Kato äiti, tuunasin koko perheelle sieniveitset!

Tämä briljantti joululahjaidea muhi mielessäni jo jonkin aikaa sitten (eli siis loppuvuodesta 2016...), mutta silloin en löytänyt lahjan peruselementtiä – eli maailman parasta sieniveistä – mistään. Enpä tietenkään, kun juoksin jossain hemmetin kokkipuodeissa ja Stokkalla. Laittakaapa siis korvan taakse, että näissä hommissa kannattaa AINA mennä ensiksi Etolaan! Ja jos lahjaidea muhi pitkään, myös tämä postaus on muhinut "muutaman kuukauden" ja päätinkin tästä syystä säästää sen suosiolla sienikauden alkuun. Tosin käristyskupoli ja onnettomat sateet ovat tehneet sienisadosta ainakin meikäläisen sienimestojen osalta surkean. Joululahjavinkkinä idea on silti pistämätön - kukapa tietää vaikka ensi kesänä (tai vaikka tulevina viikkoina!) sataisi ennätyspaljon!

Joululahjaideani oli nimikoidut sieniveitset. Sieniveitsistä on meillä ollut viime aikoina pulaa, sillä sienisaaliit ovat olleet ihan poikkeuksellisen mahtavat, tai ainakin metsissä on tykätty kävellä korin kanssa edelliskesinä kun kelit eivät ole suosineet auringonpalvontaa. Teininä tämän samaisen sieniveitsimallin harjaa käytettiin onnistuneesti myös hiustenvärjäykseen. (Huom! Siinä hommassa värjäytyy myös sieniveitsen harja, lopullisesti!) Todellinen monitoimiveitsi, siis!

Dremel ja iskemätön sieniveitsi valmiina tositoimiin.

Pienestä testirundista oppineena käytin nimikointiin kaivertimen mukana tullutta sapluunaa. Sapluunan avulla kirjailin nimet ensin lyijärillä veitsiin. Sen jälkeen alkoi hienomotoriikaltaan rajoittuneen askartelijan vaikein osuus, kaiverrus. Koska suoran viivan kaiverrus oli todistusaineiston valossa lyijäriviivoista huolimatta täysi mahdottomuus eikä sabluunan läpi voinut kaivertaa, kikkana oli tehdä pelkkiä pystyviivoja tai vaihtoetoisesti pitää käsi koko ajan samassa asennossa ja kääntää veistä. Ts. en edes yrittänyt vetää vaakaviivoja vaan käänsin vain veistä sen verran, että sain aina tehdä samanlaisen viivan, ylhäältä alas. Pyöreät kirjaimet olivat tietysti helvetillinen haaste, mutta kuten kuvasta näkyy, niistäkin selvittiin.

Lopputulos oli huumaavan hieno. Osaan veitsistä sain tekstit jopa samoin päin molemmille puolille, mikä oli tietysti huikea suoritus. Onnistumisen huumassa Pääsuunnitelijan lahjaveitseen tuli toiselle puolelle vapaalla kädellä piirretty kuva, joka viimeistään palauttaa veitsen oikealle omistajalleen.

Harmillisesti lahjojen saajat eivät kommentoineet taidonnäytteitäni millään tavalla (?!?!). Ehkä ihastuneita huudahduksia päästään kuulemaan tositoimissa syksymmällä, kun sienestyssesonki pyörähtää taas käyntiin?

Ja kato äiti, nyt muillakin perheenjäsenillä on sieniveitset, ettei aina tarvitse sinun veitsiäsi lainata ja hukata!