Kato äiti, tuunasin siskolle pelisukat!

Lakkopäivän aamuna on hyvä miettiä, miten sitä on itse ollut aktiivinen viime aikoina. Omat urotekoni ajoittuvat ajalle ennen joulua ja sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa. Yhden tekstin kirjoitinkin jo valmiiksi vain huomatakseni, että olin unohtanut ottaa työvaiheista ja lopputuloksesta valokuvia. Täytyy palata tuohon projektiin siis myöhemmin ja raportoida ensin toinen joulun alla urakoitu saavutukseni.

Toinen puuhaduon jäsenistä on vielä nuori ja reipas urheilija. Erityistä urheutta on se, että muuttaa susirajan tuntumaan opiskelemaan ja alkaa siellä pelata jääkiekkoa. Tiukkaa settiä!

Jääkiekkoon liittyy kaiken muun erikoisuuden lisäksi hauska 70-lukulainen tapa käyttää polvisuojien päällä kankaisia sukkia, joita siskoltani ei oikein tahtonut löytyä. Uudet pelisukat olikin sitten kirjattu Korvatunturille lähetettyyn whatsapp-viestiin, josta ne bongasin.

Sukkien etsintä oli varsinaista työllisen aktivointia sekin ja tiivistän sen kiihkeät vaiheet tässä kuuteen pääkohtaan:

1. Käy kaupassa jossa luulet niitä olevan, älä kysy apua, älä löydä sukkia.

2. Käy toisessa kaupassa, jossa sinut neuvotaan ensimmäiseen kauppaan, koska ”siellä pitäisi olla”. 

3. Soita kauppaan nro. 1 ja varmista, että siellä on sukkia – ja onhan siellä!

4. Hae sukat

5. Avaa paketti kotona ja huomaa, että siellä on vain YKSI SUKKA.

6. Palaa kauppaan, vaihda paketti kahden sukan pakkaukseen.

Ja sitten hommiin. Tässä vaiheessa kello oli tietysti 21, kaikki lahjat paketoimatta ja sukkien pitäisi olla aamulla valmiina. Nyt oli tehtävä kerrasta timanttia, ja sehän onnistuu!

Design oli jo valmiiksi mietitty – simppeli nimikirjailu HEPA, molempiin sukkiin. Ajan puutteen vuoksi tein luovan ratkaisun ja jaoin nimen kahtia, jolloin molempiin sukkiin tuli yksi tavu. Kirjailuun käytin aikanaan virkattua saippuapussia varten ostettua puuvillalankaa, jossa oli hyvä väri, paksuus ja kesto tähän hommaan. Bonusta olisi ollut liitu, jolla sukkaan olisi voinut tehdä hahmotelmat kirjaimista. Mutta ei ollut, joten pyrin tarkkaan pistotyöskentelyyn.

Tarkka pistotyö in the making.

Ja TADAA – valmis työ näytti ihan hienolta! Tekstit ovat toki vähän kiemurassa, mutta epäilen että nämä taidonnäytteeni eivät edes näy pelihousujen alta. Ehkä omistajansa kuitenkin tunnistaa sukkansa helpommin jos ne vaikka eksyvät naapurin pelikassiin.

Sukat valmiina tositoimiin.

Meiltä on lähdössä fanilauma katsomaan jääkiekkomatsia Lappeenrantaan helmikuussa, joten ehkäpä näen sukat siellä tositoimissa. Se on vähintään yhtä jännittävää kuin se, että kumpi voittaa, tarjoileeko sisko TAAS tassua maalin edessä ja miten ne onnettomat jääkiekkoilijat pysyvät meidän vikkeläjalan perässä.

Lähikuva taidokkaasta kirjailutyöstä.

Sukkien toiminnallisuudesta ei siis ole tietoa, mutta itse olen tyytyväinen. Kato äiti, tein Hepalle omat pelisukat joita pelikaverit eivät voi (halua?) nyysiä!

Ai niin. Viimeistelin homman paketoimalla Hepan pakettiin pitkähihaisen aluspaidan ja antamalla nämä sukat vahingossa puolisolleni. Hehe. Molemmat olivat vähän yllättyneitä! Hups!