Kato äiti, eteinen on kohta ihan liiankin hieno!

Kun näköpiirissä ei ole yhtään joulua, syntymäpäivää tai muuta hyvää syytä näperrellä aina yhtä toivottuja ja palvottuja tee-se-itse -henkisiä lahjoja, voi aikaansa käyttää kotikortteerin puunaukseen. Boheemisti rempallaan oleva asunto onkin ikuinen inspiraation lähde ja aikasyöppö. Yksi ikuisuusprojekti on pistämättömän ensivaikutelman antava ”eteinen”, jossa kaksi neliötä tilaa yhdistyy 30 takkiin, 25 kenkäpariin, kahteen sisäänpäin aukeavaan oveen ja puuta jäljittelevään muovimattoon. Täydellistä, eikö?!

Kaaviokuva haastavasta kohteesta

Tätä ihanaa sisustushaastetta on tässä blogissa ratkottu jo useampaan kertaan. Kaikki eteisen tuunaukseen liittyvät postaukset on linkitetty tämän jutun loppuun. Varsinaiset herkkupalat – eli ne parhaat kuvat – on kuitenkin koottu jo tähän postaukseen.

Eteinen ensimmäisen upgraden jälkeen - vasemmalla näkyvissä säilytyskorit jotka tekevät tilasta niin paljon kauniimman ja toimivamman. Hehe!

Eteisen toiminnallisuuden parantaminen alkoi vuoden 2015 huhtikuussa, jolloin lisäsin eteisen säilytystilaa ripustamalla seinälle (shampoo)koreja ratkomaan lapasten ja pipojen säilytyspulmia. Ihan hyvä alku! Seuraavassa vaiheessa korit kiinnitettiin seinään niin että ne eivät putoa ihan joka käänteessä (kätevä ominaisuus!) ja lisäksi niiden ulkonäköä kohennettiin yhdenmukaistamalla väritys. Ei huano! Tässä välissä myös eteisen ja rapun seinät sekä naulakko oli saatu maalattua uudelleen valkoiseksi, joka lisäsi eteisen raikkautta ja tilan tunnetta vähintään 15 %.

Seuraavaksi siirryttiin näpertelystä kiinteät muutostyöt -osastolle. Työn alle otettiin kenkäteline, jonka materiaaliksi valikoitui alakerran eurolla ostama vähän käytetty tammipaneeli. (Pakko hehkuttaa, että on muuten aikamoinen materiaali tuo tammipaneeli, jota on käytetty mm. allaskaappiin, sohvapöytään, vaatekaappiin ja nyt tähän kenkätelineeseen. Jos siis kuulet, että joku on nakkaamassa tammipaneeliaan roskalavalle, pistä tämä timanttinen materiaali talteen!! En keksi kohteita joissa sitä ei voisi käyttää.) Kenkäteline helpotti eteisen kaaosta – mutta loi myös uuden mahdollisuuden säilyttää vielä kymmentä kenkäparia lisää eteisessä…

Lähtötilanne vasemmalla ja uusi kenkäteline oikealla! Samalla lähikuvaan on päässyt upea puujäljitelmäkuvioitu muovimatto.

Eteisen kohennusprojektin suurin ponnistus oli eittämättä rappusten maalaus. Kuten aina tosielämässä, ja toisin kuin kuvitelmissani, maalaus ei suinkaan ollut se haastavin osuus vaan tunnit kuluivat asetonihöyryissä rappusten liimajälkiä hinkatessa sekä pohjustustöissä, jotka tehtiin varmuudeksi muutamaan kertaan koska maalaushommiin ei d"yllättäen" ryhdyttykään ihan heti. Lopputulos oli kuitenkin ilmiömäinen, kun vanha rusehtavaan taittava lohenpunainen sai väistyä riehakkaan mintun tieltä. AVOT!

Portaikon vanha ja uusi look. Eteinen ei jostain syystä ole päässyt kuvaan (?!).

Nyt kun säilytystilaa oli kasvatettu ja seinät ja portaat olivat saaneet uuden maalipinnan, oli aika siirtyä tähtiluokituksen parantamiseen. Muovimatto on kestävyysominaisuuksiltaan ihan kätevä eteisessä, mutta koivuparkettia jäljittelevä kuosi ei saanut sydäntäni laulamaan. Haaveissa oli riehakas, ehkä keltainen, pinkki tai joku muu villi tai kuosillinen kokolattiamatto. Nämä haaveet takaraivossa suuntasimme Bauhausiin, jonne rakkaat ringetteystäväni olivat antaneet muhkean lahjakortin häiden kunniaksi. Todellisuus oli kuitenkin karu – onko todella niin, että ihmisten eteisissä on vain ruskean ja harmaan sävyisiä mattoja?! Ilmeisesti, ja sellaiseen oli meidänkin tyytyminen. Väriksi valittiin talon muuhun ruskeaan istuva keskiruskea matto, ja kuten myyjä sitä kuvaili, ”halpa matto”, jonka kaveriksi suositeltiin mattotarraa jolla matto pysyy kiinni alustassaan – mutta myös irtoaa siitä haluttaessa. 

Itse asennus oli perussettiä. Muovisen puujäljitelmämaton alla oli vanha linoleum, jonka alta paljastuu lautalattia. Puujäljitelmä sai lähteä ja se sai uuden elämän askartelualustana paikallisen FB-ryhmän kautta. Linoleum jätettiin varmuudeksi alle, sillä lautalattian tarpeeton marinointi loskalla ja kuralla ei vaikuttanut tarpeelliselta.

Lähtötilanne vasemmalla. Oikealla muovimatto (päällimäinen kerros) poistettu, linoelum näkysällä ja käynnissä puhdistusoperaatio. Löytyi muutama sata grammaa hiekkaa!

