Kato äiti, sait multa joululahjan!

Blogi jatkaa voittokulkuaan vuodesta toiseen ja vaikka uudet haasteet kutkuttelevat edessä, palataanpa hetkeksi vuoteen 2017, ja katsotaan mitä tämä räppätassu taikoi perheelleen joululahjaksi!

Halusin antaa lahjaksi jotain (tietenkin) itse tekemääni kosmetiikkaa. Ensimmäinen ideani oli saippua, mutta koska saippuan valmistukseen tarvittavia välineitä ja vaaratekijöitä oli niin paljon koitin kokeilla jotain helpompaa. Kuvaan astuivat netissä surffailun jälkeen öljyt. 

Luin erilaisten öljyjen ominaisuuksista ja päädyin tilamaan viittä erilaista öljyä: avokadoöljyä, jojobaöljyä, aprikoosinkiviöljyä, makeaa manteliöljyä ja viinirypäleen siemenöljyä. Ajatuksena oli tehdä jokaiselle lahjansaajalle uniikki miksaus, joka sopisi parhaiten heidän iholleen. 

Tilasin öljyt ja pari putelia täältä, voin suositella Limepopia lämpimästi! 

Tilaamani muutaman pullon lisäksi päätin käyttää vanhoja pipetillisiä Lumenen meikkipulloja, joita minulla oli kaksi. Halusin muuttaa oranssit pullot kauniin valkoisiksi, ja ostin Clasulta (ehkä) tarkoitukseen sopivan spray maalin.

Maalattavat pullot ja spray valmiina tositoimiin.

Jouluhan oli tänä vuonna sunnuntaina, joten kävin tuumasta toimeen perjantaina, kaksi päivää ennen H-hetkeä. Pesin pullot huolellisesti ja aloitin maalauspuuhat.

Pullojen maalausta: alkuvaihe ja loppuvaihe.

Maalatessa näpit jäätyivät pahasti ja maalausjälki vaikutti epätasaiselta. Great. Ajatuksena oli, että annan maalin kuivua kunnolla ja katsastan tilanteen uudemman kerran. Kuinka ollakaan, UNOHDIN pullot ulos ja kun palasin rikospaikalle oli toinen niistä kaatunut eikä maali ollut kuivunut. Great.
Kiireen riivaamana toin kuitenkin pullot sisään ja katsastin maalausjäljen.

Maalaustyö ei mennyt ihan nappiin.

Maali oli kauttaaltaan märkää ja täynnä kaatumisen aiheuttamaa damagea. Halusin poistaa ylimääräisen märän maalin, joten käärin palan vessapaperia pullon ympärille. Kun poistin paperin oli pullo saanut hienon kukkakuosin (kiitos paperin suunnittelutiimille!) - JA TADAA! Joskus se sokea kanakin jyvän löytää. RIY lahjasta tulikin kelpo DIY!

Upea kukkakuosi pinnassa!

Lopuksi muovitaskusta tehdyllä "suppilolla" öljy pulloihin!

Kato äiti (ja muut lahjansaajat), tein ihan ite kosmetiikkaa joululahjaksi!

Äiti, oletko ihan varma että haluat minulta joululahjan?

Joulu on ovella. Lahjat on kaikki tietysti hankkimatta, mutta silti pikkutonttu on ollut ahkerana. Tavoistani poiketen raotan salaisuuden verhoa hieman jo etukäteen. Eilen rautakauppareissulta jäi nimittäin ostoskoriin näppärä kaiverrin. Sillä on tarkoitus taiteilla läheisille mitä ihanimpia joululahjoja. Jos kuulut ko. joukkoon ja lahjatoivelistasi ei miellyttänyt tai oli liian lyhyt, varaudu pahimpaan.

Tätä uutta värkkiä piti heti illalla päästä testaamaan. Koekappaleeksi valikoitui monivitamiinipurkki, josta revin ensin etiketin irti muovipinnan esiin saamiseksi. Tekstin suunnittelu ja toteutus: Minä. Koristelun suunnittelu ja toteutus: Pääsuunnittelija (paitsi että pillerin sain kaivertaa minä).

Tuli ihan helvetin hieno. Ehkä pitää vielä tuota pintaan jäänyttä liimaa hinkata jollain liuottimella, muuten ihan 10+. Ei muuta kun joululahjojen kimppuun!

Ps. Äiti ja muutkin, jos haluatte kaivertaa jotain, mulla on nyt tällainen kaiverrin, jolla aloittelijakin saa todella nättiä jälkeä!

