Ringettekamojen
tuunaus on yksi tämän blogin kestoaiheita. Se onkin loputon tuunailukohde,
sillä kamat kuluvat eikä kenelläkään ole aikaa, intoa tai rahaa laitettavaksi
urheiluvarusteisiin kun samalla rahalla voi ostaa rautakaupasta esim. vääränväristä maalia.
Noniin. Tällä
kertaa fiksailuun päätyi kaksi paria hikipuvun housuja sekä alasuoja, jonka
edesottamuksia onkin aiemmin seurattu yllätysvärjäyspostauksessa.
Vuonna 1998
ostettu violetilla tuunattu alasuoja on yhä ihan toimiva. Ainoastaan kuminauhat
lopettivat yhteistyön noin 15 vuotta sitten. Tätä puutetta paikkasin solmimalla
vyötärökumppariin lenkin, jolla ”pilurit” pysyivät menossa mukana viimeiset
vuosikymmenet. Olin ihan ok tyytyväinen, KUNNES kuvaan astui sisko, joka oli
näppäränä likkana ottanut talteen miehensä rikkinäisten kalsareiden vyötärökumpparin jota
hän suositteli alasuojien pelastajaksi - ja sehän sopi tähän hommaan kuin
nakutettu.
 |
Lähtötilanne. "Kiristyslenkki" rajautuu pois ylänurkasta.
|
Vanha lörpsähtänyt
kumppari leikattiin poikki ja uusi, oikeaan mittaan leikattu kalsarikumppari ommeltiin
tilalle. Ompeluhommat tehtiin käsin (ehkä viimeistelen vielä koneella siskon
luona jos/kun ompeleeni pettävät). VALMIS!! Niin on toimiva ja tietysti
tyylikäs!
 |
Lähikuvaa upeasta ompelutyöstä.
|
 |
Valmis! WAUUUU!!!! JA pysyy päällä.
|
Koska kumpparia
jäi yli ja hengettömiä kuminauhoja löytyi ringettekamoista enemmänkin, laitoin
yli jääneen kalsarikumpparin palasen kiristämään hikipuvun housujen vyötäröä. Ihan hyvä idea,
mutta olisi ehkä kannattanut vähän mittailla, sillä nämä housut ovat edelleen
vyötäröltä liian väljät. Toki takapuolelle tulee jo tällä mitoituksella
näyttävästi lörpsöttävä kangaspussukka. Oikein hyvä tai ainakin näyttävä
ratkaisu!
 |
Pieni kiristyspussukka. Melkein täydellinen ratkaisu!
|
Jotta tämä
vahvasti kiusallisen puolelle lipsuva alusasukavalkadi jatkuisi tyylipuhtaana, seuraavaksi
kuvaan astuvat rintaliivit. Siivotessani alusvaatelaatikkoa roskikseen oli nimittäin
päätymässä pari rintaliivien irto-olkaimia. Nekin oli muuten saatu siskolta,
joka oli lahjoittanut ne minulle joitakin vuosia sitten (käytettyinä, tietysti).
Roskiksella mietin vielä, että eikö näille tosiaan ole mitään parempaa käyttöä –
ja olihan niille, sillä varusteosastolta löytyy toki toinenkin pari hikipuvunhousuja, jotka eivät pysy jalassa.
 |
| Ensin ensin soljet irti - ja tietysti talteen. Mitäköhän näistä voisi tehdä...? |
Leikkasin
olkaimista soljet irti ja ompelin olkaimet yhteen (jälleen käsin ja tietysti
kahdella erivärisellä langalla). Tämän jälkeen leikkasin uuden ”vyötärönauhan”
oikeaan mittaan.
 |
Ompelutyö lähikuvissa. Tyylipisteitä ei jaeta ja tämä upeushan jää tosiaan lopputuotteessa piiloon.
|
Lopuksi pujotin
valmiin vyötärönauhan hakaneulan avulla hikipuvun vyötärökujanteeseen ja
ompelin päät kiinni toisiinsa lenkiksi.
 |
| Pujotuksessa apuna perinteinen hakaneulakikka. Toimii aina! |
 |
| Taakse leikattiin pieni reikä, josta hakaneulan ja kuminauhan sai pujotettua kujanteeseen. |
 |
| Vyötäröltä lähti tällä kikalla ihan hetkessä 20 senttiä. Kiinnostuisikohan painonvartijat?! |
Nyt on kyllä! Jos
ei tästä irtoa kiertotalouspalkintoa, niin ei sitten mistään. Tyylipisteistä
emme ole kiinnostuneita.
Kato äiti, miten lankomiehen
rikkinäiset kalsarit ja siskon vanhat rintsikoiden olkaimet antoivat lisävuosia
(= vuosikymmeniä) alasuojalle ja hikipuvunhousuille!!
