Noniin! Vihdosta viimein yksi viimeaikainen taidonnäytteemme on saatu raportoitua faneillemme tänne blogiin saakka! Erilaisia pikkunäppäriä käsitöitähän meiltä syntyy ihan liukuhihnalta, mutta raportointi tuppaa olemaan vähän laiskaa.
Taustaksi: äiti ja isä rakennuttivat itselleen vastikään upean kesämökin,
johon kuuluu tietysti myös perinteinen rantasauna. Rantasauna on tyylikäs ja
sieltä saa auvot löylyt. Me puuhatriolaiset olemme kuitenkin pettyneinä
seuranneet, kuinka saunan muu varustelutaso on jäänyt täysin lapsenkenkiin
suhteessa komeisiin puitteisiin. Äitienpäivän lähestyessä päätimme ryhtyä
toimeen ja korjata tilanteen!
Ensin hankimme yksissä tuumin löylyyn kauniin löylykiulun ja
siihen sopivan kauhan, valintamme oli suomalaisen KOLOn Kiulu2 ja siihen kuuluva kauha (kts. esim. täältä).
Kaunista ja toimivaa – mutta jonkun muun tekemää ja suunnittelemaa, eli tylsää! Löylynheittovälineiden lisäksi saunan varustelussa on toinenkin haaste. Saunan laude
on l-kirjaimen muotoinen ja lisähaastetta tuo lauteen sisäkulman pyöristys. Saunoessa
hankala tilanne on hoidettu viikkaamalla kaksi keskenään täysin erilaista
laudevaatetta lauteille. Sinne, huolimattomasti taitellun laudevaatekakofonian
alle katoavat lämpökäsitellyt, nikkarin huolella askartelemat lauteet. Ei näin!
Viimeksi mökkireissulla painelinkin urheasti saunalle
mittanauha kourassani ja otin mitat lauteesta. Kotona odotti ystävän
isovanhempien komerosta löytynyt, kierrätystuomion saanut vaaleansinivalkoinen,
kukkakuvioitu pellavapöytäliina. Alun perin se päätyi meille potentiaalisena häissä
(johonkin?) käytettävänä kankaana, mutta nyt hypistelin sitä innoissani –
täydellinen tuleva laudevaate!
Mallikuva ja mitat lauteesta. Haastetta piisaa jos sekä leikkaaminen että mittaaminen tuottavat vaikeuksia! |
Mittojen ottamisen jälkeen päälle pamahti harvinainen toukokuinen
seksihelle, jonka vuoksi ompelutyö toteutettiin viimeistelyä lukuunottamatta ulkona. Kamerassakin on jotain
häikkää, joten antakaa anteeksi yli- ja alivalottuneet sekä epäterävät kuvani (sekä
tässä, aiemmissa, että tulevissa postauksissa…).
Kuva entisestä pöytäliinasta eli tulevasta laudevaatteesta. Oikealla lähikuva uuh-upeasta ruusukuosista. |
Panostuksella ei ollut rajaa, sillä olin tätä projektia
silmällä pitäen hankkinut myös kangasliidun (sekä ratkojan…) jonka muistelin
olevan ihan kätevä apuväline kangasta leikattaessa. Toinen kätevä apuväline olisi
ollut terävät sakset, mutta 90-luvulla hankitut Fiskarsin keittiösakset saivat
nyt kelvata.
Hahmottelin ensin mitat kankaalle uudella liidullani, jonka jälkeen
päätin käyttää verhoilukurssilla oppimaani lakanakangaskikkaa – repimistä. Repimällä
lakanakankaan saa ”leikattua” suoraan ilman temppuilua tylsien saksien kanssa. Hyvä
idea, mutta EI TOIMINUT. Repeämä lähti kiertämään ja kas näin, olin onnistunut
repimään tulevan custom made -laudevaatteen välittömästi leikkaushommien
aluksi. Ihana, äitienpäivään passelisti sopiva vain vähän valmiiksi revennyt laudevaate
tuloillaan…
Vasemmalla detaljikuva teemalla "pieni repeytymä", oikealla valmiiksi leikattu kangas (rajasin kuvasta repeytymän pois "vahingossa"). |
Loppu leikkaustyö suoritettiinkin sitten saksilla hinkuttaen
ja kovasti toivoen, että lopputulos olisi edes jotenkuten suora. Itse tunnistin
lauteen muodon leikatusta kankaasta ja se riitti – jes!
Hankittu kiulusetti oli musta ja musta haluttiin myös laudevaatteesta.
Kaappien pohjalta löytyikin kuin tilattuna kaksi pussia Dylonin mustaa
käsi(e)nvärjäysainetta. Huolellisen ohjeiden lukemisen jälkeen painuin värjäyshommiin
appivanhempien kesäpaikan suihkutilaan. Pääsuunnittelija oli autuaan tietämätön
tämän työvaiheen ilmeisistä katastrofin aineksista ja jäi pihalle nukkumaan, kun
minä värjäsin kangasta sisätiloissa. Tämä on sitä luottamusta, ystävät!
Suihkutilat säästyivät värjäyskatastrofilta, sen sijaan
minulla oli väriä jalkaterissä (on varmaan juhannukseen asti), säärissä
(näyttävä efekti!) sekä hampaissa (koska en tietenkään käyttänyt saksia
väripussien avaamiseen). Vinkkinä kaikille teille jotka avaatte kangasväripusseja
hampaillanne – kannattaa pestä hampaat HETI kun siihen tarjoutuu tilaisuus,
ellette halua esim. värjätä hampaitanne mustaksi ikuisiksi ajoiksi. Onneksi se
oli vaan yksi kulmahammas. Hehe, rommia pullo ja silleen. Väripusseja ei
myöskään kannata heittää roskikseen ennen projektin päätöstä, sillä ohjeiden
lukeminen roskiksesta on aina vähän haastavaa.
Värjäyksen lopputulos oli kuitenkin onnistunut enkä onnistunut
pilaamaan appivanhempien suihkutilaa tai hyvin alkanutta sukulaissuhdetta,
joten värjäysosiosta itselle arvosana ysi puol (hammaskeissistä huolimatta).
Leikattu ja värjätty laudevaate valmiina seuraaviin vaiheisiin. Hempeä ruusukuosi näkyy yhä vienosti värjäyksen alta. Perfect! |
Värjäyksen, pesun ja kuivauksen jälkeen taitoin laudevaatteen
reunat ja harsin ne käsin. Samassa yhteydessä lyhensin vähän repimääni päätyä. Tämän
jälkeen vuorossa oli reunojen kanttaus, jonka alle piilotin lopunkin repeämän.
Myös kanttinauhan ompelu suoritettiin käsin. Mustan puuvillaisen kanttinauhan
olin käynyt ostamassa tätä projektia varten Eurokankaasta. Idea oli, että sisko
ompelisi reunataitoksen ja kanttinauhan vielä koneella kiinni sunnuntai-iltana,
jotta äiti voisi saada lahjansa äitienpäivän iltana, palatessaan reissuiltansa.
Käsityöurakointini idea oli nopeuttaa ilta-aikaan ajoittuvaa ”viimeistelyä”
niin, että homma olisi suoraviivainen eikä ompelukoneen kanssa menisi koko
yötä.
Lähikuvassa taitettu ja harsittu reuna sekä harsittu kanttinauha. So professional! |
Sunnuntai-illan koittaessa käsityöyksikkö oli kuitenkin
helteen nuuduttama ja projekti siirrettiin maanantaille - ja hyvä niin. Siskon raportin mukaan itse ompeluun ei kulunut
juuri aikaa, sen sijaan ompelukoneen säätöjen kanssa oli ”pientä ongelmaa” ja
tekemäni harsinnan poistoon oli mennyt puoli tuntia plus hermot. Kokonaisaika ”viimeistelyyn”
siis 2h, josta vartti ompelua ja 1:45 muuta säätöä. Hehe, peruskäsityöhommia!
Maanantai-iltana äiti sai lahjansa ja oli silmin nähden tyytyväinen.
Kiulusetti oli kuulemma osunut omaankin silmään, mutta sitä ei raaskittu silloin
ostaa koska se oli niin kallis. Ja laudevaatettamme äiti kutsui DESIGNIKSI. Kuulettehan
henkseleidemme paukkuvan, päks päks!!
Jälleen kerran äiti pääsi nauttimaan blogimirkkujen
aikaansaannoksista, tällä kertaa oikein design-tuotteeen muodossa. Kato äiti, teimme ihan ite sulle mittatilauslaudevaatteen, jonka ei pitäisi värjätä pyllyä mustaksi!
Tätä Suomalaista Designiä on pakko tulla sit kattomaan, ja toivottavasti pyllyt pysyy hohtavan valkeina 😂
VastaaPoista"Testiajo" on jo suoritettu ja korviimme ei ole kantautunut, että pylly tai laude olisi mennyt pilalle! Saattaa olla, että kyseessä on kuin onkin täydellinen nappisuoritus!!
Poista