torstai 19. lokakuuta 2023

Vieraskynä: Kato äiti, tein ihan ite vaatetangot ringettemailoista!

Blogin pitkäaikainen fani pyysi voisiko hän kirjoittaa blogiimme. Ja vaikka oma postaustahtimme on huima niin saimme mahdutettua yhden vieraskynän mukaan. Joten hyvä blogikansa - toivottakaamme tervetulleeksi vieraileva kirjoittaja alias "Pasilan Puuha-Pete", jonka erikoisalaa on nude-remppaus!

---

Kato äiti, ei enää puoliksi käytettyjen vaatteiden kasaa lattialla!

Uskon monen kamppailevan saman ongelman kanssa: käytetty vaate ei ole tarpeeksi likainen pyykkiin muttei tarpeeksi puhdas kaappiin laitettavaksi. Ratkaisu: kasa lattialla (hienommilla ihmisillä jopa Tuolilla). Ajattelin ratkaisuksi vaatepuuta/tikkaita, joita saisi ostettua melko halvalla, mutta miksi ostaa kun voi tehdä itse ja säästää (luontoa ja rahaa ainakin, ei missään nimessä aikaa). Pohtimaani tilaan ei kuitenkaan taulun takia mahdu pitkiä tikkaita. Pohdin myös suuren ratkaisun keräävän jopa liian massiivisen vaatevuoren, joten päädyin kahden tangon ideaan, jotka kiinnitän suoraan puiseen kaappiin. Kun sopivia putken tai puun paloja ei kotoa löytynyt päädyin serkun kellarikomeroon ja sieltä lähti mukaan kaksi vanhaa ringettemailaa.

Kohteeksi valittu kaapin ulkoseinä makuuhuoneessa. Sisällä irrallaan oleva häkkikori mahdollistaa helpon asennuksen.

Seuraavat työnvaiheet toteutettiin noin kahden kuukauden ajanjakson aikana ja asiaa eniten hidasti ruuvinvääntimen puute. Muista asiaankuuluvat suojavarusteet kun käytät koneita.

Suojavaruisteisiin ei tietenkään kuulu vaatteita ollenkaan, mutta onhan silmät ja kädet suojattuna.

Mittasin kaapin seinän ja päätin vaaterekin mitat ja sahasin mailoista sopivat pätkät sekä 4 pienempää palaa, joilla toin rakennelmaan syvyyttä. Pienet palat sahasin kahteen eri mittaan, jotta allekkain olevilla tangoilla roikkuvat vaatteet sijoittuisivat hieman limittäin. Hankin pienet kulmaraudat, esiporasin pienet reiät mailoihin ja kiinnitin pätkät toisiinsa kulmaraudoilla ja mukana tulleilla lyhyillä ruuveilla.


Keittiörempasta ylijäänyt vesisuoja toimii kaikkien DIY projektien suojana ja toimi nytkin hienosti alustana kun porasin Dremelillä alkureiät ja kiinnitin kulmaraudat tankoihin. Pienet palat toimivat hyvin varmistamaan että kulmarauta oli niin kiinni reunassa kuin voi olla, muttei yli.

Katsoin silmämääräisesti mihin haluan tangot ja tein merkit kaapin sisäpuolelle kynällä käyttäen tankoa ja vatupassia jotta saan sen about suoraan ja ruuvit oikeille kohdille. Isältä lainaamallani ruuvinvääntimellä ensimmäinen tanko kiinnittyi helposti, mutta toisessa minua huoletti tangon pysyvyys sillä käytin onttoja kohtia mailasta ja halusin että ruuvilla on jotain mihin tarttua. Tiktokin opeilla tiesin että reikiä voi täyttää esim puutapeilla/sahanpurulla ja liimalla niin kappas vain, vaatehuoneesta (lue askarteluhuoneesta) löytyvät jäätelötikut olivat täydellisen kokoisia reikään. Liimasin kaksi tikkua reikiin ja sahasin liiman kuivuttua tikut poikki.

Tiesin, että noin 200 kpl jäätelö/askartelutikkupaketin ostos vuonna nakki ei ollut turha, enään 196 jäljellä!

Pienen taistelun jälkeen (ruuviväännin pyöritti urakalla kantoja rikki ja iskutoiminto ei auttanut asiaa) sain toisenkin tangon kaapin seinään kiinni. Luulin jo olevani valmis projektin kanssa mutta ulospäin näkyvät reiät ärsyttivät, joten jo työkalut pois siivottuani katkaisin pari jäätelötikkua keittiöveitsi + vääntely metodilla ja hakkasin ne ilman liimaa sisään jo tankojen ollessa kiinni seinässä viimeistelemään sleekin ilmeen.

Kyllä silmä lepää kun on valmista!


Lopputuloksena on melkein passissa olevat vaatetangot, joihin voi huolettaa unohtaa parikin vaatekertaa ”odottamaan” seuraavaa käyttökertaa.

Kato äiti, tein ihan ite vaatetangot ringettemailoista!











perjantai 24. maaliskuuta 2023

Kato äiti, tein maljakoita!

Kevät tekee tuloaan ja talven jäljiltä kohmeinen askartelijakin alkaa taas kyhätä uutta!

Tiktokista inspiraationsa saanut kevätprojekti on DIY maljakot, ja tätä projektia voin kyllä suositella kaikille joita kiinnostaa helppo askartelu, halvat raaka-aineet ja funktionaalisuus. Sattuipa hyvin, että kaikki blogin lukijat ovat kohderyhmää!

Step 1: Projekti alkoi kierrätyskeskuksesta, josta valitsin ostoskoriin mielestäni hienoja lasisia astioita ja kippoja, joiden hintakatto oli 1€. Vein purkit kotiin, jossa diplomi-insinööri kummasteli kippojen ostoa muuton lähestyessä...ihme tyyppi!

Step 2: Kaivettiin esiin harmaa remonttilaatikko ja sieltä joka-materiaalille-sopiva-superliima. Mallailin ensin hyviä comboja ja päädyin alla olevaan kahteen. Superliima väliin, maalipurkit painoksi päälle ja annettiin kuivua ~24h. 

Kippoja, mallailua ja liimausasema.

Step 3: Maalien valinta ja maalaus! Stone-effectin laventelin väriseen maljakkoon tein sekoittamalla ruokasoodaa akryyliväriin, toimii. Lopputuloksina: Kevätmaljakko ja Laventeliunelma.

Kevätmaljakko keltaisilla raidoilla

Laventeliunelma: ylhäältä vähän läpinäkyvä ja alhaalla rosoa

Maljakot pistokashommissa ikkunan edessä

Kato äiti, tein ihan ite upeita maljakoita!




torstai 20. lokakuuta 2022

Kato äiti, torjuin kirvoja luonnonmukaisin menetelmin!

Otimme vuoden 2021 kesän jälkeen sisälle ruukkuun ulkona kasvaneen chilin. Se ei ollut kesän aikana ehtinyt kypsyttää yhtään chiliä, joten olimme äärettömän tyytyväisiä, kun se sisällä ollessaan kukki villisti ja tuotti kymmenittäin tulisia paprikoita, selvisi hienosti talven yli ja jatkoi keväällä sadon tuottamista. Syksyn ilmojen viiletessä kaikki näytti hyvältä – satoa pukkasi ja chili rehotti makuuhuoneessa, jossa se kukoisti altakasteluruukun, hiilidioksidia hönkivän pienen nukkujan ja etätyöläisten ansiosta.

Chili kukoistuksen päivinä.

Olisihan se pitänyt arvata, ettei tällainen onni ja autuus toista vuotta kestä. Lokakuussa 2022 chiliin ilmestyi nimittäin kirvoja. Meillä on aiemmin ollut käytössä ns. kirvasuppo, eli myrkkykapseli, joka laitetaan kasvin multaan ja sitten kirvat maagisesti kuolevat. Se ei tuntunut hyvältä idealta, kun chilit oli kuitenkin tarkoitus syödä. Päätimme testata luonnonmukaisia menetelmiä. Internet suositteli nokkosvettä – sitä kehiin, siis!

