Kato äiti, maalasin porraskäytävän!

Nyt saa juhlia! Reilu vuosi sitten aloitettu projekti alkaa nimittäin olla loppusuoralla! Työn alla on ollut hurmaava porrashuoneeni, jonka persikanväriset seinät yhdistettynä lohenpunainen&kameli –portaisiin feat. mustat liukuestetarrat antoivat jokaiselle tulijalle varmasti lähtemättömän ensivaikutelman. Yhdistetään kokonaisuuteen vielä pieni mutta sitäkin täydempi eteinen ja kokonaisuus syöpyy tulijan tajuntaan kuin puoli litraa asetonia. Päästetään lukijat välittömästi piinasta ja tykitetään heti alkuun ennen ja jälkeen kuva. Jukopliuta, tätä päivää en uskonut näkeväni ennen muuttoa

Ennen ja jälkeen!

 Rapun kunnostus aloitettiin raikastamalla seinät. Maalina Tikkurilan ”sponsorin” kautta saatu maalarinvalkoinen täysmatta sisämaali. Parhaimmillaan neljä metriä korkeat seinät yhdistettynä rappusiin haastoivat ”kokeneemmankin” maalarin. Apuun haettiin telarajaaja(?!) sekä nurkkien maalaamiseen tarkoitettu nurkkatela. Myös perustelat piti uusia, sillä edelliset oli kääritty huolellisesti muovipusseihin joihin ne olivat kuivahtaneet. Neljä reissua rautakauppaan ja reilu satanen (riittääköhän edes?) köyhempänä maalaushommiin. Onneksi vanhat jatkovarret olivat sentään yhä käyttökelpoiset (kunhan niitä vähän fiksaili jesarilla).

Itse maalauspuuhat sujuivat kivuttomasti ja kaksi päivää aloituksesta valkopesu oli valmis. Hermoja kiristelivät perinteiset pakolliset hommat, kuten suojapapereiden virittely, listojen piiloon teippailu, seinien pesu (olivat ”aika” likaiset), välineiden hankinta ja huolto sekä riittämättömät tai liian myöhään syödyt eväät.

Maalausmenestyksestä huumaantuneena riuhdoin portaista irti myös liukuestetarrat. Siinä meni 5 minuuttia. Harmi vain, että tarrojen liima jäi kiinni portaisiin, ja sen irrottaminen olikin sitten vähän toisenlainen homma. Puoli litraa puhdasta asetonia ja neljä tuntia huuruista hinkkausta – valmista! Sitten portaiden huolellinen kuuraus maalarin pesunesteellä - ja hanskat tiskiin vuodeksi.

Lohenpunainen&kameli -portaat alkuperäisasussaan ja unohtumattomien asetonipöllyisten hinkkaushetkien jälkeen.

Sitten tapahtui kevään 2016 ihme. Kaivoin esiin puhdistusvälineet, pesin ja hioin portaat (uudestaan, jee!) sekä kaiteen ja ryhdyin pohjamaalaushommiin. Kaiteen osalta täytyy paljastaa, että se piiloon jäänyt ruskea kaistale ei ollutkaan edellisen maalarin huolimattomuutta vaan vuosikymmenien aikana kertynyttä LIKAA. Kaide oli niin p*skainen, että pelkästään sen ansioksi voidaan laittaa talon asukkaiden kohtalaisen hyvä vastustuskyky. Rakkaat kanssaihmiset, muistakaa siis jynssätä kaiteistanne myös se piiloon jäävä puoli – siellä ne rasvaiset nakkisormet nimittäin tekevät tuhojaan!

Ensin koko komeus maalattiin valkoisella liuotinohenteisella tartuntapohjamaalilla. Tämä aivosolut tappava ihanuus piti toteuttaa kahdessa vaiheessa, sillä maalin kuivumisaika oli pitkä ja portaita piti käyttää välissä. ”Kätevä” joka toisen portaan maalaaminen olisi oikeasti kätevää, jos seuraavalla kierroksella voisi käyttää niitä jo maalattuja portaita. Mutta kun ei voinut. Maalaa porras jolla seisot – ja jäljelle jäävä läntti pari porrasta ylempää kurottaen -strategia toimi jotenkuten, mutta työturvallisuudesta ja -ergonomiasta jouduttiin hieman tinkimään.

Pohjamaalaushommia!

Pohjamaalin jälkeen asiat alkoivat edetä vauhdilla. Pintamaaliksi valittiin aiempien hyvin kokemusten perusteella Betolux Aqua, värinä mintunvihreä "Capri". Vaikka listojenpäällisten taiteilu vesiväripensselillä saattoikin hiukan kiristää maalareiden hermoja, valmista tuli nopeasti vaikka kuivumisajan kanssa jouduttiinkin ottamaan pieniä riskejä. (”Moi, tervetuloa. Joo, siis me just maalattiin nää portaat. Ne pitää juosta ylös.”) Aiemmin huolellisesti toteuttamani välihionnat jätettiin tällä kertaa puhtaasta laiskuudesta käytännöllisesti tekemättä. (”Kato juu, ku se on vaan hyvä ettei se oo ihan kiiltävä, niin ei sukat sitte liu-u niin pahasti.”)

Ensin pensselöitiin listat ja kaide (ns. artesaanihommia), vasta sen jälkeen päästiin tositoimiin!

Noniin. Tämä postaus on ollut niin kuolettavan pitkä ja asiallinen, että vain harva lukija pääsee tänne asti. Oli miten oli, nyt hehkutan. Kato äiti, yli vuosi sitten aloitettu porrashuoneen maalausurakka on VIHDOIN saatettu päätökseen! Kunhan eteisen lattiakin saadaan käsiteltyä, alkaa homma olla paketissa. Eli about vuosi vielä…

---



For our international reader. THE project that has already continued for more than a year, has now reached one very important milestone: the staircase has been painted! Yes, seriously. The walls AND the stairs now look (and are!) fresh & clean. Gone are the ugly anti slip stickers and colours that don't even have names because they're so ugly. So – let the slidin’ an’ slippin’ begin – I do LOVE my new mint green stairs – even if the ”hallway” is still tiny, impractical and packed with stuff. And look mama – once again I managed to finish something that I started – BEFORE I move out!