Äiti, oletko ihan varma että haluat minulta joululahjan?

Joulu on ovella. Lahjat on kaikki tietysti hankkimatta, mutta silti pikkutonttu on ollut ahkerana. Tavoistani poiketen raotan salaisuuden verhoa hieman jo etukäteen. Eilen rautakauppareissulta jäi nimittäin ostoskoriin näppärä kaiverrin. Sillä on tarkoitus taiteilla läheisille mitä ihanimpia joululahjoja. Jos kuulut ko. joukkoon ja lahjatoivelistasi ei miellyttänyt tai oli liian lyhyt, varaudu pahimpaan.

Tätä uutta värkkiä piti heti illalla päästä testaamaan. Koekappaleeksi valikoitui monivitamiinipurkki, josta revin ensin etiketin irti muovipinnan esiin saamiseksi. Tekstin suunnittelu ja toteutus: Minä. Koristelun suunnittelu ja toteutus: Pääsuunnittelija (paitsi että pillerin sain kaivertaa minä).

Tuli ihan helvetin hieno. Ehkä pitää vielä tuota pintaan jäänyttä liimaa hinkata jollain liuottimella, muuten ihan 10+. Ei muuta kun joululahjojen kimppuun!

Ps. Äiti ja muutkin, jos haluatte kaivertaa jotain, mulla on nyt tällainen kaiverrin, jolla aloittelijakin saa todella nättiä jälkeä!

Kato äiti, fiksasin itselleni nyhtörukkaset!

Pyykin pikkelöinnistä on hyvä siirtyä saumattomasti seuraavaan pikkuprojektiin, eli nastanyhtörukkasiin! Alla reseptiä sekä ohjeet jälkien korjaamiseen.

1)      Laita nahkarukkaset auton katolle talteen siksi aikaa kun teet jotain muuta.

2)      Lähde ko. autolla liikenteeseen hanskat katolla, nastarengasaikaan.

3)      Hae liikenteessä möyhennetyt hanskat autotieltä seuraavana aamuna. Oli muuten mureat rukkaset!

Nyhtökäsitellyt rukkaset aamutuimaan, tässä vaiheessa jo jalkakäytävälle pelastettuina.

Aamun pyöräkelit ovat olleet sen verran viileät, että nämä hanskat oli pakko palauttaa takaisin käyttökuntoon ASAP. Toinen rukkanen selvisi pienemmillä vaurioilla, mutta kuvassa alempana näkyvässä oli kolme suurehkoa repeämää. Lisäksi rukkasissa oli pieniä nastanmentäviä reikiä. Ensiavuksi toteutettiin nopea pesu työpaikan lavuaarissa (”Mitä rottia sä oikein peset täällä?!”), sitten kuivatus patterilla ja ompeluhommiin.

Otin karhunlankaa, neulan ja sormustimen mukaan mökille. Säätiedotus lupasi sysipimeyttä ja vesisadetta, joten tämä hanke sopi ohjelmaan oikein mainiosti. Intomielisenä ompelijana testasin saman tien kahta erilaista tekniikkaa.

Ensin tikkasin peukalon kasaan, hanskat oikein päin. Tuli ihan siistiä, mutta jäin miettimään että a) olisiko kannattanut hankkia projektia varten ruskeaa karhunlankaa ja b) voisiko saada vielä siistimää jälkeä, jos kääntäisi hanskan ympäri ja yrittäisi fiksata reiät sieltä käsin. Tuumasta toimeen!

Ompeluhommien todellisuus kun rukkanen on käännetty ympäri.

Ompelu oli hankalampaa kun vuori (tai se mitä siitä on jäljellä) heikensi näkyvyyttä ja lopputulos oli…no, aika saman näköinen kun näissä ompeluhommissa yleensäkin. Sellaista hyvää 2. luokkalaisen tasoa. Mut hei, hanskat taas käyttökunnossa – kyllä kelpaa!

Vasemmalla ompelujälkeä tekniikasta "hanska nurinpäin", oikealla perinteinen tyyli. 

Pääsuunnittelija oli sitä mieltä, että tällä sinnikkyydellä ja ompelutaidonnäytteellä pitäisi irrota vähintäänkin vuoden Martta -titteli. No mikä jottei! Lisäksi suurissa suunnitelmissani tuunaan ko. rukkasia vielä jollain tyylikkällä heijastinkangasviritelmällä - raportoin kyllä jos sinne asti pääsen! 

Vuoden Martta -titteliä odotellessa täytyy tyytyä lesoamaan äidille. Kato äiti, saatoin nyhtörukkaset takaisin käyttökuntoon, ihan ite!

Peukalosta, sormien kärjestä ja ranteesta paikkailtu rukkanen pareineen jälleen valmiina tositoimiin!