Kato äiti, hatusta on valaisimeksi!

Äiti oli kultaisella 70-luvulla päässyt kosmopoliittien isovanhempiensa kanssa reissulle Kiinaan. Tuolta matkalta muistoksi oli ostettu perinteinen hattu, jota paikalliset käyttivät riisiviljelmillä. Vuosikymmenet hattu toimitti koriste-esineen virkaa ja sen jälkeen pölyttyi kaapissa. Äiti halusi muistoesineen kuitenkin jälleen näkösälle ja koska tiimimme oli onnistuneesti jo kerran faceliftannut uutta saunaa, tuli meille jälleen pyyntö toteuttaa pieni askartelutoimeksianto, samaan kohteeseen. No thoudellakin ja aina valmiina!!

Käytännössä äiti halusi tästä hatusta lampunvarjostimen saunan pukuhuoneeseen, jonka skandinaaviseen beach-henkeen tuo itämainen ihmetys sopikin yllättävän hyvin. Tekninen toteutus suunniteltiin huolella ja toteutettiin vielä huolellisemmin. 

Homma käynnistettiin Clas Ohlsonilla, josta hankittiin kangaspäällysteinen johto, jossa on valmiina posliininen lampunkanta (vähän huijausta!), sekä sopiva valaisinpistoke. Ideana oli pujottaa johto nipukan läpi, lyhentää oikeaan mittaansa ja tadaa – valmista!

Lähikuvassa projektin varsinainen käsityöosuus.

Hatun nipukka oli kuitenkin tiiviistä punosta, sen läpi ei pujotettu yhtään mitään. Näin ollen nipukka valeltiin huolellisesti ja raaka-ainetta säästelemättä liimalla. Liiman kuivuttua nipukan kärkeen porattiin johdon mentävä reikä – ja valmista tuli! Lopulta johtoa piti vielä lyhentää, mutta se toteutettiin vasta kohteessa, sillä puuhaduolla ei ollut varmaa tietoa siitä, mille korkeudelle lamppu haluttiin. Polttimoksi äiti hankki led-koristevalon, sillä kirkkaampi valo tällaisissa varjostimissa ei oikein toimi vaan häikääsöö, kuten Mare, ystäväni Pohjanmaalta, sanoisi.

Sopii kuin nyrkki silmään!

Lopputuloksesta tuli oikein hieno! Haluammekin tällä(kin!) postauksella rohkaista kaikkia tuunaamaan kattovalaisimia - elleivät lukijamme sitten ole varoissaan ja osta ns. oikeasti hienoa valaisinta jostain dissain-liikkeestä. Kato äiti, sait tällä kertaa joululahjaksi jotain mieluisaa – ja valmista oli jo jouluna (paitsi tietysti se johdon lyhennys...).

Jälkisanat: Yksi asia jäi mietityttämään. On eittämättä niin, ettei valkonaaman sovi tepastella Helsingissä (tai missään muuallakaan) riisinviljelijän hattu päässä, oli se ostettu sitten vuonna 1973 tai 2013. Mutta sopiiko siitä tehdä lampunvarjostin? Jos ei, niin mites sitten suu ja hattu pannaan? Takaisin kaappiin? Sytykkeiksi? Hankala juttu.

Kato äiti, korjasin pelihanskat!

Hyvää blogivuotta 2019!

Vuosi onkin hyvä polkaista käyntiin kerrankin ajankohtaisella talviurheilu postauksella. Ja ei, nyt ei tuunata pulkkaa, vaan RINGETTEHANSKOJA! Kuulemma soveltuvat myös vähemmän tunnettuihin jäälajeihin, kuten jääkiekkoon.. 

Tämäkin tuunaustarve tipahti bloggarin syliin pakon sanelemana. Tilanne eräiden treenien jälkeen oli nimittäin tämä: 

Huonojen hanskojen takia sormesta lähti nahka.

Kuvasta voikin ehkä päätellä, että hanskojen kohdalla tuohon kohtaan oli huomaamatta muodostunut ihan mukavan kokoinen reikä. Hupsis! Alla olevassa kuvassa reikien esittelyä, kuvassa ei pitäisi siis näkyä yhtään sormea tai ihoa. 

