaa reunojen huolittelun.

Jotta projektini ei kuulostaisi täydeltä epäonnistumiselta on todettava, että pesun, leikkelyn, muotoilun ja kuivauksen jälkeen laput toimivat jälleen erinomaisesti (niin kätevää!). Tosin lappujen imukyky oli hieman parantunut pesukeikan myötä, joten kasvoveden kulutus lisäntynee myös hieman. Uskon silti vahvasti, että projektini jää plussan puolelle kun hyvä ihminen -pisteitäni ynnätään joskus jossain. Joten, on aika kiljahtaa - kato äiti, vanulappuni ovat nyt (aika) kestäviä (mutteivät suinkaan huoltovapaita...)!

---

Kestovanulappujen matkan 1. osa esiteltiin aiemmassa postauksessa