Kato äiti, testasin heijastinsprayta!

Sain pääsuunnittelijalta adventtilahjaksi(!) törpön heijastinsprayta. Olin haaveillut heijastavasta pyöräkypärästä – sellainen sopisi hyvin itse tuunatun kommandopipon ja nyhtörukkasten kanssa pimeässä ja kylmässä pyöräilyyn. Yllättäen spray olikin läpinäkyvää, eli periaatteessa sillä voisi maalata IHAN MITÄ TAHANSA. Päätin testata sitä pyöräilykypärään ja pyörääni. Pyöräilykypärä – vanha, ruma, halpa = hyvä kohde spraytestailuun. Pyörä – uusi, siisti, kallis = huono kohde spraytestailuun. Odotin viikkoja ettei pyörä olisi märkä tai jäässä, että pääsisin vihdoin maalaushommiin.

Spraypurkin kyljessä ehdotetaan maalattavaksi polkupyörää - no mikä jottei!!

Tunnelmat heti maalaamisen jälkeen: ”olikohan tämä spray nyt ihan varmasti läpinäkyvää?!”. Tunnelmat kolme minuuttia maalaamisen jälkeen: ”ei ehkä olisi pitänyt maalata uutta pyörää ilman, että testaa sprayta johonkin vähän huokeampaan kohteeseen etukäteen…”.

Ennen ja jälkeen -kuvat ilman salamaa. Aavemainen hohka on heijastinsprayn tekosia.

No, oli miten oli, sekä pyörä että kypärä saivat tuhdit maalikerrokset ja lopputulokset näkyvät kuvissa. Heijastinefekti on olemassa – sen ansiosta pyörä ”hohkaa” kummasti pimeässä, sillä tavalla vähän laikukkaasti toki, koska, kato äiti, tein ihan ite. Lisäksi kun maalaa pimeässä ja maali on läpinäkyvää, on tasaisen jäljen saaminen yllättävän vaikeaa. Valokuvissa erityisesti kypärän heijastinefekti vähän häviää ja päivänvalossa spraymaali ei näy lainkaan, luojan kiitos. Siitä, miten hyvin maalattu kypärä ja pyörä toimivat liikenteessä, en osaa vielä antaa arviota. Palaan tämän osalta asiaan kun saan lisätietoja! Joka tapauksessa näyttää siltä, että heijastinmaali toimii ja siksi se, tai sillä tuunattu pyöräilykypärä (joka voisi siis lähtökohtaisesti olla vaikka tyylikäs musta!), on ehdoton tulevan joulun hittilahja!!

// EDIT //

Terveiset tihkusateesta vuodelta 2020! Tiedoksenne, että spraymaali todellakin näkyy päivänvalossa. Näky ei ole mairitteleva!! Se kuuluisa hopeareunus: varkaita tuhrittu pyöräni tuskin enää kiinnostaa...

Ilman heijastinmaalia, vähän maalia - paljon maalia. Kyllähän se toimii!! Kuvien perusteella meillä on nyt semiheijastava nurmikkokin - miten kätevää.

Kato äiti, tein itsestäni pyöräilevän ja hiihtävän maantierosvon!

Edellistalvi (2017-2018) oli ramboilusta pitävän talvipyöräilijän kulta-aikaa. Pakkasta oli pitkään aivan älyttömästi ja lunta vähintäänkin riittävästi sekä hiihtoon että pyöräilyyn. Varpaiden jäätymistä ei voinut estää, mutta naaman paleltumista yritin hillitä vetämällä naaman eteen buffin (tekokuitukankainen tuubi). Toimi ihan hyvin, PAITSI että lämmin hengitysilma nousi nenänviertä ylös ja jäädytti ripset. Ramboilun näkökulmasta ei ongelmaa, mutta suun kohdalta märkä buffi hankaloitti hengittämistä ja oli…hmm…ällöttävä. Viime talvena en vielä ryhtynyt askarteluhommiin, vaikka ratkaisun kehitin jo silloin.

Tilanne helmikuussa 2017 pyörämatkan päätteeksi kun buffissa ei ollut reikää.

Tänä talvena päätin tehdä asialle jotain, kun lähdimme hiihtämään rapsakkaan -17 keliin. Pohjoisessa asuville faneille tiedoksi, että tällainen lämpötila voi helsinkiläisellä pellolla tarkoittaa ”helvetti jäätyy ja naama irtoaa” -tunnelmia.

Buffi alustalla odottamassa toimenpiteitä

Metallinen "rei'itin" kuumenemassa

Suunnitelma A oli kuumentaa jotain metallikappaletta ja tehdä sillä valittuun buffiin reikiä suun kohdalle. Idea oli, että ilma pääsisi läpi, mutta kangas ei purkautuisi kun sitä ei tarvitsisi leikata saksilla. Eipä siis muuta kuin kynttilä päälle, metallinen ”rei’itin” kuumenemaan ja homma tulille. Mikä voisi mennä pieleen? Meni muuten hyvin, mutta metalli ei ilmeisesti kuumennut riittävästi, sillä yhtään reikää ei syntynyt. Syntyi vain sotkua. 

Lopputulos: sotkua, ei reikää.

Suunnitelma B oli saksia reikä suun kohdalle ja polttaa sen jälkeen reunat, jälleen siksi ettei kangas lähtisi purkautumaan. Reikä syntyi (sen sentään osasin!) ja reunojen nopea käräytyskin kynttilän liekin yllä toimi kuin häkä (hehe).

Onnistuneesti leikattu reikä!

Lopputulos…hmm…toimiva, mutta aika pelottava. No, ei muuta kuin uusi tekele päälle ja hiihtämään jonnekin missä ei ole niin kamalasti väkeä, niinku esimerkiksi aurinkoisena lauantaina Paloheinän peltoladulle!

Tositoimissa tämä uusi rosvosektorin naamanlämmitin toimikin ihan kelvollisesti! Kanssahiihtäjät tuijottivat varmaan hiihtotyyliäni, joka on vähän saman tyyppinen kuin Pärmäkosken Kristalla.

Valmis! Ostaisitko häneltä käytetyn auton?
Tai ennemmin: lähtisitkö hänen kanssaan hiihtämään?!

Kato äiti, tein ihan ite ja säästin – ja tuli nii pal tyylikäskin!