Kato äiti, fiksailin mun takkia!

Alennusmyynnit - mikä ihana tekosyy ostaa vääränkokoisia vaatteita halvalla siinä toivossa, että muokkaan siitä juuri haluamani. Todellisuudessa useat virheostokseni päätyvät pari vuotta kaapissa seisottuaan uffapussiin tai kirppikselle.
Tämä viime vuonna ostettu takki kuitenkin ansaitsi toisen mahdollisuuden, ja ei kai pieni ompelu sitä voi enää pahentaakaan...

Ongelmana oli liian iso koko, joka näkyi hartioiden seudulla ja hihanpituudessa (kaupassa nämä oli ihan vaan pikkuvikoja). Toisen mahdollisuuden puolesta taas puhuivat: viininpunainen väri, isot napit edessä ja klassinen villakangastakin ulkomuoto. Eikun ompelupöydälle!

Hartioissa oleva ylimääräinen tila olisi ongelmallinen ommeltava, joten päätin testata ensin riittäisikö pelkkä nappien siirto lähemmäs pääntietä/kaulaa. Napit irti, napit takaisin kiinni uuteen kohtaan ja katsotaan lopputulos: riittävän hyvä. Sitten superpitkien hihojen kimppuun!

Purin hihoja sivusaumasta ja irrotin koristeet, joita en halunnut enää laittaa takaisin. Sivusauman purkamisen jälkeen ompelin kerran suoralla ompeleella, ennen ylimääräisen kankaan leikkaamista, näin vuori ja päällinen pysyivät hyvin yhdessä seuraavaa vaihetta varten. Seuraavassa vaiheessa sivusauma ommeltiin takaisin kiinni, hiha käännettiin haluttuun pituuteen ja viimeisteltiin ommellen.

Lopputuloksena epäsiisti ompelujälki, mutta ainakin takin voi nyt ottaa käyttöön eli mission accomplished.

Kato äiti, tein ihan ite aletuotteesta käyttötuotteen!