Kato äiti, torjuin kirvoja luonnonmukaisin menetelmin!

Otimme vuoden 2021 kesän jälkeen sisälle ruukkuun ulkona kasvaneen chilin. Se ei ollut kesän aikana ehtinyt kypsyttää yhtään chiliä, joten olimme äärettömän tyytyväisiä, kun se sisällä ollessaan kukki villisti ja tuotti kymmenittäin tulisia paprikoita, selvisi hienosti talven yli ja jatkoi keväällä sadon tuottamista. Syksyn ilmojen viiletessä kaikki näytti hyvältä – satoa pukkasi ja chili rehotti makuuhuoneessa, jossa se kukoisti altakasteluruukun, hiilidioksidia hönkivän pienen nukkujan ja etätyöläisten ansiosta.

Chili kukoistuksen päivinä.

Olisihan se pitänyt arvata, ettei tällainen onni ja autuus toista vuotta kestä. Lokakuussa 2022 chiliin ilmestyi nimittäin kirvoja. Meillä on aiemmin ollut käytössä ns. kirvasuppo, eli myrkkykapseli, joka laitetaan kasvin multaan ja sitten kirvat maagisesti kuolevat. Se ei tuntunut hyvältä idealta, kun chilit oli kuitenkin tarkoitus syödä. Päätimme testata luonnonmukaisia menetelmiä. Internet suositteli nokkosvettä – sitä kehiin, siis!

Kirvoja itse teossa. Tuostakin kukasta olisi voinut tulla pullea ja herkullinen chili :(

Onneksi pihasta löytyi vielä vihreitä nokkosia, jotka saksin pikkuapurin kanssa kattilaan, päälle vettä ja hautumaan. Kaksi vuorokautta liottuaan kaadoin ruskeaksi muuttuneen veden suurin toivein suihkepulloon ja aloitin hommat. Olin luottavainen, että litku toimii - ainakin nokkosvesi haisi todella, todella pahalta. 

Nokkosvettä suihkepullossa. Suutin meni muuten aika nopeasti tukkoon, eli jos haluat itse testata, suosittelen siivilöimään liemen ennen suihkepulloon laittamista.

Pahimmin kirvoittuneet oksat leikkasin irti, muualta kaavin kirvoja irti käsin ja lopuksi suihkuttelin nokkosvettä kasvin lehdille. Tätä rutiinia jatkoin, kunnes huomasin, että kirvoja oli ihan kaikissa oksissa ja chilin lehdet lörpöttivät surullisesti. Paskanhajuisen liemen suihkuttelusta ei näemmä ollut apua. Luonnonmukaisin menetelmin leikkelin siis chilin saksilla pätkiksi, pistin muovipussiin ja vein lehtikompostiin multineen päivineen. Hyvästi kirvat!

End of story. Chilin viimeinen matka lehtikompostiin on käynnistynyt. Hyvästi sadot, hyvästi kirvat. Ensi kerralla taas suppoa kehiin, myrkyistä viis.

Kato äiti, tein maustekaappiin lisätilaa!

En voi olla ainoa, jonka liian pienessä keittiössä on aivan liian vähän tilaa mausteille. Tuo kuuluu lukea seuraavasti: "Ei ole mitään maustekaappia, vaan mausteet on tungettu kaappiin jossa on ilmastointi(?)putki.". Asiahan on vaivannut vasta ihan muutaman vuoden, joten oli sopiva aika tarttua tuumasta toimeen. Välineet löytyivät kerrankin kotoa!

"Maustekaapin" lähtötilanne: 

Kaivoin vaatehuoneesta Ikean hävikkinurkkauksesta ostetun hyllynpalasen. Tähän vielä pieni elämänohje: aina kannattaa ostaa jos halvalla saa ja säästää ostettuja asioita kaapeissa vuosia. Koskaan ei tiedä milloin ne tulevat tarpeeseen!

Sahasin hyllyn vähän liian kapeaksi mittaansa ja maalasin sen valkoisella maalilla, joka löytyi kaapista (kannatti säästää!). Onneksi Ikean ylijäämälevy ja Ikean keittiönkaappi ovat valmiiksi saman levyisiä, joten vain syvyysymitta meni pieleen.

Sahaushommia

Seuraavaksi kiinnitin hyllylevyn maustekaappiin pienillä nauloilla ja erilaisilla ruuvivirityksillä. 

Mausteiden hyllytila TUPLAANTUI ja elämänlaatuni nousi noin 27%, joten kyllä tämä puuhastelu kannatti.

Kato äiti, tein maustekaappiin ekstrahyllyn!

Kato äiti, tein rytmimunia!

Blogissa onkin ollut vähän hiljaisempaa viimeisen vuoden ajan! Viimeiset 1,5 vuotta on vietetty tavallista aikaa enemmän kotona, joten VOISI KUVITELLA että projektit ovat edistyneet. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole päässyt käymään. Olen suorastaan alkanut tottua puolivalmiisiin tekeleisiin, jotka on nykyään "ihan kivat näinkin". 

Syksyllä saimme kuitenkin ilouutisia kun tanssi- ja laulukielto poistuivat. Oh boy - oli aika askarrella (hääparin tietämättä) rytmimunia viemisiksi syksyisiin hääkemuihin.

Rekrysin projektiin myös (lähes valmistuneen) diplomi-insinöörin, jonka lempipuuhaa oli päsmäröidä mikä olisi järkevin ja tehokkain tapa liimailla suikaleita..

Projekti alkoi liisterin tekemisellä. Liisteriin tuli tuli vehnäjauhoa ja vettä.

Liisteri in the making!

Seuraava vaihe oli sanomalehtien leikkaus suikaleiksi ja niiden liimaaminen liisterillä pienten ilmapallojen päälle. 

Työpiste tarvikkeineen

Solmun kohdalle jätettiin reikä, josta ilmapallon sai puhkaistua ja poistettua. Samasta reiästä laitettiin myös ohrat sisään. Ohrien laittamisen jälkeen lisättiin muutama suikale reiän päälle ja rytmimunat olivat kuivumisen jälkeen valmiita maalattavaksi. 

Lisätään ohrat muniin

Ja niin lopulta rytmimunat olivat valmiina hääjuhliin! Jos pohdit siis ihania pääsiäiskoristeita niin tässäpä oiva keino tehdä omat ekologiset pääsiäismunakoristeet. 

Valmiit tuotokset

Ja vastoin odotuksia tämä projekti meni alusta loppuun saakka aivan nappiin. Kato äiti, tein ihan ite rytmimunia!