Verhoilukurssin aikana ehti hyvin kunnostaa kaksi tuolia (ja yhden rahin), kun
ei turhia tuuminut vaan pisteli menemään. Lähtötilanne oli sen verran
karu molempien tuolien osalta (se aikaisempi
täällä), että oikeastaan mikä tahansa muutos oli muutos parempaan. Eniten pelotti arvokkaan kankaan pilaaminen ja se, että ope kattoo säälivästi. (Toinen kauhuskenaario toteutui, useasti.)
Keinutuolin verhoilu noudatteli vanhaa kaavaa, sillä sisusten osalta työ oli lähes identtinen aiemin toteutetun nojatuolin verhoilun kanssa - tosin nyt ei tarvinnut
kiristellä satulavöitä, sillä tässä kiikkustuolissa oli yhä hyvässä
vedossa olevat pussijouset.
 |
Lähtötilanne. Tunnelmaa terästetty vessapaperipaalilla
ja originellilla asettelulla. |
Kun ensimmäinen tuoli päällystettiin varmalla harmaalla,
niin tämän kanssa revittelin ja valitsin kankaaksi Orient Occidentin
magentan värisen villakankaan. Oi että, mikä herkku! Puuosat saivat
tutun käsittelyn - palat irti toisistaan, liimanjämät irti ja uutta
tilalle - puristin hommiin ja saumat tiiviiksi. Pintakäsittelynä hionta
hiekkapaperilla, petsi ja lopuksi vielä lakkaus.
Siinä ne nyt ovat - jes! Kunnostetut kaverukset sointuvat kivasti yhteen - kyllä niillä nyt kelpaa istuskella! Kukapa olisi uskonut, että saan joskus OIKEASTI nuo vuosia keskellä olkkaria rähjänneet tuolinrämät kunnostettua. Nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä projekti onnistui jopa niin mallikkaasti, että sen raportoiminen tässä blogissa on pikkuisen tylsää. Varsinkin, kun olen jättänyt pois kaikki amatöörivirheet paljastavat lähikuvat...hehe. Joten eipä tässä muuta, kun..."kato äiti, kunnostin OIKEASTI ne tuolit, jotka uhosin kunnostavani jo kaksi vuotta sitten!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti