Muistatte
varmasti vielä upean piazzamme, joka valmistui kaatosateessa alkukesän kylmimmällä viikolla. Koska kyseessä oli Pääsuunnittelijan sydänkäpysprojekti,
tämä homma vietiin loppuun asti ja tyylillä. Käytännössä tähän tyylikkyyteen
kuului piimän roiskuttelu pitkin pihaa kesäisinä iltoina, sillä piazzalla pitää
TIETYSTI olla sammalsaumat! Alkukesästä hiekkaiset saumat tekivät tylyä jälkeä
pikkuväen eväissä, joita poimitaan meillä ruokailuiden yhteydessä maasta useita
kertoja. Lisäksi sammalsauma on tietysti kaunis ja ajaton.
 |
| Arvatkaa kenen meloninpala |
Siispä tuumasta
toimeen. Ensin hankinnat: ostimme kaupasta kaksi litraa piimää. Kotona rapsutimme sammalta mahdollisimman läheltä piazzaa, tarkemmin ottaen betoniportaistamme. Tämä siksi, että arvelimme että lähellä elänyt sammal pärjäisi parhaiten myös piazzan olosuhteissa.
Sammal murustettiin piimä-vesi-seokseen, joka sitten lirutettiin piazzan
saumoihin kastelukannulla. Hapantuneen piimän hajut eivät tyrmänneet ketään,
mutta odotuksemme keskellä helteitä toteutetulle operaatiolle olivat vähäiset. Palattuamme
kesälomareissulta meitä odotti kuitenkin yllätys. Jumaleissön Tseissön - SAMMALTA!
Osa saumoista oli toden totta muuttunut kesän aikana kauniin vihreiksi!! Tästä
huumaantuneena Pääsuunnittelija osti vielä kaksi purkkia lisää piimää ja toisti
käsittelyn. Toimii se!!
 |
Upea! Eikä tämä tartu vesimeloniin!! |
Nyt syksyn saapuessa kesäterassi laitetaan säppiin, piazzan pöytäryhmä piiloutuu pressun alle ja sammalet pääsevät talviunille. Emme malta odottaa millainen muhkea sammalten sinfonia meitä ensi kesänä odottaakaan! Ja äidille terveisiä, että kato äiti, lahjakkaat lapsesi osaavat kasvattaa hiekassa sammalta!!