Kato äiti, fiksasin itselleni nyhtörukkaset!

Pyykin pikkelöinnistä on hyvä siirtyä saumattomasti seuraavaan pikkuprojektiin, eli nastanyhtörukkasiin! Alla reseptiä sekä ohjeet jälkien korjaamiseen.

1)      Laita nahkarukkaset auton katolle talteen siksi aikaa kun teet jotain muuta.

2)      Lähde ko. autolla liikenteeseen hanskat katolla, nastarengasaikaan.

3)      Hae liikenteessä möyhennetyt hanskat autotieltä seuraavana aamuna. Oli muuten mureat rukkaset!

Nyhtökäsitellyt rukkaset aamutuimaan, tässä vaiheessa jo jalkakäytävälle pelastettuina.

Aamun pyöräkelit ovat olleet sen verran viileät, että nämä hanskat oli pakko palauttaa takaisin käyttökuntoon ASAP. Toinen rukkanen selvisi pienemmillä vaurioilla, mutta kuvassa alempana näkyvässä oli kolme suurehkoa repeämää. Lisäksi rukkasissa oli pieniä nastanmentäviä reikiä. Ensiavuksi toteutettiin nopea pesu työpaikan lavuaarissa (”Mitä rottia sä oikein peset täällä?!”), sitten kuivatus patterilla ja ompeluhommiin.

Otin karhunlankaa, neulan ja sormustimen mukaan mökille. Säätiedotus lupasi sysipimeyttä ja vesisadetta, joten tämä hanke sopi ohjelmaan oikein mainiosti. Intomielisenä ompelijana testasin saman tien kahta erilaista tekniikkaa.

Ensin tikkasin peukalon kasaan, hanskat oikein päin. Tuli ihan siistiä, mutta jäin miettimään että a) olisiko kannattanut hankkia projektia varten ruskeaa karhunlankaa ja b) voisiko saada vielä siistimää jälkeä, jos kääntäisi hanskan ympäri ja yrittäisi fiksata reiät sieltä käsin. Tuumasta toimeen!

Ompeluhommien todellisuus kun rukkanen on käännetty ympäri.

Ompelu oli hankalampaa kun vuori (tai se mitä siitä on jäljellä) heikensi näkyvyyttä ja lopputulos oli…no, aika saman näköinen kun näissä ompeluhommissa yleensäkin. Sellaista hyvää 2. luokkalaisen tasoa. Mut hei, hanskat taas käyttökunnossa – kyllä kelpaa!

Vasemmalla ompelujälkeä tekniikasta "hanska nurinpäin", oikealla perinteinen tyyli. 

Pääsuunnittelija oli sitä mieltä, että tällä sinnikkyydellä ja ompelutaidonnäytteellä pitäisi irrota vähintäänkin vuoden Martta -titteli. No mikä jottei! Lisäksi suurissa suunnitelmissani tuunaan ko. rukkasia vielä jollain tyylikkällä heijastinkangasviritelmällä - raportoin kyllä jos sinne asti pääsen! 

Vuoden Martta -titteliä odotellessa täytyy tyytyä lesoamaan äidille. Kato äiti, saatoin nyhtörukkaset takaisin käyttökuntoon, ihan ite!

Peukalosta, sormien kärjestä ja ranteesta paikkailtu rukkanen pareineen jälleen valmiina tositoimiin!

Kato äiti, pikkelöin kodintekstiileitä!

Pirteää maanantaita!

Pakko päästä heti esittelemään viikonlopun viimeisin RIY (Ruin It Yourself)!

Meillä on päässyt käymään niin, että osa pyyhkeistä on muuttunut haisuleiksi, jotka alkavat löyhkätä tunkkaiselta jo ihan muutaman (viikon) käytön jälkeen. Kaikkia pyyhkeitä tämä ei kuitenkaan koske, eikä ongelma ole poistunut vaikka kyseisiä haisuleita on pesty 90 asteessa. Kolmas perättäinen aamusta iltaan sadetta tarjoillut viikonloppu kirvoitti minut hakemaan ratkaisua ongelmaan – mistäs muualta kuin vauva.fi keskustelupalstalta. Sieltä löysin kaksi kullanarvoista totuutta:

1)      Tummat tekstiilit alkavat haista herkemmin kuin valkoiset

2)      Etikka neutraloi hajuja

Kyllä, kyllä! Kyseiset pyyhkeet, ja muutkin haisulitekstiilit, ovat tummia. Koska kohta 1 on siis varmasti totta, oli pakko uskoa myös kohtaa 2. Ja kyllä, meillä on keittiön kaapissa litra väkiviinaetikkaa jonka olen alun perinkin ostanut sekä kokkailua että erityisesti vaatehuoltoa varten. Internetsissä etikkaa ehdotettiin käytettäväksi pyykin huuhteluaineena. Haju ei kuulemma jää kankaisiin, mutta pahat hajut jäävät unholaan. Liian hyvää ollakseen totta! Pakko kokeilla.

Huushollin uusi huuhteluaine valmiina tositoimiin.

Eipä siis muuta kuin pyykkikone pyörimään ja etikat kehään, pyyhkeiden seuraksi mukaan pääsi myös mm. muutama tyynyliina ja satsi kestovanulappuja.

Ja sitten. Tiedoksi kaikille annettakoon, että JOS pyykinpesukoneen huuhteluainelokeron täyttää ääriään myöten väkiviinaetikalla, esimerkiksi tyynyliinoihin JÄÄ ETIKAN HAJU. Pyyhkeet eivät kuivuttuaan tuoksuneet juuri miltään (voitto!), katsotaan onko niiden hajuongelma ratkaistu kun ne pääsevät jälleen tositoimiin. Ja vähän etikkaiset kasvolaput ovat varmasti kaikin puolin hyvä juttu. Ehkä ne etikkatyynyliinatkin sitten nitistävät öisin mustapäitä ja neutraloivat pahoja hajujani. Luultavasti!

Kato äiti, laitoin etikkaa pyykinpesukoneeseen ja pyykkini tuoksuvat etikalta!

Kato äiti, tein hiirimaton!

Tiedättekö tunteen: päällä pieni kuume, huomenna sydänkäpysen syntymäpäivät ja illalle sovittu pitkään odotettu ravintolailta ystävien kanssa. Näissä tunnelmissa polkaistiin käyntiin tämänkertainen askartelu. Idea nahkaisesta DIY-hiirimatosta oli saatu ihan oikeasta ”elämä on ihanaa ja käsityöni onnistuvat” -blogista, mutta oikeassa elämässä homma eteni muutaman mutkan kautta. Tarve hiirimattoon sen sijaan oli aito, sillä hiirimaton virkaa toimitti läppärisuojus – ei todellakaan mikään blogikodin ratkaisu hei. Ja jos jonkun mielestä hiirimatto on tosi ysäriä niin tiedoksi vaan, että ysäri on nyt in ja että meidän pöydällä ei hiiri toimi ilman alusta.

Ensimmäinen ongelma oli ajoituksellisesti hankala työreissu jota ryyditti mehukas sairastelu. Valmistautuminen siis lykkääntyi viime metreille – ja johti lopulta siihen että lahja luovutettiin saajalleen reippaasti myöhässä. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ja sitä paitsi, pääsinpäs antamaan lahjan jota EI ollut synttärisankarin hengästyttävän pitkässä toivelahjalistassa. Voitto sekin?

Materiaalihankinnoille suuntasin jälleen Fredan nahkakaupan palalaarille. Hyllyssä oli toki valmiitakin hiirimattoja, mutta hei, no way Jose, ei todellakaan mitään semmoista tänne. Harmillisesti palalaarista ei löytynyt yhtään tarpeeksi suurta palaa, jotta olisin voinut toteuttaa suunnitelman A, jossa pyöreä hiirimatto olisi tehty elegantisti yhdestä nahanpalasta. Nahkapalalaarin äärellä kuumehuuruissa kirkastui kuitenkin suunnitelma B, jossa hiirimatto koottaisiin kahdesta palasta. Ajatuksena oli ostaa kaksi palaa jotka liimataan kolmannelle. Nahkakaupassa ei kuitenkaan ollut myynnissä nahkaliimaa ja ravintolavaraus läheni kovaa vauhtia. Unohdin liimat ja aluspalat ja poistuin ns. pääainekset mukanani.

Esittelyssä pääainekset. Sakset antamassa mittakaavaa.

Syntymäpäivien jälkeen pääsin palaamaan lahjan pariin. Leikkasin ensin molempien palojen toisen reunan tasaiseksi yhteensovittamista varten. Pääsuunnittelijan erinomaisten askarteluvälineiden ansiosta tästä työvaiheesta selvittiin kunnialla.