Kirvoja itse teossa. Tuostakin kukasta olisi voinut tulla pullea ja herkullinen chili :(

Onneksi pihasta löytyi vielä vihreitä nokkosia, jotka saksin pikkuapurin kanssa kattilaan, päälle vettä ja hautumaan. Kaksi vuorokautta liottuaan kaadoin ruskeaksi muuttuneen veden suurin toivein suihkepulloon ja aloitin hommat. Olin luottavainen, että litku toimii - ainakin nokkosvesi haisi todella, todella pahalta. 

Nokkosvettä suihkepullossa. Suutin meni muuten aika nopeasti tukkoon, eli jos haluat itse testata, suosittelen siivilöimään liemen ennen suihkepulloon laittamista.

Pahimmin kirvoittuneet oksat leikkasin irti, muualta kaavin kirvoja irti käsin ja lopuksi suihkuttelin nokkosvettä kasvin lehdille. Tätä rutiinia jatkoin, kunnes huomasin, että kirvoja oli ihan kaikissa oksissa ja chilin lehdet lörpöttivät surullisesti. Paskanhajuisen liemen suihkuttelusta ei näemmä ollut apua. Luonnonmukaisin menetelmin leikkelin siis chilin saksilla pätkiksi, pistin muovipussiin ja vein lehtikompostiin multineen päivineen. Hyvästi kirvat!

End of story. Chilin viimeinen matka lehtikompostiin on käynnistynyt. Hyvästi sadot, hyvästi kirvat. Ensi kerralla taas suppoa kehiin, myrkyistä viis.

torstai 4. elokuuta 2022

Kato äiti, tein maustekaappiin lisätilaa!

En voi olla ainoa, jonka liian pienessä keittiössä on aivan liian vähän tilaa mausteille. Tuo kuuluu lukea seuraavasti: "Ei ole mitään maustekaappia, vaan mausteet on tungettu kaappiin jossa on ilmastointi(?)putki.". Asiahan on vaivannut vasta ihan muutaman vuoden, joten oli sopiva aika tarttua tuumasta toimeen. Välineet löytyivät kerrankin kotoa!

"Maustekaapin" lähtötilanne: 


Kaivoin vaatehuoneesta Ikean hävikkinurkkauksesta ostetun hyllynpalasen. Tähän vielä pieni elämänohje: aina kannattaa ostaa jos halvalla saa ja säästää ostettuja asioita kaapeissa vuosia. Koskaan ei tiedä milloin ne tulevat tarpeeseen!

Sahasin hyllyn vähän liian kapeaksi mittaansa ja maalasin sen valkoisella maalilla, joka löytyi kaapista (kannatti säästää!). Onneksi Ikean ylijäämälevy ja Ikean keittiönkaappi ovat valmiiksi saman levyisiä, joten vain syvyysymitta meni pieleen.

Sahaushommia

Seuraavaksi kiinnitin hyllylevyn maustekaappiin pienillä nauloilla ja erilaisilla ruuvivirityksillä. 

Mausteiden hyllytila TUPLAANTUI ja elämänlaatuni nousi noin 27%, joten kyllä tämä puuhastelu kannatti.

Kato äiti, tein maustekaappiin ekstrahyllyn!

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Kato äiti, tein rytmimunia!

Blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa viimeisen vuoden ajan! Viimeiset 1,5 vuotta on vietetty tavallista aikaa enemmän kotona, joten VOISI KUVITELLA että projektit ovat edistyneet. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole päässyt käymään. Olen suorastaan alkanut tottua puolivalmiisiin tekeleisiin, jotka on nykyään "ihan kivat näinkin". 

Syksyllä saimme kuitenkin ilouutisia kun tanssi- ja laulukielto poistuivat. Oh boy - oli aika askarrella (hääparin tietämättä) rytmimunia viemisiksi syksyisiin hääkemuihin.

Rekrysin projektiin myös (lähes valmistuneen) diplomi-insinöörin, jonka lempipuuhaa oli päsmäröidä mikä olisi järkevin ja tehokkain tapa liimailla suikaleita..

Projekti alkoi liisterin tekemisellä. Liisteriin tuli tuli vehnäjauhoa ja vettä.

Liisteri in the making!

Seuraava vaihe oli sanomalehtien leikkaus suikaleiksi ja niiden liimaaminen liisterillä pienten ilmapallojen päälle. 

Työpiste tarvikkeineen

Solmun kohdalle jätettiin reikä, josta ilmapallon sai puhkaistua ja poistettua. Samasta reiästä laitettiin myös ohrat sisään. Ohrien laittamisen jälkeen lisättiin muutama suikale reiän päälle ja rytmimunat olivat kuivumisen jälkeen valmiita maalattavaksi. 

Lisätään ohrat muniin

Ja niin lopulta rytmimunat olivat valmiina hääjuhliin! Jos pohdit siis ihania pääsiäiskoristeita niin tässäpä oiva keino tehdä omat ekologiset pääsiäismunakoristeet. 

Valmiit tuotokset

Ja vastoin odotuksia tämä projekti meni alusta loppuun saakka aivan nappiin. Kato äiti, tein ihan ite rytmimunia!


keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Kato äiti, pääsin eroon banaanikärpäsistä!

Yksi varma syksyn merkki on meidän taloudessa banaanikärpäspopulaation räjähdys. Näitä pirulaisia on sitten yritetty torjua erilaisilla liemillä ja extreme-tempauksilla, kuten bioastian tyhjentämisellä useita kertoja viikossa (!!!). Tänä vuonna testasin kikkakomboa, joka ainakin meillä toimi erinomaisen hyvin. Että mikäli siellä vielä joku taistelee banaanikärpästen kanssa, niin ei muuta kun askartelemaan!!

1)      Rakenna kärpäsille ansa. Laita lautaselle (pieni käy hyvin) houkutinliemi jossa on vettä, balsamicoa, mehua ja pieni tippa tiskiainetta. Lisää liemeen pala tai kaksi kärpästen herkkua, itse laitoin siivun banaania. Pingota lautasen päälle kelmu ja töki siihen haarukalla reikiä. Kärpäset menevät rei’istä sisään herkkujen perässä, mutta eivät löydä enää ulos. Saippualiemi sinetöi karun kohtalon. Itse myös liiskasin kelmun alla vaeltavia kärpäsiä lautasen reunaa vasten niiden kärsimysten nopeaksi lopettamiseksi (tämä onnistuu joustavan kelmun läpi). Sijoita lautanen hedelmäkulhon viereen ja/tai kompostiastian luokse.

Ansa valmiina ja kärpäsiä satimessa

2)     Tyhjennä kompostiastia ja tarkista ettei hedelmäastiassa ole liiskaantuneita tai rikkinäisiä hedelmiä. Yksi liiskaantunut viinirypäle purkin pohjalla on riittävä kimmoke pitämään yllä järkyttävän kokoista populaatiota. Meillä kompostiastia on kärpästen suuri suosikki ja siellä ne myös sikiävät. Kompostiastian tyhjentämisen jälkeen jynssää astia huolella niin, että mahdolliset kompostiastiaan kiinnittyneet banaanikärpästen munat irtoavat (kyllä, ne ovelat paholaiset todella munivat kompostiastian seinämiin, jolloin pelkkä astian tyhjennys ei välttämättä tuo pitkäaikaista helpotusta). Munat ovat vaaleanruskeita, vähän banaanikärpästä pienempiä ja tiukahkosti kiinni esim. muoviämpärin reunassa.

3)      Mikäli mahdollista, toteuta sekä vaiheet 1 että 2 perjantaina ja lähde viikonlopuksi mökille. Mikäli et ole jättänyt kärpäsille muita sikiämis- ja herkuttelupaikkoja, tilanne pitäisi olla sunnuntaina ns. hallussa!


Kato äiti, banaanikärpäset ovat enää muisto vain!! (Vai oliko syy sittenkin se, että ulkona ilmat viilenivät...mene ja tiedä.)

torstai 29. lokakuuta 2020

Kato äiti, rikkinäiset ja käytetyt alusvaatteet saivat uuden elämän!

Ringettekamojen tuunaus on yksi tämän blogin kestoaiheita. Se onkin loputon tuunailukohde, sillä kamat kuluvat eikä kenelläkään ole aikaa, intoa tai rahaa laitettavaksi urheiluvarusteisiin kun samalla rahalla voi ostaa rautakaupasta esim. vääränväristä maalia.

Noniin. Tällä kertaa fiksailuun päätyi kaksi paria hikipuvun housuja sekä alasuoja, jonka edesottamuksia onkin aiemmin seurattu yllätysvärjäyspostauksessa.

Vuonna 1998 ostettu violetilla tuunattu alasuoja on yhä ihan toimiva. Ainoastaan kuminauhat lopettivat yhteistyön noin 15 vuotta sitten. Tätä puutetta paikkasin solmimalla vyötärökumppariin lenkin, jolla ”pilurit” pysyivät menossa mukana viimeiset vuosikymmenet. Olin ihan ok tyytyväinen, KUNNES kuvaan astui sisko, joka oli näppäränä likkana ottanut talteen miehensä rikkinäisten kalsareiden vyötärökumpparin jota hän suositteli alasuojien pelastajaksi - ja sehän sopi tähän hommaan kuin nakutettu.

Lähtötilanne. "Kiristyslenkki" rajautuu pois ylänurkasta.

Vanha lörpsähtänyt kumppari leikattiin poikki ja uusi, oikeaan mittaan leikattu kalsarikumppari ommeltiin tilalle. Ompeluhommat tehtiin käsin (ehkä viimeistelen vielä koneella siskon luona jos/kun ompeleeni pettävät). VALMIS!! Niin on toimiva ja tietysti tyylikäs!

Lähikuvaa upeasta ompelutyöstä.

Valmis! WAUUUU!!!! JA pysyy päällä.

Koska kumpparia jäi yli ja hengettömiä kuminauhoja löytyi ringettekamoista enemmänkin, laitoin yli jääneen kalsarikumpparin palasen kiristämään hikipuvun housujen vyötäröä. Ihan hyvä idea, mutta olisi ehkä kannattanut vähän mittailla, sillä nämä housut ovat edelleen vyötäröltä liian väljät. Toki takapuolelle tulee jo tällä mitoituksella näyttävästi lörpsöttävä kangaspussukka. Oikein hyvä tai ainakin näyttävä ratkaisu!

Pieni kiristyspussukka. Melkein täydellinen ratkaisu!

Jotta tämä vahvasti kiusallisen puolelle lipsuva alusasukavalkadi jatkuisi tyylipuhtaana, seuraavaksi kuvaan astuvat rintaliivit. Siivotessani alusvaatelaatikkoa roskikseen oli nimittäin päätymässä pari rintaliivien irto-olkaimia. Nekin oli muuten saatu siskolta, joka oli lahjoittanut ne minulle joitakin vuosia sitten (käytettyinä, tietysti). Roskiksella mietin vielä, että eikö näille tosiaan ole mitään parempaa käyttöä – ja olihan niille, sillä varusteosastolta löytyy toki toinenkin pari hikipuvunhousuja, jotka eivät pysy jalassa.

Ensin ensin soljet irti - ja tietysti talteen. Mitäköhän näistä voisi tehdä...?

Leikkasin olkaimista soljet irti ja ompelin olkaimet yhteen (jälleen käsin ja tietysti kahdella erivärisellä langalla). Tämän jälkeen leikkasin uuden ”vyötärönauhan” oikeaan mittaan.

Ompelutyö lähikuvissa. Tyylipisteitä ei jaeta ja tämä upeushan jää tosiaan lopputuotteessa piiloon.

Lopuksi pujotin valmiin vyötärönauhan hakaneulan avulla hikipuvun vyötärökujanteeseen ja ompelin päät kiinni toisiinsa lenkiksi.

Pujotuksessa apuna perinteinen hakaneulakikka. Toimii aina!



Taakse leikattiin pieni reikä, josta hakaneulan ja kuminauhan sai pujotettua kujanteeseen.

Vyötäröltä lähti tällä kikalla ihan hetkessä 20 senttiä. Kiinnostuisikohan painonvartijat?!

Nyt on kyllä! Jos ei tästä irtoa kiertotalouspalkintoa, niin ei sitten mistään. Tyylipisteistä emme ole kiinnostuneita.

Kato äiti, miten lankomiehen rikkinäiset kalsarit ja siskon vanhat rintsikoiden olkaimet antoivat lisävuosia (= vuosikymmeniä) alasuojalle ja hikipuvunhousuille!!