perjantai 8. maaliskuuta 2019

Kato äiti, tein itsestäni pyöräilevän ja hiihtävän maantierosvon!


Edellistalvi (2017-2018) oli ramboilusta pitävän talvipyöräilijän kulta-aikaa. Pakkasta oli pitkään aivan älyttömästi ja lunta vähintäänkin riittävästi sekä hiihtoon että pyöräilyyn. Varpaiden jäätymistä ei voinut estää, mutta naaman paleltumista yritin hillitä vetämällä naaman eteen buffin (tekokuitukankainen tuubi). Toimi ihan hyvin, PAITSI että lämmin hengitysilma nousi nenänviertä ylös ja jäädytti ripset. Ramboilun näkökulmasta ei ongelmaa, mutta suun kohdalta märkä buffi hankaloitti hengittämistä ja oli…hmm…ällöttävä. Viime talvena en vielä ryhtynyt askarteluhommiin, vaikka ratkaisun kehitin jo silloin.
Tilanne helmikuussa 2017 pyörämatkan päätteeksi kun buffissa ei ollut reikää.
Tänä talvena päätin tehdä asialle jotain, kun lähdimme hiihtämään rapsakkaan -17 keliin. Pohjoisessa asuville faneille tiedoksi, että tällainen lämpötila voi helsinkiläisellä pellolla tarkoittaa ”helvetti jäätyy ja naama irtoaa” -tunnelmia.

Buffi alustalla odottamassa toimenpiteitä

Metallinen "rei'itin" kuumenemassa

Suunnitelma A oli kuumentaa jotain metallikappaletta ja tehdä sillä valittuun buffiin reikiä suun kohdalle. Idea oli, että ilma pääsisi läpi, mutta kangas ei purkautuisi kun sitä ei tarvitsisi leikata saksilla. Eipä siis muuta kuin kynttilä päälle, metallinen ”rei’itin” kuumenemaan ja homma tulille. Mikä voisi mennä pieleen? Meni muuten hyvin, mutta metalli ei ilmeisesti kuumennut riittävästi, sillä yhtään reikää ei syntynyt. Syntyi vain sotkua. 
Lopputulos: sotkua, ei reikää.
Suunnitelma B oli saksia reikä suun kohdalle ja polttaa sen jälkeen reunat, jälleen siksi ettei kangas lähtisi purkautumaan. Reikä syntyi (sen sentään osasin!) ja reunojen nopea käräytyskin kynttilän liekin yllä toimi kuin häkä (hehe).

Onnistuneesti leikattu reikä!
Lopputulos…hmm…toimiva, mutta aika pelottava. No, ei muuta kuin uusi tekele päälle ja hiihtämään jonnekin missä ei ole niin kamalasti väkeä, niinku esimerkiksi aurinkoisena lauantaina Paloheinän peltoladulle!

Tositoimissa tämä uusi rosvosektorin naamanlämmitin toimikin ihan kelvollisesti! Kanssahiihtäjät tuijottivat varmaan hiihtotyyliäni, joka on vähän saman tyyppinen kuin Pärmäkosken Kristalla.

Valmis! Ostaisitko häneltä käytetyn auton?
Tai ennemmin: lähtisitkö hänen kanssaan hiihtämään?!

Kato äiti, tein ihan ite ja säästin – ja tuli nii pal tyylikäskin!

4 kommenttia:

  1. Hattulan Hattukeisari8. maaliskuuta 2019 klo 13.17

    Erinomainen innovaatio, joka kaikessa komeudessaan jätti mykistyneeksi. Ehkä eniten tässä työssä säväytti leikkausaukon epäsymmetria ja viimeistelemätön jälki. Mikä upea ja innovatiivinen tapa viestittää visuaalisesti kommunikaation epätäydellisyyttä. Taiteilija on työssään upeasti oivaltanut, että täydelliseen ilmaisuun pyrkivä puhujakin on yhteisen kielen vanki, eikä muotovirheiltä ja väärinymmärryksiltä ole mahdollista välttyä, vaan ne on hyväksyttävä osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Työ ottaakin vahvasti kantaa todeten, että yleistä pahennusta herättäneille julkisille lausunnoille on yhteiskunnassa luotava prosessi, joilla synninpäästö ja tilanteen korjaaminen on mahdollista.

    Pidän myös erityisesti siitä, kuinka brutaalisti ilma-aukko on leikattu juuri kankaan tekstin päälle. Ei pidä erehtyä luulemaan, että teko olisi taiteilijalta sattumanvarainen. Kantaaottava leikkaus upeasti tuo esiin sitä dikotomiaa ja alisteisuutta, joka nyky-yhteiskunnassamme vahvasti vallitsee kirjoitetun ja puhutun verbaliikan välillä. Yhteiskunnallisessa keskustelussa sosiaaliseen mediaan kirjoitettuja tekstejä revitään irti kontekstistaan ja sanojan viesti määritellään uudelleen lukijan oman subjektiivisen tulkintamatriisin kautta. Selvästikin taiteilija on halunnut pakottaa vasten kasvoja sen provosoivan näkökulman työssään, että teksti on aina alisteinen puheelle -- kirjoittajan on saatava sanoa sanottavansa ja sanoman on annettava vapaasti välittyä tekstin lomasta.

    Erinomaista heittäytymistä, rohkeaa ja provokatiivista. Aion ehdottaa tekijälle taiteen valtionpalkintoa sekä vähintään kuuden vuoden täyttä taiteilija-apurahaa. Ten points!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on Hattulan Hattukeisari päässyt asian ytimeen. Niin on hienosti kirjoitettu, että hattu pois!

      Poista
    2. Ja ai niin - hakemus Koneen säätiön suuntaan on (tietysti nyt ja aina) valmisteilla.

      Poista
  2. Hattukeisarin sanoittelu oli ylimääräinen plussa tälle lukijalle :) kiitos siis sekä upealle hiihtomaskitaiteilijalle että kommentoijalle.

    VastaaPoista