Rikkinäisen hanskan lähtötilanne. Peukalo on korjattu mustalla erkalla.

Koska hanska on nahkaa, sen korjaaminen piti tehdä käsipelillä ja tietysti itse! En ole viime aikoina kuluttanut aikaani kangaskaupassa, joten vanhat, lähes nahkaiset, tilkut saivat kelvata. Leikkasin tilkun muotoonsa kaksinkerroin, jolloin sekä ulko- että sisäpuolelle tuli pehmeä mokka. Ajattelin kaksinkertaisen kankaan myös kestävän paremmin kulutusta! 

Sivuhuomautus: Kangas on alunperin hankittu erästä surullisenkuuluisaa hapsupaitaa varten...

Pienen taistelun jälkeen tilkku oli paikallaan! Varoituksena tosiaan, että nahan ja paksun kankaan läpi ompelu käsin on todella työlästä, verrattavissa esimerksi haalarimerkkien ompeluun.

Vaihe 1: Kangaspalan mitoitus & leikkaus. Vaihe 2: Ompelu paikalleen.

En ymmärrä miksi ihmiset maksavat suutarilla maltaita näistä? TÄSTÄHÄN TULI AIVAN ERINOMAINEN!

Valmis sormen paikka. 

Ikään kuin onnistunut käsityö ei olisi tarpeeksi, niin luvassa HARVINAISTA HERKKUA nimittäin kuva ”Miltä hanska näyttää n. 6kk käytön jälkeen?”. Samalla tuli paljastettua, että luova prosessi tekemisestä postaukseen on kestänyt vain puoli vuotta, hehheh.

Ennen                                                                                           6kk käytön jälkeen

Kato äiti, korjasin mun pelihanskat!

Lisäys: Ensimmäinen ja kriittisin sormeen tehty paikka kesti niin hyvin, että tein samalla kaavalla myös kämmenen paikan!


Katso myös: 
Kato äiti, yllätysvärjäsin mun pelikamat!

Kato äiti, fiksasin sykevyöni toimintakuntoon!

Uuh, nyt lienee syytä aloittaa pahoitteluilla. Blogimirkut ovat olleet niin puuhakkaina IRL, että blogihommat ovat jääneet ihan   retuperälle. Projekteja TIETYSTI valmistuu liukuhihalta, joista viimeisimmät ”kato äiti, minustakin tuli äiti!” ja ”kato äiti, blogitiimi hankki bloggarille timanttisen graduntekopaikan”. No, selittelyt sikseen ja pientä puuhastelua kehiin!

Tämä ”tuunaus” on oikeastaan korjaus, jolla tehtiin käyttökelpoiseksi ihan hyvä sykemittari, jonka sykevyön pukemiseen kului aivan tarpeettoman kauan aikaa. Oli nimittäin päässyt käymään niin, että sporttimimmi oli hiffannut, että näitä uusia (2010-luvun) sykevöitä voi pestä pesukoneessa. Muka. Oikeasti kiinnitykseen käytettävä lenksu rispaantui pesussa ja kun homma oli lähtenyt purkautumaan, ei loppua näkynyt. Sykevyön virittely olikin aina pitkä urakka ja lopputulos piti heikosti. Kun samaan aikaan ”päällä” oli raskauden viimeinen kolmannes, oli vyö kerrankin oikeasti tarpeellinen ja jumppaajalla ihan oikea syy kiinnittää huomiota siihen, etteivät sykkeet lähteneet ihan laukalle. 

Lähtötilanne

Tämä fiksaus eteni nopeasti. Vanha rispaantunut lenksukka leikattiin pois. Firman nimen esittelyyn tarkoitettu lärpäke muotoiltiin sellaiseksi, että se sopi hyvin koukkuun ja lopulta ommeltiin yhteen lenkiksi. Toimi kuin junan vessa!! 

"Muotoilu"

Ompelu

Junan vessa!

Tätä vyötä ehdittiin käyttää tasan kerran erinomaisella menestyksellä, jonka jälkeen seuraava treeni vedettiinkin naistenklinikalla. Tuon päivän jälkeen sykkeitä on nostattanut lähinnä itkuhälyttimen merkkiäänestä starttaava porrasjuoksu. Siinä treenissä ei muuten sykkeitä mittailla vaan vedetään koko ajan täysillä!

Elikkäs: kato äiti, fiksasin sykevyöni valmiiksi tulevia urheilusuorituksia varten! Ja juu, olihan tämä nyt aika nopea sutaisu, mutta OIKEASTI ja käytännössä tämä on kuitenkin kelpo fiksi, mikäli jollekin on käynyt sama. Ja Polarille terveisiä, että mikä designed in Finland laatutuote tämä oikein on olevinaan, skarpatkaa!!

Kato äiti, eteinen on kohta ihan liiankin hieno!

Kun näköpiirissä ei ole yhtään joulua, syntymäpäivää tai muuta hyvää syytä näperrellä aina yhtä toivottuja ja palvottuja tee-se-itse -henkisiä lahjoja, voi aikaansa käyttää kotikortteerin puunaukseen. Boheemisti rempallaan oleva asunto onkin ikuinen inspiraation lähde ja aikasyöppö. Yksi ikuisuusprojekti on pistämättömän ensivaikutelman antava ”eteinen”, jossa kaksi neliötä tilaa yhdistyy 30 takkiin, 25 kenkäpariin, kahteen sisäänpäin aukeavaan oveen ja puuta jäljittelevään muovimattoon. Täydellistä, eikö?!

Kaaviokuva haastavasta kohteesta

Tätä ihanaa sisustushaastetta on tässä blogissa ratkottu jo useampaan kertaan. Kaikki eteisen tuunaukseen liittyvät postaukset on linkitetty tämän jutun loppuun. Varsinaiset herkkupalat – eli ne parhaat kuvat – on kuitenkin koottu jo tähän postaukseen.

Eteinen ensimmäisen upgraden jälkeen - vasemmalla näkyvissä säilytyskorit jotka tekevät tilasta niin paljon kauniimman ja toimivamman. Hehe!

Eteisen toiminnallisuuden parantaminen alkoi vuoden 2015 huhtikuussa, jolloin lisäsin eteisen säilytystilaa ripustamalla seinälle (shampoo)koreja ratkomaan lapasten ja pipojen säilytyspulmia. Ihan hyvä alku! Seuraavassa vaiheessa korit kiinnitettiin seinään niin että ne eivät putoa ihan joka käänteessä (kätevä ominaisuus!) ja lisäksi niiden ulkonäköä kohennettiin yhdenmukaistamalla väritys. Ei huano! Tässä välissä myös eteisen ja rapun seinät sekä naulakko oli saatu maalattua uudelleen valkoiseksi, joka lisäsi eteisen raikkautta ja tilan tunnetta vähintään 15 %.

Seuraavaksi siirryttiin näpertelystä kiinteät muutostyöt -osastolle. Työn alle otettiin kenkäteline, jonka materiaaliksi valikoitui alakerran eurolla ostama vähän käytetty tammipaneeli. (Pakko hehkuttaa, että on muuten aikamoinen materiaali tuo tammipaneeli, jota on käytetty mm. allaskaappiin, sohvapöytään, vaatekaappiin ja nyt tähän kenkätelineeseen. Jos siis kuulet, että joku on nakkaamassa tammipaneeliaan roskalavalle, pistä tämä timanttinen materiaali talteen!! En keksi kohteita joissa sitä ei voisi käyttää.) Kenkäteline helpotti eteisen kaaosta – mutta loi myös uuden mahdollisuuden säilyttää vielä kymmentä kenkäparia lisää eteisessä…

Lähtötilanne vasemmalla ja uusi kenkäteline oikealla! Samalla lähikuvaan on päässyt upea puujäljitelmäkuvioitu muovimatto.

Eteisen kohennusprojektin suurin ponnistus oli eittämättä rappusten maalaus. Kuten aina tosielämässä, ja toisin kuin kuvitelmissani, maalaus ei suinkaan ollut se haastavin osuus vaan tunnit kuluivat asetonihöyryissä rappusten liimajälkiä hinkatessa sekä pohjustustöissä, jotka tehtiin varmuudeksi muutamaan kertaan koska maalaushommiin ei d"yllättäen" ryhdyttykään ihan heti. Lopputulos oli kuitenkin ilmiömäinen, kun vanha rusehtavaan taittava lohenpunainen sai väistyä riehakkaan mintun tieltä. AVOT!

Portaikon vanha ja uusi look. Eteinen ei jostain syystä ole päässyt kuvaan (?!).

Nyt kun säilytystilaa oli kasvatettu ja seinät ja portaat olivat saaneet uuden maalipinnan, oli aika siirtyä tähtiluokituksen parantamiseen. Muovimatto on kestävyysominaisuuksiltaan ihan kätevä eteisessä, mutta koivuparkettia jäljittelevä kuosi ei saanut sydäntäni laulamaan. Haaveissa oli riehakas, ehkä keltainen, pinkki tai joku muu villi tai kuosillinen kokolattiamatto. Nämä haaveet takaraivossa suuntasimme Bauhausiin, jonne rakkaat ringetteystäväni olivat antaneet muhkean lahjakortin häiden kunniaksi. Todellisuus oli kuitenkin karu – onko todella niin, että ihmisten eteisissä on vain ruskean ja harmaan sävyisiä mattoja?! Ilmeisesti, ja sellaiseen oli meidänkin tyytyminen. Väriksi valittiin talon muuhun ruskeaan istuva keskiruskea matto, ja kuten myyjä sitä kuvaili, ”halpa matto”, jonka kaveriksi suositeltiin mattotarraa jolla matto pysyy kiinni alustassaan – mutta myös irtoaa siitä haluttaessa. 

Itse asennus oli perussettiä. Muovisen puujäljitelmämaton alla oli vanha linoleum, jonka alta paljastuu lautalattia. Puujäljitelmä sai lähteä ja se sai uuden elämän askartelualustana paikallisen FB-ryhmän kautta. Linoleum jätettiin varmuudeksi alle, sillä lautalattian tarpeeton marinointi loskalla ja kuralla ei vaikuttanut tarpeelliselta.

Lähtötilanne vasemmalla. Oikealla muovimatto (päällimäinen kerros) poistettu, linoelum näkysällä ja käynnissä puhdistusoperaatio. Löytyi muutama sata grammaa hiekkaa!

Uusi matto oli valmiiksi jo melkein oikean kokoinen ja se silvottiin istumaan eteisen lattian nököihin matto- ja askarteluveisten avulla. Pääsuunnittelija lisäsi uuden kokolattiamaton pohjaan vielä mattoteipit, joilla se pysyy varmasti paikallaan myös imuroinnin ja muiden koettelemusten aikana. Harmillisesti kuvat jännittävästä teippausvaiheesta jäivät ottamatta blogimirkun suunnistettua yläkertaan leikkimään dinosauruksilla. 

Yksityiskohta joka vaati huomiota ja mattoveistä.

Lopputulos on mahtava. On hienoa tepsutella eteisen kokolattiamatolla, joka imaisee pienet kivet ja pölyn ja tuntuu mukavalta jalan alla. Myös eteisen levottomuus väheni kun lattiasta hävisi kuosi. Lopuksi viimeistelin komeuden vielä vaihtamalla talokaupan mukana tulleen eteisen lampun vähän kepeämpään ja vähemmän pölyiseen valaisimeen, joka oli päätynyt käyttämättömäksi yläkerran lamppuruletin seurauksena. Glorian koti ei saapunut kuvaamaan kierrätyskeskuksesta hankkimiani lapaskoreja, mutta entäpä nyt? Jos ei niitä nyt pikapikaa ala näkyä, voimme todeta ettei niille mikään riitä ja että eivät ne olisi olleet tervetulleitakaan.

 

Tättärää!! Onhan se nyt hieno. Siis todellakin aivan upea.

Loppuun vielä itsetyytyväisyyttä uhkuva voitonhuuto – kato äiti, eteisen tuunaus sai jatkoa ja siitä tulee vielä lopulta ihan TODELLA hieno ja toimiva!!

---

Kaikki eteispostaukset järjestyksessä (vanhin ensin)

1)     Kato äiti, tein vaatesäilytysratkaisun eteiseen!

2)     Kato äiti, nostin säilytysratkaisuni uudelle tasolle!

3)     Kato äiti, tein kenkätelineen!

4)     Kato äiti, maalasin porraskäytävän!