Uusi matto oli valmiiksi jo melkein oikean kokoinen ja se silvottiin istumaan eteisen lattian nököihin matto- ja askarteluveisten avulla. Pääsuunnittelija lisäsi uuden kokolattiamaton pohjaan vielä mattoteipit, joilla se pysyy varmasti paikallaan myös imuroinnin ja muiden koettelemusten aikana. Harmillisesti kuvat jännittävästä teippausvaiheesta jäivät ottamatta blogimirkun suunnistettua yläkertaan leikkimään dinosauruksilla. 

Yksityiskohta joka vaati huomiota ja mattoveistä.

Lopputulos on mahtava. On hienoa tepsutella eteisen kokolattiamatolla, joka imaisee pienet kivet ja pölyn ja tuntuu mukavalta jalan alla. Myös eteisen levottomuus väheni kun lattiasta hävisi kuosi. Lopuksi viimeistelin komeuden vielä vaihtamalla talokaupan mukana tulleen eteisen lampun vähän kepeämpään ja vähemmän pölyiseen valaisimeen, joka oli päätynyt käyttämättömäksi yläkerran lamppuruletin seurauksena. Glorian koti ei saapunut kuvaamaan kierrätyskeskuksesta hankkimiani lapaskoreja, mutta entäpä nyt? Jos ei niitä nyt pikapikaa ala näkyä, voimme todeta ettei niille mikään riitä ja että eivät ne olisi olleet tervetulleitakaan.

 

Tättärää!! Onhan se nyt hieno. Siis todellakin aivan upea.

Loppuun vielä itsetyytyväisyyttä uhkuva voitonhuuto – kato äiti, eteisen tuunaus sai jatkoa ja siitä tulee vielä lopulta ihan TODELLA hieno ja toimiva!!

---

Kaikki eteispostaukset järjestyksessä (vanhin ensin)

1)     Kato äiti, tein vaatesäilytysratkaisun eteiseen!

2)     Kato äiti, nostin säilytysratkaisuni uudelle tasolle!

3)     Kato äiti, tein kenkätelineen!

4)     Kato äiti, maalasin porraskäytävän!

Kato äiti, tuunasin koko perheelle sieniveitset!

Tämä briljantti joululahjaidea muhi mielessäni jo jonkin aikaa sitten (eli siis loppuvuodesta 2016...), mutta silloin en löytänyt lahjan peruselementtiä – eli maailman parasta sieniveistä – mistään. Enpä tietenkään, kun juoksin jossain hemmetin kokkipuodeissa ja Stokkalla. Laittakaapa siis korvan taakse, että näissä hommissa kannattaa AINA mennä ensiksi Etolaan! Ja jos lahjaidea muhi pitkään, myös tämä postaus on muhinut "muutaman kuukauden" ja päätinkin tästä syystä säästää sen suosiolla sienikauden alkuun. Tosin käristyskupoli ja onnettomat sateet ovat tehneet sienisadosta ainakin meikäläisen sienimestojen osalta surkean. Joululahjavinkkinä idea on silti pistämätön - kukapa tietää vaikka ensi kesänä (tai vaikka tulevina viikkoina!) sataisi ennätyspaljon!

Joululahjaideani oli nimikoidut sieniveitset. Sieniveitsistä on meillä ollut viime aikoina pulaa, sillä sienisaaliit ovat olleet ihan poikkeuksellisen mahtavat, tai ainakin metsissä on tykätty kävellä korin kanssa edelliskesinä kun kelit eivät ole suosineet auringonpalvontaa. Teininä tämän samaisen sieniveitsimallin harjaa käytettiin onnistuneesti myös hiustenvärjäykseen. (Huom! Siinä hommassa värjäytyy myös sieniveitsen harja, lopullisesti!) Todellinen monitoimiveitsi, siis!

Dremel ja iskemätön sieniveitsi valmiina tositoimiin.

Pienestä testirundista oppineena käytin nimikointiin kaivertimen mukana tullutta sapluunaa. Sapluunan avulla kirjailin nimet ensin lyijärillä veitsiin. Sen jälkeen alkoi hienomotoriikaltaan rajoittuneen askartelijan vaikein osuus, kaiverrus. Koska suoran viivan kaiverrus oli todistusaineiston valossa lyijäriviivoista huolimatta täysi mahdottomuus eikä sabluunan läpi voinut kaivertaa, kikkana oli tehdä pelkkiä pystyviivoja tai vaihtoetoisesti pitää käsi koko ajan samassa asennossa ja kääntää veistä. Ts. en edes yrittänyt vetää vaakaviivoja vaan käänsin vain veistä sen verran, että sain aina tehdä samanlaisen viivan, ylhäältä alas. Pyöreät kirjaimet olivat tietysti helvetillinen haaste, mutta kuten kuvasta näkyy, niistäkin selvittiin.

Lopputulos oli huumaavan hieno. Osaan veitsistä sain tekstit jopa samoin päin molemmille puolille, mikä oli tietysti huikea suoritus. Onnistumisen huumassa Pääsuunnitelijan lahjaveitseen tuli toiselle puolelle vapaalla kädellä piirretty kuva, joka viimeistään palauttaa veitsen oikealle omistajalleen.

Harmillisesti lahjojen saajat eivät kommentoineet taidonnäytteitäni millään tavalla (?!?!). Ehkä ihastuneita huudahduksia päästään kuulemaan tositoimissa syksymmällä, kun sienestyssesonki pyörähtää taas käyntiin?

Ja kato äiti, nyt muillakin perheenjäsenillä on sieniveitset, ettei aina tarvitse sinun veitsiäsi lainata ja hukata!