Tämän jälkeen tein rohkean valinnan. Hylkäsin ajatukset nahkaliimasta ja takapalasta ja kaivoin kätköistäni keltaista rakennusteippiä, joka on toiminut luottovarusteenani aiemminkin, ja teippasin nahkapalat yhteen. Ajatuksena tietysti väliaikainen ratkaisu teemalla ”jouluksi pakettiin”. Tämän jälkeen käänsin teipatun nahan juhlapuoli ylöspäin, mallasin sopivan kokoisen lautasen kohdilleen ja  leikkasin hiirimaton irti terävällä askarteluveitsellä lautasen reunaa pitkin. Irrottaessani teippiä ylijääneestä nahasta totesin sen olevan melko tiukassa. Ja kun jälkikin oli ihan ok, niin päätin jättää teipin takapuolelle ja palata liimaushommiin myöhemmin jos tarvetta ilmenisi (sure yeah, Jane!!).

Luottamukseni teippiin ei ollut aivan vankkumatonta, joten viimeistelin hiirimaton vielä muutamalla käsintehdyllä pistolla molemmista reunoista. Oli aika testata lopputuotoksen toimivuus: tärisevin käsin asetin hiiren matolle ja rullailin menemään – TOIMI! Toimi erinomaisesti myös kohdassa, jossa nahkapala vaihtuu sekä siinäkin kohdassa, jossa joku on käynyt hirven kylkeen ja nahkaan on jäänyt pieni arpi.

Kaunotar  tositoimissa!

Kato äiti, tein ihan ite hiirimaton! Ja armaalleni tiedoksi, että lupaan sinulle joululahjaksi jotain joka tulee ajoissa ja on oikeasti tärkeää ja hyödyllistä! 

Kato äiti, tuunasin mattopiiskan!

Otetaanpa pieni throwback kesään tämän tuunatun mattopiiskan myötä!

Mattopiiska löytyi mökin pulloaitasta kesällä tehdyn suursiivouksen yhteydessä. Itse osallistuin siivoukseen lähinnä pelastamalla vähän rikkinäisiä tavaroita ja vaahdoten kuinka tuunaan ne SIKAMAGEIKSI. 

Mennäänpä sitten itse pilaamis tuunaus -osioon. Mattopiiskan varsi oli huonossa kunnossa, joten siihen piti keksiä jotain.

Lähtötilanne.

Osa varresta oli katkeillut ja teipit olivat suht haperot.

Haperot teipit päätin vaihtaa uusiin. Ajattelin, että mikäs sen kestävämpi vaihtoehto kuin jesari! Tällä pikatuunauksella piiska ei yllättäen ottanut käännettä kohti tyylikästä (entisöityä) puuesinettä.

"Entisöintiä" teipillä.

Seuraava vaihe syntyikin "miten piilottaisin nämä teipit?" -kysymyksen seurauksena. Hain käsityöpussistani palan kangasta ja revin siitä sopivan levyisiä suikaleita. Päätin liimata suikaleet kiinni piiskan varteen. Perustelin tätä mukavalla tuntumalla tampatessa ja päätavoite, eli teippien piilottaminen, saavutettaisiin.

Ja valmista tuli. Vanha mattopiiska saatiin taas käyttökuntoon! Lopputulos ei ole ehkä ihan sitä mitä kaavailin mielessäni, mutta mutta...

Lopputulos.

Kato äiti, modernisoin ihan ite mattopiiskan!

Mitä kuuluu kultaiselle vessanpöntönpainikkeelle?

Hei ystävät!

Muistattehan vielä pilatun, ihastuttavan rustiikkikultaisen vessanvetopainikkeen? Se on nyt ollut ahkerassa käytössä ja ajattelin että lukijoita varmasti kiinnostaa miten DIY-puuhamme pärjäävät arjessa ja kestävät aikaa.

Hyviä uutisia! Painike on pärjännyt arjessa oikein hyvin. Tarkoittaa, että vessan voi yhä vetää askarteluistani huolimatta.

Huonoja uutisia..."kultaus" näytti huonolta heti alkuunsa eikä "ajan patina" ole pelastanut tilannetta. Enkä todellakaan ole jaksanut kaivaa esiin sitä tärpättiä, jonka avulla tämänkin hirvityksen saisi hinkattua takaisin historiaan. No, tulipahan testattua. Pääsuunnittelija varmasti iloitsee joka kerta vessaa vetäessään kun vaimonsa on niin näppärä ja aikaansaava. Ja minähän olen, TOTTA MOOSES!