Lupasimme blogimme nohevimmalle lukijalle kilpailupalkkioksi
uutuuttaan hohtavan virkatun saippuapussin. Sellainen valmistui vappuna, säiden oltua ns. juhannusosastoa. Tämä kaunotar syntyi huomattavasti
nopeammin ja kivuttomammin kuin edeltäjänsä, sillä pääsin välttämään muutaman sudenkuopan,
joissa piehtaroin riehakkaasti edellisellä kerralla.
Tämä kohtalaisen onnistunut sudenkuoppien välttely
johdattelikin puuhaduolaisen perimmäisten blogikysymysten äärelle. Että MIKSI
vain joka toinen projekti onnistuu? Räntäsateinen pohdinta tuotti tulosta – ja
nyt syy on selvä. Tässä blogissa tehdään vain PROTOTYYPPEJÄ. Ei ole helppoa
onnistua, kun kyseessä on a) ensiyritys, eli prototyyppi b) emme harrasta suunnitelmia
ja c) osaaminen ja välineet ovat korkeintaan auttavat. No, tällä kertaa
kyseessä oli siis jo TOINEN samankaltainen tuote, suunnitelma oli ajatuksen
tasolla olemassa (”tällä kertaa teen saippuapussin mallia käpristynyt
patalappu”) ja välineetkin olivat tämän blogin mittaluokassa priimaa. Ei siis
mitään sisäkumeja, itse vuoltuja virkkuukoukkuja, rypsiöljyjä tai vessapaperiin
käärittyjä märkiä maaleja - tällä kertaa.
Työ aloitettiin Onnibussin vakaassa kyydissä. Bussin edettyä
Helsingistä Lahteen työ oli edennyt jo aika kivasti ja käpristyneen patalapun
pohja alkoi olla valmis. Tosin, viimeksi muistan ajatelleeni itsevarmasti, että
”ensi kerralla teen sellaisen käpristyneen patalapun mallisen saippuapussin,
niitähän tuli virkattua HELPOSTI jo 8-vuotiaana”. Peukalolihakseni krampattua Mäntsälän
kohdalla tuumasin, että meikäläinen on ollut 8-vuotiaana ihan helvetin kova
mimmi, ja opettaja vielä kovempi. Muistin myös, että ekan kierroksen
jälkeisille kierroksille pitää lisätä reippaasti silmukoita, muuten pussista
tulee ns. pikkusikaripussi jonka reunat lähtevä huimaan käpristykseen aivan
liian aikaisin. Toisekseen, ketjusilmukan virkkaus on paljon helpompaa kuin
tällaisen muka-tasaisen lapun, jossa pitää yrittää poimia jo olemassa olevia
silmukoita ja lisätä väliin randomilla uutta kamaa sikaripussiefektin
välttämiseksi.
 |
| Tilanne Lahdessa. |
Tästä selvittiin ja Hartolan kohdalla olin päässyt
pohjavaiheesta ns. verkkovaiheeseen. Siinäkin tajusin, että verkon koon täytyy
MUUTTUA matkan varrella. Aloitin siis vähän pienemmällä verkolla (joka neljäs
silmukka kiinni edelliseen kerrokseen) ja etenin suurempaan (joka kuudes
silmukka kiinni edelliseen kerrokseen). ”Suunnitelma” toimi aukottomasti ja pussin
korkeuden lähestyessä optimia, tein supistusliikkeen, eli vähensin verkon
silmukkamäärää ensin viiteen ja sitten neljään. Lopuksi tein vielä viime
kerralla itselleni suurta tyydytystä aikaansaaneen ”pujotuskerroksen”, joka ei
ollutkaan tavallinen verkko vaan pieniä ”silmukoita” joista pujotusnaru
ujutetaan. Myös pujotusnarun osalta muistin, että yksinkertainen ketjusilmukkakerros
ei riitä, kaksi sen olla pitää. Pujotus, päiden yhetenvirkkaus – ja TADAA,
valmista tuli!!
 |
| Tilanne Hartolassa. |
Loppuun vielä lyhyt aikamatka menneisyyteeni saippuapussien
parissa. Viimeksi (mitä ihmettä, tästä on jo kolme vuotta?!) hinkkasin pussia tuntitolkulla. Käytin yhtä kauan aikaa
epäonnistuneiden vaiheiden purkamiseen kuin virkkaamiseen ja muistan illan
pimeät ja hikiset hetket virkatessani verkkopussia kaukosäätimen ympärille. Ja
tämä kaikki tietysti sen JÄLKEEN, kun lahja olisi jo pitänyt luovuttaa
päivänsankarille, tämän blogin muusalle, eli äidille. EI TÄLLÄ KERTAA!
Unohtakaa prototyypit, olen valmis sarjatuotantoon!
 |
| Tilanne viikonlopun jälkeen. Onhan se nyt kaunis! |
Siispä, kato äiti, tein uuden saippuapussin joka on ihan
yhtä hieno kuin sinunkin pussisi, mutta valmistui kahdessa päivässä! Ja kato Anna, lahja odottaa ottajaansa - järjestämme kuljetuksen laiturinnokkaan pikavauhtia!
Ja ai niin, heheh, sisko pyysi josko voisin virkata hänelle
samaan syssyyn myös bikinit kun niin hyvin kulkee. Malli olisi tietysti
”käpristyneet patalaput g-string-alaosalla”. Kuka sitä takapuolta jaksaa
virkata, kun ei siitä ole kuin harmia. Jos vauvauintiin lähteekin siskon sijaan
metsuri-jack, kelvannee ”saippuapussi” ihan hyvin miesten mallistoksi, kunhan
muistaa vaan kiristää suuaukon tarpeeksi napakaksi ettei pääse pikinit tippumaan.
Ei muuta kun lahjavinkki korvan taakse ja hommiin ;)!
 |
| Suunnitelma bikineistä on jo valmiina. Haluaako joku muu? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti